Työväkivallan estäminen

Kotikäynnillä ollut terveydenhoitaja menehtyi väkivallan uhrina viime vuoden loppupuolella. Järkyttävä tapaus herätti kysymyksen, olisiko surma voitu estää?

Väkivallan uhka, läheltä piti –tapaukset ja suoranainen väkivalta eivät valitettavasti ole vieraita sosiaali- ja terveysalalla työskenteleville. Esiintyvyys alkaa olla niin yleistä, että se vähentää koko alan vetovoimaa.

Teema ei siis ole uusi, eivät myöskään erilaiset yritykset työväkivallan estämiseksi. Työyhteisöissä, ammattijärjestöissä sekä sosiaali- ja terveysministeriössä on vuosien aikana tehty paljon työväkivallan vähentämiseksi.

Työväkivallan riskin suuruus on riippuvainen eri tekijöiden yhdistelmästä, jotka tulee ottaa huomioon mm. riskien arvioinnissa ja työntekijöiden perehdytyksessä.

Kutsuin viime syyskuussa sairaanhoitopiirien turvallisuuspäälliköitä ja työsuojeluvaltuutettuja sekä aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueen edustajia pohtimaan yhdessä, miten väkivaltaa voidaan vähentää terveydenhuollossa.

Keskusteluissa tuli esiin mm. tarve väkivaltariskien arvioinnin parantamiseen ja sen yhdistäminen työterveyshuollon työpaikkaselvitykseen, työpaikkakohtaisten ohjeiden ajantasaisuuden ja laadun parantaminen, perehdytyksen ja koulutuksen kehittäminen, hälytys- ja muiden teknisten järjestelmien käyttöönotto sekä väkivaltatilanteiden seuranta, arviointi ja raportointi.

Tärkeänä koettiin myös väkivallan uhrien tuen ja jälkihoidon kehittäminen.

Myös lainsäädännön päivitystä toivottiin. Keskustelussa arvioitiin myös henkilöstön oikeuksia suhteessa potilaan oikeuksiin. Koettiin ettei henkilökunnalla ole somaattisen hoidon puolella riittävää lainsäädäntöön perustuvaa oikeusturvaa väkivaltatilanteessa.

Ainoastaan rikoslain yleiset pakkotilaa ja hätävarjelua koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi. Tällöin tilanne on kuitenkin jo karannut käsistä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistettiin keskustelun seurauksena muun muassa työturvallisuuslain arviointi. Näyttäisi siltä, että lakia on syytä tarkentaa asetuksella, joka tarkentaisi lain yleisluonteisia säännöksiä väkivallan uhan torjunnasta ja yksintyöskentelyn riskeistä.

Uskon, että työturvallisuuslain tarkennukset yhdessä potilaan oikeuksia koskevan työryhmän tulosten kanssa tulevat edistämään henkilöstön turvallisuutta sosiaali- ja terveysalan työssä.

Lisäksi selvitetään työn uhkatilanteiden ja vaarojen arviointivelvoitteiden toteutumista työpaikoilla. Tarkoitus on myös levittää hyviä käytäntöjä työväkivallan ehkäisystä ja hallinnasta.

Väkivallan uhan aloja ovat sosiaali- terveysalan potilas/asiakastyön lisäksi mm. työvoima-alan asiakastyö, turvallisuustoimialat, hotelli- ja ravintola-ala, kuljetusala, kaupan ala sekä yhä enenevässä määrin myös opetusala.

Työturvallisuuslain kehittäminen ja muut käynnissä olevat toimet auttavat myös näillä aloilla työskentelevien turvallisuuden lisäämisessä.

Paula Risikko
sosiaali- ja terveysministeri