Mistä apu, kun läheinen pelottaa?

Mistä apu, kun läheinen pelottaa?

Toissa viikolla Helsingissä tapahtui traaginen autolla tehty yliajo, jossa kuoli yksi ihminen ja useita loukkaantui. Tapaus on ymmärrettävästi herättänyt runsaasti keskustelua ja huolta.

Aivan aiheellisesti on kysytty, mistä löytyy apu, kun läheinen pelottaa? Myös minuun on yhteydessä ja kysytty ”Kuinka toimia, jos ilmassa leijuu jatkuva uhka?”

Samaan kysymykseen päätyy Samuli Suonpää artikkelissaan (Kirkko ja kaupunki 2.8.2017), jossa analysoidaan yliajoa ja siitä seurannutta keskustelua: ”Mistä kansalaisen tulisi pyytää apua silloin, kun hän pelkää lähimmäisensä järkkyneen mielen purkautuvan väkivaltana?”

On tärkeää, että kansalaiset kokevat elämänsä turvalliseksi ja sen eteen olemme tehneet pitkään sisäministeriössä työtä yhdessä eri viranomaisten kanssa.

Terveydenhuoltoviranomaisten oma-aloitteinen ilmoitusoikeus poliisille uhkatilanteessa on esimerkki toimenpiteistä, joilla on edistetty terveysviranomaisten ja poliisin välistä tiedonvaihtoa. Sen toimivuutta arvioidaan parhaillaan virkatyönä ja olen keskustellut asiasta muun muassa tietosuojavaltuutetun kanssa kesäkuun alussa.

Arvioimme myös parhaillaan sisäministeriössä, mitä oman sektorimme viranomaiset voivat tehdä nykylainsäädännön puitteissa ja voidaanko säädöksiä kehittää niin, että jatkossa pystytään tehokkaammin estämään vastaavia tapauksia.

Viime vuosina uhkien käsittelyä ja torjuntaa on kehitetty aktiivisesti poliisissa ja tätä työtä jatketaan yhteistyössä keskeisten viranomaisten kanssa.

On tärkeää muistaa, että poliisi ei yksin pysty vastaamaan tähän haasteeseen, etenkään jos uhan perimmäisenä syynä ovat mielenterveysongelmat. Tämän takia esimerkiksi uhka-arvioita tekevällä poliisilla tulisi olla käytössään pysyvä, valtakunnallinen mielenterveysongelmiin perehtynyt asiantuntijaverkosto.

Palatakseni alkukysymykseen, tässä konkreettisia neuvoja, kuinka läheinen voi toimia:

Kiireellisessä tilanteessa tulee aina soittaa hätänumeroon 112. Hätäkeskus arvioi tilanteen ja hälyttää oikeat viranomaiset paikalle. Myös sosiaalipäivystys hälytetään tarvittaessa.

Poliisin vihjenumeroihin tai nettivinkkiin voi myös ilmoittaa huolestaan.

Mielenterveysongelmissa tulee ottaa aina yhteys omaan terveydenhuoltoon, tarvittaessa useita kertoja. Tilanne voi muuttua hoidon tarve- ja kiireellisyysarvioinnissa, jonka takia yksittäinen yhteydenottokerta ei aina riitä.

Lisäksi voi olla yhteydessä paikallispoliisiin ja keskustella muista ennalta estävistä toimista. Lähtökohtaisesti mielenterveysongelmainen tarvitsee ensisijaisesti terveydenhuoltopalveluita.

On kuitenkin muistettava, että Suomessa perustuslaki turvaa vahvasti yksilönvapauden, eikä sitä edes lainsäädännöllä voi miten tahansa rajoittaa. Joskus tämä voi tuntua läheisestä ja muista ihmisistä raskaalta ja vaikeasti ymmärrettävältä.

Sisäisen turvallisuuden kannalta on tärkeää, että viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedonvaihto toimivat mahdollisimman tehokkaasti. Mielenterveystyön voimavarojen riittämättömyys on tiedostettu huolenaihe ja myös tämän eteen meidän on tehtävä jatkuvasti työtä.

PAULA RISIKKO (kok.)

sisäministeri

Seinäjoki

(Julkaistu: Pohjalainen 6.8.2017)