Liikennepolitiikkaan tarvitaan pitkäjänteisempää suunnittelua

Huolimatta taloustilanteesta tiestön ja muiden väylien kunnostamiseen on pystytty viime aikoina satsaamaan. Hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittujen korjaus- ja hankerahojen ansiosta monet pohjalaiset tiet saavat kunnostusta.

Ja toivottavasti valmistelussa olevassa tiehankepaketissa saadaan rahat mm. Koveron risteyksen ja Seinäjoki-Lapua -välin korjaukseen.

Hyvä on, että satsataan, sillä liikenteellä on valtava merkitys elinkeinoelämälle ja sen myötä koko maan kilpailukyvylle, työllisyydelle, turvallisuudelle ja ihmisten hyvinvoinnille.

Liikennejärjestelmän suunnittelussa tarvitaan kuitenkin enemmän pitkäjänteisyyttä ja tulevaisuuden ennakointia.

Suomelle on laadittava parlamentaarisessa yhteistyössä 12-vuotinen liikennepoliittinen suunnitelma. Suunnitelma sisältäisi muun muassa periaatteet liikenneinfrastruktuurin ja -palvelujen ylläpitoon sekä niiden kehittämiseen.

Liikennepoliittisen suunnitelman olisi vastattava pitkäjänteisesti liikenteen kehittämisen tarpeisiin eri näkökulmista. Ennustettavuus on yksi tärkeimmistä asioista, jota elinkeinoelämä poliitikoilta odottaa.

Useissa muissa maissa on jo siirrytty meitä pitkäjänteisempään liikennejärjestelmän suunnitteluun. Esimerkiksi Norjassa katsotaan kymmenen, Ruotsissa kaksitoista ja Virossa kahdeksan vuotta eteenpäin. Tämä on lisännyt ennustettavuutta liikennejärjestelmän kehittämisessä.

Edellinen hallitus linjasi liikenteen kehittämisen suuntaviivat liikennepoliittisessa selonteossaan vuonna 2012. Tämän lisäksi edellisen hallituksen aikana laadittiin Suomen meriliikennestrategia 2014-2022 sekä lentoliikennestrategia 2015-2030. Viime hallituskaudella työskenteli myös parlamentaarinen korjausvelkatyöryhmä, joka linjasi nykyisen hallituksen liikennepolitiikkaa.

Viime hallituskauden osatarkastelut ovat hyviä, mutta kokonaisnäkemys puuttuu. Tarvitsemme suunnitelman, jossa koordinoidaan kaikkien liikennemuotojen toimiminen yhteen. Se tarkoittaa yhteistä suunnitelmaa niin raide-, vesiväylä-, lento- kuin tieliikenteenkin ylläpitoon.

Suomessa ongelmana on erityisesti toimien ajoittaminen. Meillä reagoidaan yleisesti tarpeisiin, eli tehdään vasta sitten kun on pakko ja vielä silloinkin mahdollisimman vähän ja mahdollisimman halvalla. Ruotsissa tehdään ennakkoon, ja samalla luodaan pitkäjänteisesti toiminnan edellytyksiä yrityksille ja ylipäänsä elinkeinotoiminnalle.

Väylähankkeisiin investoiminen on kaikin puolin kannattavaa. Miljoonan euron panostus työllistää rakentamisaikaisina vaikutuksina 15-17 henkilötyövuotta. Liikenneinvestoinneilla on jo sinänsä elvyttävä vaikutus, mutta vielä keskeisempiä ovat hankkeiden liikenteelliset ja laajemmin myös muut yhteiskunnalliset vaikutukset.

Satsauksia liikenneverkkoon ei pidä nähdä kuluerinä, vaan investointeina yhteiskunnan toimintaedellytysten ja kansallisen kilpailukyvyn turvaamiseen. Liikennepolitiikka on olennainen osa muuta yhteiskuntapolitiikkaa. Niin maankäyttöä, asumista kuin liikennettäkin pitää katsoa kokonaisuutena.

Suomen pitää olla yrityksille kannattavaan liiketoimintaan houkutteleva paikka. Tämä edellyttää toimivaa infraa.

Paula Risikko

(Julkaistu: Ilkka, 26.5.2016)