Soten seuraava vaihe

15.03.2015 Pohjalainen-lehti


Tätä kirjoittaessani tämän kauden eduskuntatyö alkaa olla lopuillaan. Huomenna vielä loput äänestykset. Tällä viikolla on ollut lähdön tunnelma konkreettisesti, sillä eduskun-nan henkilöstö pakkaa tavaroita remontin alta. Tällä kertaa eduskunta ei lähde Kauhajo-elle, vaan kadun toiselle puolelle Finlandia-talolle.

Tulevaisuudesta mikään muu ei ole varmaa kuin se, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistusta jatketaan myös seuraavalla kaudella. Sote-uudistus kaatui perustus-lakivaliokunnan todettua sen olevan ristiriidassa perustuslain kanssa erityisesti kansa-laisten vaikutusmahdollisuuksien ja rahoitusperiaatteen toteutumattomuuden näkökul-masta.

Rahoitusperiaatteella tarkoitetaan, että kunnilla on oltava taloudelliset mahdollisuudet rahoittaa niille annettujen tehtävien hoitamista. Nyt näin ei olisi käynyt. Lisäksi kunta olisi joutunut maksajaksi kun joku muu olisi päättänyt rahojen käytöstä.

Perustuslakivaliokunnan mukaan jatkossa on hallinto- ja rahoitusmalleja arvioitava koko-naisuutena ja kunnille on varattava mahdollisuus tulla kuulluksi. Lisäksi on arvioitava kolmea eri järjestämisvaihtoehtoa: yksiportainen kuntayhtymämalli, ns. toisen asteen it-sehallintomalli ja valtiollinen sote.

Kun hallintomallista päätetään, on tiedostettava mitä siitä seuraa.

Yksiportaisella kuntayhtymämallilla tarkoitetaan, että kunnat muodostavat kuntayhtymän, joka järjestää ja tuottaa koko soten. Tämä ei esitetyssä muodossa mennyt läpi perustus-lain seulan.

Auttaisiko alueiden pienentäminen? Silloin vaarana on erikoissairaanhoidon pirstoutu-minen. Entä siirretäänkö vain terveydenhuolto kuntayhtymään, sosiaalipalvelujen jää-dessä kunnille? Silloin menetetään integraation hyöty.

Lisäksi yksiportaiseen kuntayhtymään on tällä kuntarakenteella vaikea löytää sellaista päätöksentekomallia, jossa isojen ja pienten kuntien asukkaiden vaikutusmahdollisuudet toteutuisivat.

Ns. toisen asteen itsehallintomallilla tarkoitetaan, että sote kootaan alueelliseen organi-saatioon ja sille luodaan vaaleilla valittu valtuusto ja annetaan oma verotusoikeus. Tämä tarkoittaa uuden vaali- ja verotusjärjestelmän luontia.

Toisen asteen itsehallintomalli olisi myös ”viimeinen niitti” kuntien asemalle hyvinvoin-tiyhteiskuntamme peruspilarina ja elinvoiman moottorina. Nimittäin ei toisen asteen itse-hallintoalueeseen pelkästään sote siirtyisi, vaan sinne siirtyisi jatkossa myös muita kun-nan tehtäviä. Tämä on sanonut ääneen myös kansanedustaja Mauri Pekkarinen (HS 12.3). Hyvinvointipalvelujen valta ja vastuu siirtyisivät pitkälti tälle hallintotasolle.

Edessä olisi siis monen kunnan näivettyminen tehtävien siirtyessä toiselle itsehallinto-organisaatiolle. Ongelmana olisi myös kuntalaisten veropaineen kasvu.

Jos valtio ottaisi soten järjestääkseen, olisi päätettävä onko kyse koko sotesta, vain ter-veydenhuollosta tai vain erikoissairaanhoidosta. Norja siirsi aikoinaan erikoissairaanhoi-don valtiolle sillä seuraukselle, että kustannukset kasvoivat kuntien siirtäessä kaiken mahdollisen hoidon erikoissairaanhoitoon.

Kyse ei siis ole pelkästä sotesta, vaan paljon enemmästä. Kysymys on myös kuntien koh-talosta ja vallasta.

Paula Risikko
liikenne- ja kuntaministeri