Hallitusohjelmalta puuttuvat rahat

Hallitusohjelmalta puuttuvat rahat

Hallitusohjelmassa on lueteltu paljon hyviä asioita, mutta konkretia puuttuu. Ennen kaikkea kirjauksilta puuttuu rahoitus. Sen pystyy valitettavasti päättelemään jo ilman, että tietää yksityiskohtia.

Esimerkiksi hoivahenkilöstön mitoitukseen varattu rahoitus ei riitä alkuunkaan, vaikka hallituspuolueet olivat muuttaneet kantaansa rajusti. Nyt ei enää puhutakaan hoitajista vaan hoivahenkilöstöstä.

Ja kotihoidon ja omaishoidon kehittämiseen ei oltu varattu sitäkään vähää. Mihin faktoihin hallitusneuvottelijoiden tiedot ovat oikein perustuneet? Ei ainakaan suomalaiseen tutkimustietoon.

Lisäksi monet asiat on siirretty selvityksiin, työryhmiin ja komiteoihin. Näitä mainintoja on niin paljon, ettei voi välttyä johtopäätökseltä, että kyllä neuvotteluissa on tiukkaa tehnyt. Niistäkin teemoista kuitenkin olisi pitänyt sopia mahdollisimman pitkälle, jotta kansalaiset tietäisivät ja me eduskunnassa tietäisimme, mitä aiotaan oikeasti tehdä.

Hallitus on päättänyt 1,2 miljardin euron pysyvistä menolisäyksistä, jotka rahoitetaan verotusta kiristämällä. Lisäksi hallitus on päättänyt myydä valtion omaisuutta kolmella miljardilla eurolla kattaakseen menolupauksiaan.

Itse en ole verotuksen kiristämisen kannattaja, vaikka kiristykset kuulemma kohdistuvat nk. haittoihin.  Usein se vain pakkaa olla niin, että kun verotusta kiristetään, kohdistuvat ne samoille henkilöille ja juuri vähävaraisimmille.

En ole myöskään uusien verojen kannattaja. Nyt suunnitellaan maakunnille omaa verotusoikeutta. Ja muka väitetään, että kokonaisveroaste ei nouse.  Kuka uskoo?

Se, että maakuntahallinto rakennetaan (huom! tässä vaiheessa) pelkästään sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea varten on sinänsä lohduttavaa. Sote on kuitenkin sellainen toimiala, että sinne tarvitaan tulevaisuudessa paljon rahaa.

Kuka tuleva maakunnan päättäjä tulee sanomaan, ettei meidän sotesta saa ihan primaa, kun se maksaa niin paljon. Ei kukaan! Eikä pidäkään.

Ja väistämättä verotus tulee eri maakuntien asukkaille erisuuruiseksi. No onko se sitten eettisesti oikein, että riippuen siitä missä maakunnassa asut, maksat sosiaali- ja terveyspalveluista veroina eri summan?   

Enkä ole valtion omaisuuden myymisenkään kannalla. Ei lypsävää lehmää kannata myydä. Jos meillä on tuottamatonta tai myymiskelpoista omaisuutta, niin miksi sitä ei Sipilän hallitus pistänyt ”lihoiksi”, kun kaikesta jouduttiin leikkaamaan.

Kun omaisuus on myyty, niin se on sitten siinä. Saadut rahat pitäisi vähintäänkin sijoittaa tuottavasti. Nyt ei siltä näytä ollenkaan.  Hallituksen ”tulevaisuusinvestoinnit” koostuvat yli sadasta sekalaisesta hankkeesta.

Näyttää myös siltä, että normaaleja hallinnonalojen jatkuvia menoja on siirretty rahoittavaksi omaisuuden myynnillä.  Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen lisähenkilöstöä suunnitellaan palkattavaksi omaisuusmyynneillä.

Mistä heille sitten saadaan rahoitus, kun omaisuuden myynnistä saadut rahat on käytetty loppuun? Siitä ei ole mitään suunnitelmaa.

Suomalaisten hyvinvoinnin kasvattaminen, huolenpito palveluista ja suomalaisten korkeasta osaamisesta onnistuvat vain, jos pidämme kiinni kestävästä talouskasvusta ja työllisyydestä. Se tarkoittaa, että veroastetta ei saa nostaa ja velaksi eläminen pitää saada loppumaan.

Tarvitaan myös tehokkaita toimia työllisyysasteen nostamiseksi vähintään 75 %:iin. Vain työstä ja yrittämisestä syntyy niitä verotuloja, joilla kestävästi rahoitamme palvelut.

Paula Risikko

Julkaistu:

Pohjanmaan kokoomuksen blogissa 10.6.2019 (https://www.pohjanmaankokoomus.fi/2019/06/10/hallitusohjelmalta-puuttuvat-rahat/)

Epari 12.6.2019

Ilkka 13.6.2019