Aito valinnanvapaus soteen

Elimme viime viikolla vauhdikkaita ja jopa jännittäviä hetkiä kun soteuudistusta – jälleen kerran – työstettiin. Ratkaisu meni niin tiukoille, että hallitus meinasi kaatua alueiden lukumäärään. Onneksi ei kupsahtanut, sillä olisihan se ollut aika erikoinen syy kaataa hallitus.

Nyt siis perustetaan 18 itsehallintoaluetta, joista 15 järjestää itse alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut ja kolme itsehallintoaluetta järjestää ne yhdessä toisen alueen kanssa.

Osana uudistusta säädetään valinnanvapauslainsäädäntö, joka mahdollistaa, että käyttäjä valitsee itse palveluiden julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan. Valinnanvapaus toteutetaan pääsääntönä perustasolla ja soveltuvilta osin erikoistason sote-palveluissa.

Tulevaisuudessa valinnanvapaus toteutuu aidosti, kun palveluja voivat tuottaa julkiset palvelutuottajat, yritykset sekä järjestöt ja palvelujen käyttäjät voivat vapaasti valita palvelun tuottajasta riippumatta. Lisäksi myös sosiaalipalvelut tulevat valinnanvapauden piiriin.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa valinnanvapauden laajentamisella saadaan monia hyötyjä. Tuottajien lisääntyminen nopeuttaa palvelujen saatavuutta. Tämä helpottaa erityisesti terveyskeskukseen pääsyä ja vähentää viiveitä myös muissa sote-palveluissa.

Kilpailu puolestaan lisää palvelujen laatua ja pitää kustannukset kurissa. Valinnanvapaus lisää myös tasa-arvoa kun muutkin kuin hyvätuloiset voivat saada palveluja myös yksityiseltä puolelta. Tuottajien lisääntyessä myös lähipalvelut on helpompi varmistaa.

Voiko kuka tahansa tuottaa julkisesti rahoitettuja sotepalveluja ja rahastaa siitä mitä tahansa? Ei tietenkään!

Käytännössä tapahtuu niin, että valtakunnantasolla tehdään lainsäädäntö, jolla varmistetaan valinnanvapauden toteutuminen. On myös kehitettävä yhtenäinen tuottajien hyväksymismenettely, jossa
määritellään palveluja tuottavien kriteerit, mukaan lukien laatu ja hinta. Kriteerit täyttävät tuottajat sitten tarjoavat palveluja, joista voi valita.

Uudistuksen yhtenä perustana on hallitusohjelmassa mainittu palvelulupaus eli luettelo siitä mitä palveluja kuuluu julkisesti rahoitettujen palvelujen piiriin. Olennaista on myös se, että sekä julkiset että yksityiset tuottajat avoimesti antavat tiedot palvelujen laadusta ja hinnasta, jotta asiakkaat ja palvelujen järjestäjät pääsevät niitä aidosti vertailemaan.

Suomalaisen valinnanvapausmallin rakentamisessa voidaan ottaa oppia Ruotsista, jossa valinnanvapaus on ollut terveydenhuollossa jo muutaman vuoden. Palveluseteliäkin kannattaa hyödyntää. Siitä meillä on monessa kunnassa hyviä kokemuksia.

Valinnanvapauden varmistamisessa ja koko sote-uudistuksessa on vielä monta yksityiskohtaa auki. Kun jo nyt tiedetään, että piru asuu yksityiskohdissa, sopii vain toivoa, etteivät viime viikon tapahtumat toistu. Siinä tapauksessa olisi edessä kestävyysvaje muussakin kuin taloudessa. Nimittäin toistaa kertaa sellaista hallituskriisiä ei kestä itse hallitus, eikä myöskään Suomen kansa.
Paula Risikko

 

(Julkaistu: Ilkka 12.11.2015)