Nyrkiniskut eivät kuulu hoitohenkilöstön työhön

Väkivalta ja sen uhka ovat yleistyneet yhteiskunnassa. Tämä näkyy niin arjessa kuin tilastoissakin. Aikaisempaa useammin väkivallasta kärsivät myös eri alojen työntekijät. Työ ja terveys Suomessa 2006 –haastattelututkimuksen mukaan työssä käyvistä joka kahdeskymmenes oli joutunut vuoden aikana väkivallan tai sen uhkan kohteeksi työssä tai työmatkalla.

Erityisen ikävää on väkivallan lisääntyminen sosiaali- ja terveyspalveluissa, etenkin sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Se on levinnyt päivystys- ja psykiatrian yksiköistä lähes kaikkiin työpisteisiin. Vuonna 2006 peräti joka kuudes hyvinvointipalveluissa työskentelevä joutui tekemisiin sen kanssa. Tämä ei ole omiaan keventämään ennestäänkin raskaaksi koettua hoitotyötä.

Väkivalta ja sen uhka kohdistuu myös sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaisiin. Väkivaltaan syyllistyvät entistä yleisimmin omaan tai omaistensa hoitoon pettyneet.

Väitetään, että väkivalta on hoitotyöhön jotenkin sisältyvä ominaisuus, jonka kanssa on vain tultava toimeen. Asiakkaiden oikeuksien sanotaan ylittävän esimerkiksi työn turvallisuudelle asettavat vaatimukset.

Näin se ei tietenkään saa olla. Nyrkiniskut eivät kuulu hoitohenkilökunnan työnkuvaan. Kenenkään ei pidä joutua vaarantamaan omaa turvallisuuttaan hoitaessaan potilaitaan. Henkilöstön tulee voida keskittyä täysipainoisesti työhönsä ilman pelkoa.

Oikein ei ole sekään, että väkivaltaisen kurissapitäminen usein ohittaa asiallisesti käyttäytyvien hoitoa tarvitsevien palvelemisen. Väkivaltaisen öykkärin ei tule käytöksensä vuoksi saada hoitoa esimerkiksi korvakivusta kärsivää lasta nopeammin.

Työturvallisuutta edistävää lainsäädäntöä on paljon. Viimeisen kymmenen vuoden aikana turvallisvaatimukset ovat tiukentuneet ja valvontaa on tehostettu. Lainmuutoksia kuitenkin tarvitaan.

Tavoitteena pitää olla se, että sosiaali- ja terveyspalvelut saadaan lainsäädännöllisesti samankaltaiseen asemaan kuin muut yleisölle avoimet tilat. Tämä merkitsisi selvää parannusta työturvallisuuteen. Esimerkiksi järjestysmiehiä tulee voida käyttää turvaamaan järjestystä sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä kuten nyt tehdään esimerkiksi kaupoissa ja urheilutapahtumissa.

Henkilökunnalla tulisi olla lupa poistaa tiloistaan vaaraa aiheuttava asiakas. Samoin tulisi olla mahdollisuus kieltäytyä hoitamasta potilasta mikäli tämä vaarantaa hoitajan turvallisuutta. Myös oikeusprosessin väkivaltaista asiakasta kohtaan tulee käynnistyä nykyistä helpommin.

Järjestysmiesten käyttämistä ja syyteoikeutta koskevat lainmuutokset ovat jo tekeillä. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla niin sanotut rajoittamisnormit. Lainsäädäntöön lisätään säädökset hoitohenkilökunnan oikeudesta rajoittaa vaaraa aiheuttavan potilaan toimintaa.

Jotkut asiat tulevat kuntoon lakipykälillä, mutta eivät kaikki. Muutakin tarvitaan ja voidaan tehdä. Tärkeimpiä näistä ovat vaaratilanteisiin varautuminen, opastus ja koulutus. Tässä työyhteisöillä ja erityisesti niiden johdolla on tärkeä rooli.

Hoitoyksiköillä tulee olla kunnolliset toimintaohjeet ja –mallit siitä, miten väkivallan ja sen uhkan kanssa toimitaan ja miten vaarat minimoidaan. Meiltä puuttuu myös yhtenäinen väkivaltatilanteiden seuranta ja tilastointi.

Paula Risikko

Julkaistu: Ilkka-lehti 2.3.2010