Onko valoa tunnelin päässä?

Kuluneen viikon uutisista on saatu lukea, että hallituksen sote-sopu ei kestä perustuslakitarkastelua, kuntien tehtävien purkaminen jäi puolitiehen, paikallisessa sopimisessa annettiin periksi ja niin edelleen.

Ei ihme, jos tunnelmat kotisohvilla ovat epäileväiset. On helppo ajatella, ettei politiikasta ole mihinkään. Ja räntääkin sataa.

Varmasti muutamia vuosikymmeniä sitten poliittiset päätöksentekijät pystyivät nykyisiä helpommin hallitsemaan, mitä valtakunnassa tapahtuu. Ainakin seuraukset saattoi ennakoida paremmin. Jos nostit jotakin veroa, sitä sitten maksettiin enemmän ja piste.

Ennen ei ollut tavanomaista siirtyä ulkomaille töihin puhumattakaan siitä, että joku olisi siirtänyt sinne yrityksensä ja tätä myötä myös työpaikat ja maksamansa veroeurot. Tämä on vain yksi esimerkki. Nyt maailma on muuttunut, niin hyvässä kuin pahassa.

Kaiken keskellä on hyvä muistaa, että syy päätöksenteon vaikeuteen on myös siinä, että asiat ovat oikeasti vaikeita. Lisäksi tarpeita on paljon ja rahaa vähän. Esimerkiksi työmarkkinat tarvitsevat joustavuutta ja yritykset kilpailukykyä, jotta yhä useampi saisi helpommin töitä ja että pärjäisimme maailmanmarkkinoilla.

Toisaalta muutos aivan varmasti pelottaa monia. Suomalaisen yhteiskunnan rakenteita täytyy kuitenkin uudistaa, ja uudistuksissa ei voi enää turhaan viivytellä.

Tämän kevät on monen asian suhteen merkittävä. Työmarkkinaosapuolten neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta jatkuvat. Työpaikoilla tapahtuva paikallinen sopiminen on nyt mukana näissä neuvotteluissa.

Hallitus on asettanut tiukat lähtökohdat, mitä odotetaan. Nyt työmarkkinajärjestöillä on tilaisuus näyttää, että ne saavat aikaan.

Tulokset paikallisen sopimisen edistymisestä arvioidaan toukokuussa, ja sitten katsotaan, tarvitseeko vielä edetä lainsäädäntöteitse. Joka tapauksessa myös lakivalmistelu etenee koko ajan ja sitä tarvitaan, jotta saadaan esimerkiksi järjestäytyneet ja järjestäytymättömät työnantajat samalle viivalle.

Ja kyllä se sotekin sieltä tulee. Pidetään vain mielessä miksi sitä tehdään: ihmisen parhaaksi, hänen palvelujensa varmistamiseksi. Unohdetaan puoluepoliittiset intohimot edes hetkeksi. Tutkittua tietoa meillä on riittävästi.

Ja sitten vielä se kuuluisa normien purku, joka myös on hallituksen pöydällä. Ajatus, että Suomi muuttuu aina paremmaksi säätämällä lisää lakeja, ei enää toimi.

Pikemminkin lukuisat säädökset yhdessä aiheuttavat harmaita hiuksia sekä esteitä ihmisten ja yritysten luovuudelle ja sille oikean työn tekemiselle. Esimerkiksi kouluissa on ollut paljon päällekkäistä suunnittelutyötä, joka on vienyt opettajien aikaa. Nyt tätä taakkaa puretaan ja aikaa vapautuu opettamiseen.

Toki lakeja tarvitaan, ovathan ne monesti juuri heikoimpien turvaksi tehtyjä. Niin sen pitää olla jatkossakin ja siksi meidän täytyy taiten viedä eteenpäin normien purkua. Joka tapauksessa niin, että tilaa annetaan myös ihmisten omalle ajattelulle.

Vaikka on paljon keskeneräistä, on kuitenkin tapahtumassa paljon sellaista, mikä luo toivoa. Tunnelin päässä on valoa, ja kevään lähestyessä räntäsateetkin pikkuhiljaa vaihtuvat auringonpaisteeksi.

Paula Risikko

(Julkaistu: Pohjalainen, 21.2.2016)