2000 päivää

Lokakuun kahdeksantena päivänä meikäläisellä tuli täyteen 2000 päivää ministerinä. Tieto yllätti, sillä en ole itse ehtinyt päiviä räknäilemään. Ollut muka muutakin hommaa…

Kyseisenä päivänä olin Lapissa kiertueella. Kemijärvellä oli järjestetty oikein kakkukahvit asian kunniaksi. Hämmentävää, mutta kieltämättä kiva yllätys.

Matkalla Rovaniemeä kohti mietin, miten paljon omaan työhöni liittyvää 2 000 päivän aikana onkaan tapahtunut. Tehyläisten irtisanoutumisuhka, Malagan bussionnettomuus, insuliinisurmat, valelääkärit, kouluampumiset Tuusulan Jokelassa ja Kauhajoella, sikainfluenssa ja rokotusruuhkat, narkolepsia ja monia muita ikuisesti mieleen piirtyneitä huolen täyttämiä päiviä.

Läheskään kaikkia niistä päivistä en haluaisi elää uudelleen.

Eivät nämä minun työpäiväni silti ole olleet yhtään mitään verrattuna niihin päiviin, joita eri puolilla Suomea koetaan omaishoitajina, yksinhuoltajina, sairaina, vammaisina, saattohoitajina, lasten ja nuorten kasvattajina, sairaan lapsen vanhempana, masennuksen kohdatessa, päihteiden pilaamissa perheissä ja muissa huolen täyttämissä päivissä.

Eli ilman muuta olen pitkistä päivistä huolimatta saanut olla etuoikeutettu. Olen saanut oppia paljon uusia asioita. Parhaita hetkiä oivalluksen kannalta ovat tapaamiset ihmisten kanssa. Torilla, työpaikalla, sairaalavuoteen äärellä, oppilaitoksessa, kotona… Suomalaiset ovat hienoja ihmisiä.

Toki kokemusta on tullut myös erilaisista tavoista tehdä politiikkaa. Välistävetojen, mustamaalaamisen ja valehtelemisen kohteena oleminen kuuluu ministerin työhön. Ei se kivaa ole, mutta pakko kai sekin on kestää.

Huippuhetkiäkin on koettu.

Yksi niistä on vuonna 2009 läpi saatu vammaisten henkilökohtaisen avun järjestelmän käynnistyminen. Sitä edelsi viikkojen vääntö, mutta niin se vain tuli voimaan. Toinen oli kotikuntalain läpimeno. Nyt muun muassa vanhukset voivat muuttaa lähemmäs omaisiaan. Molempia lakeja oli odotettu yli 10 vuotta.

”Pystyykö tuossa työssä pitämään sydämen puhtaana?”, kysyi eräs kansalainen tuona päivänä matkalla Lappiin.

Kyllä pystyy, kun uskaltaa olla tarvittaessa eri mieltä ja puolustaa sitä, minkä näkee ihmisen parhaaksi.

Paula Risikko
sosiaali- ja terveysministeri

Julkaistu: 23.10.2012.