Maatalousyrittäjien jaksaminen haasteena

Olin menneellä viikolla MTK:n liittokokouksessa Savonlinnassa tuomassa valtiovallan tervehdystä. Tehtävä oli minulle, maaseudun kasvatille, suuri kunnia.

Siteerasin alkuun pohjalaisen miehen tuntoja, kun häneltä kysyttiin salaisuutta 50 vuoden avioliitolle. Hän vastasi, että ”myänteenen asenne. Joka päivä molemmat uskoo, että huamenna toinen muuttaa tapansa”.

Myönteistä asennetta on vaadittu myös maa- ja metsätalousyrittäjiltä oman elinkeinonsa murroksessa jo vuosikaudet. Ja sama jatkuu. Tulevakin vuosi on maa- ja metsätaloudessa jälleen kerran ”haasteellinen”.

Euroopan Unioni päättää tulevista rahoituskehyksistään toivottavasti vielä tämän vuoden aikana. Samaan aikaan EU:ssa neuvotellaan tulevaisuuden maatalouspolitiikan sisällöstä.

Komission ehdotus vuoden 2013 jälkeisestä maatalouspolitiikasta perustuu Suomenkin näkemysten mukaisiin periaatteisiin elinvoimaisen elintarviketuotannon säilyttämisestä kaikilla yhteisön alueilla, ympäristö- ja ilmastotoimenpiteiden paremmasta huomioon ottamisesta sekä tasapainoisesta alueellisesta kehityksestä.

Tavoitteena on päästä ratkaisuun, jossa myös Suomen esille tuomat ongelmakohdat ja maamme erityiset tarpeet on otettu huomioon.

Hallitus on sitoutunut hakemaan Suomen maatalouden kannalta keskeisiin kohtiin toimivia ratkaisuja. Erityisesti ratkaisut, jotka liittyvät tuotantosidonnaisten tukien käyttömahdollisuuksiin, epäsuotuisten alueiden tuen ja ympäristötuen edelleen kehittämiseen, sokerikiintiöjärjestelmän säilyttämiseen sekä tuottajien yhteistoimintamahdollisuuksien parantamiseen, ovat merkittäviä Suomelle.

Sen jälkeen kun yhteisen maatalouspolitiikan sisältö ja rahoitus ovat tiedossa, meillä suomalaisilla on edessä vielä toinen neuvottelukierros komission kanssa. Kansalliset tukemme, niin Etelä-Suomen 141-tuki kuin Pohjoisen alueen 142-tuki, tulee sovittaa yhteen uudistetun maatalouspolitiikan kanssa.

Onnistuminen Brysselin neuvotteluissa ei yksin riitä. Meidän pitää myös vakuuttaa päivittäin kuluttajat ja kuntien päättäjät kotimaisen ruuan vahvuuksista.

Entistä isompi osa ruuasta kulutetaan muualla kuin kotona. Vuositasolla kouluissa, päiväkodeissa ja sairaaloissa ym. tehdään noin 800 miljoonaa ateriaa vuosittain. Julkisten ruokapalveluiden asiakkaat ovat usein heitä, jotka eivät itse pysty omaan ateriaansa vaikuttamaan.

Liian usein päätöksiä tehdään vain hinnan perusteella. Kunta voi kuitenkin omilla päätöksillään vaikuttaa ruuan laatuun, ruuan terveellisyyteen ja siten elintarvikesektorimme tulevaisuuden näkymiin.

Tuottajilla on tärkeä tehtävä myös julkisten ruokapalveluiden kehittäjinä. Isoihin tarjouskilpailuihin ei voi mennä pikkuerillä. Kannattaakin kerätä voimat yhteen ja perustaa paikallisia markkinointi- ja jalostusosuuskuntia, kehittää paikallis- ja aluetukkutoimintaa sekä erityisesti tarjota rohkeammin hyviä tuotteita ammattikeittiöille.

Liittokokouspuheessani pohdin myös jaksamista. Suomessa nimittäin keskustellaan huomattavasti useammin eläinten hyvinvoinnista kuin maatalousyrittäjien hyvinvoinnista. Toki kummatkin ovat tärkeitä, mutta ihmisen hyvinvointiin satsaaminen koituu tässä tapauksessa parhaalla mahdollisella tavalla myös eläimiin. Hyvinvoiva yrittäjä kun jaksaa huolehtia hyvin myös eläimistään.

Olen tänä keväänä asettanut työryhmän, jonka tavoitteena on pohtia keinoja maatalousyrittäjien työhyvinvoinnin edistämiseksi. Työryhmässä ovat edustettuina viljelijät etujärjestöjensä kautta, maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö, Mela, Työterveyslaitos ja Kela.

Tärkeitä osa-alueita työryhmän työssä ovat työterveyshuollon, lomituspalvelujen, kuntoutuksen ja aikuiskoulutusmahdollisuuksien kehittäminen. Odotan työryhmältä uusia avauksia ja selkeitä ehdotuksia eteenpäin vietäviksi.

Paula Risikko

Julkaistu: Ilkka 9.7.2012.