Onneksi on!

Artikkeli Omaishoitajat ja Läheiset -liiton juhlakirjaan
Huhtikuussa 2011

Omaishoito on osa satojentuhansien suomalaisten arkea. Maassamme ei selvittäisi ilman omaisten, läheisten ja vapaaehtoisten antamaa apua, tukea ja monipuolista huolenpitoa.

Ikääntyneen väestön määrän kasvu, iäkkäiden ja vammaisten ihmisten sekä mielenterveyskuntoutujien kotona asumisen ensisijaisuus merkitsevät kasvavia odotuksia omais- ja vapaaehtoisavulle yhteiskunnassa.

Tätä kuvaa myös se, että vuosi 2011 on nimetty EU:n vapaaehtoistoiminnan teemavuodeksi. Teemavuoden tavoitteena on edistää vapaaehtoistyötä, lisätä sen arvostusta ja houkutella mukaan uusia vapaaehtoisia.

Kiinnostus omaishoitoon on voimistunut Suomessa 1990-luvun alusta alkaen. Kiinnostuksen taustalla on inhimillisiä ja kansantaloudellisia syitä, mutta myös tietoisuus siitä, että omaishoito ei ole itsestäänselvyys, vaan omaishoitajilla on oikeus odottaa ja saada yhteiskunnan tukea työnsä avuksi. Tukea on sittemmin kehitetty niin valtion, kuntien kuin järjestöjenkin toimenpitein.

Omaishoitajien ja vapaaehtoistyötä tekevien ihmisten hyvinvointi ja jaksaminen ovat koko yhteiskunnan kannalta merkittäviä asioita. Järjestöjen tarjoama tiedon tuotanto, edunvalvonta, vertaistuki, koulutus, kuntoutus ja muut palvelut ovat tärkeitä erityisesti niille omaishoitajille, jotka eivät ole julkisen omaishoidon tuen piirissä.

Omaishoitajien tuen ja palvelujen kehittämisessä riittää työsarkaa myös tulevaisuudessa.

Tutkimukset osoittavat, että omaishoitajat tarvitsevat erityisesti tukea, joka ylläpitää heidän hyvinvointiaan ja terveyttään sekä ehkäisee uupumista, yksinäisyyttä ja muita omaishoitoon liittyviä riskejä. Omaishoitajan ja hoidettavan tukeminen vaatii kattavaa tarpeiden arviointia sekä palvelujen räätälöintiä. Tukipalvelut puolestaan edellyttävät entistä tiiviimpää julkisen sektorin ja järjestöjen yhteistyötä.

Yhteistyön avulla voidaan luoda palvelu- ja tukikokonaisuuksia, joilla vastataan joustavasti omaishoitajien ja -hoidettavien yksilöllisiin tarpeisiin. On myös tärkeää, että kehittämishankkeissa hyviksi todetut tukimallit ja hyvät käytännöt otetaan käyttöön ympäri valtakuntaa. Omaishoitajien arjen parhaiten tuntevat toimijat eli omaishoitajat ja heitä edustavat järjestöt on otettava tasavertaisina osapuolina mukaan tuen ja palvelujen kehittämiseen.

Muuttuva yhteiskunnallinen todellisuus ja uudet sukupolvet asettavat omais- ja vapaaehtoistyölle uudenlaisia odotuksia. Uskon, että lähivuosina keskusteluun nousevia kysymyksiä ovat esimerkiksi rahallisena tukena ja palveluina annettavan julkisen tuen suhde, hoitajille ja hoidettaville annettavat palvelut, julkisen sektorin, järjestöjen ja yksityisen sektorin rooli palvelujen ja muun tuen tuottamisessa sekä tuen ja palveluiden rahoitusvastuun jakautuminen.

Pohdintaa vaatii myös kysymys, miten sovitetaan yhteen tavoite työllisyysasteen nostamisesta ja omaishoidon tarve. Tai miten otetaan huomioon eri omaishoitajaryhmien erityistarpeet? Tällaisia erilaisia ryhmiä ovat esimerkiksi eläkkeellä olevat henkilöt, vammaista lastaan kotona hoitavat vanhemmat ja mielenterveyskuntoutujista huolehtivat henkilöt.

Käynnistin syksyllä 2010 sosiaali- ja terveysministeriössä omaishoidon tuen kehittämissuunnitelman valmistelun. Suunnitelman laatimisen yhteydessä on kuultu muun muassa Omaishoitajat ja Läheiset -liiton näkemyksiä ja tarkoituksena on, että yhteistyö järjestöjen kanssa jatkuu suunnitelmaa toteutettaessa.

Osa suunnitelmaan kirjatuista toimenpiteistä, kuten omaishoitajan sijaishoitajaa koskevien säännösten sisällyttäminen omaishoitolakiin, on toteutumassa vielä tällä hallituskaudella.  Tavoitteena on, että seuraava hallitus ottaa suunnitelman lähtökohdaksi, kun se päättää omaishoitoa koskevista linjauksistaan ja toimenpiteistään.

Yhteinen tahtomme järjestön kanssa on, että omaishoidon tuen kattavuutta ja sisältöä voidaan parantaa ja että eri omaishoitajat olisivat tasavertaisessa asemassa. Sosiaali- ja terveysministeriön linjana on myös entisestään lisätä järjestöjen osallistumista uudistusten ja kehittämishankkeiden suunnitteluun ja toimeenpanoon.

Kiitän lämpimästi Omaishoitajat ja Läheiset -liittoa tähänastisesta yhteistyöstä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin yhteistä työtä omais- ja läheisavun kehittämiseksi ja edellytysten parantamiseksi.

Siis:
Onneksi on omaishoitajia ja onneksi on Omaishoitajat ja Läheiset -liitto!
Kiitos tärkeästä työstänne ”arjen enkeleinä”.

Paula Risikko
Peruspalveluministeri, TtT