Kirjoituksia ja tiedotteita

Kirjoituksia ja tiedotteita

Aluevaalit ratkaisevat hoivan ja hoidon tason

Ensi vuoden tammikuun 23. päivänä valitaan hyvinvointialueiden valtuutetut ja hyvinvointialueet aloittavat toimintansa vuoden 2023 alussa. Maahamme perustetaan 21 hyvinvointialuetta, joille siirtyy järjestettäväksi sosiaali- ja terveyshuollon sekä pelastustoimen tehtäviä yli 200 kuntaorganisaatiolta.

Tammikuussa valittavat valtuutetut päättävät muun muassa siitä, missä sote-keskukset sijaitsevat, mitä palveluja niistä saa, miten ja missä ikäihmisten hoiva järjestetään ja paljonko sosiaali- ja terveydenhuollon eri toimipaikoissa on henkilöstöä.

Homma ei ole helppo, sillä tällä hetkellä, kun alueita rakennetaan, kyse on vasta hallinnosta. Lait eivät tuo yhtään lisähenkilöä palveluihin, ja rahastakin tulee laskelmien mukaan olemaan aikamoinen pula.

Henkilöstön ja rahoituksen riittävyys onkin tulevien hyvinvointialueiden ”kriittinen piste”. Sen varassa on koko uudistuksen onnistuminen.

Rahaa puuttuu sekä sosiaali- ja terveyspalveluista että pelastustoimesta. Esimerkiksi alan henkilöstön palkkojen harmonisointiin ei ole rahaa varattu, ei myöskään omaishoidon tuen harmonisointiin tai vammaisten palvelujen harmonisointiin.

Nythän muun muassa omaishoidon tuet vaihtelevat kunnittain.  Hyvinvointialueella saman kuntoisilla omaishoidettavilla pitää olla samanlaiset palvelut ja heidän omaishoitajillaan tulee olla yhtenäiset palkkiot.

Henkilöstön pito- ja vetovoima tulee olemaan niin ikään haastava tehtävä. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että seuraavan 15 vuoden aikana sote-alalle tarvitaan kaikkiaan peräti 200 000 uutta työntekijää.

Työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometrin mukaan esimerkiksi sairaan- ja terveydenhoitajien pula on oleellisesti pahentunut. Heistä on pulaa koko maassa. Lisäksi kunta-alalla eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana neljäsosa nykyisistä sairaanhoitajista ja kolmasosa lähihoitajista

Palvelujen saatavuuden varmistaminen on tulevien päättäjien tärkein tehtävä, sillä siksi sote-uudistus tehdään.

Esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten hoitoon pääsy on vaikeutunut koronaepidemian aikana niin paljon, että Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka pitää tilannetta katastrofaalisena (HS 1.12). Jonottaessaan ihmiset sairastuvat vakavammin.

Kuntaliiton ikääntyneiden palveluiden johdon verkosto, johon kuuluu 26 asiantuntijaa eri puolelta Suomea, julkisti oman hätähuutonsa kannanotossaan syyskuussa (Kuntaliitto 28.9).  Heidän mukaansa ikääntyneen väestön palvelujen järjestäminen ja toteuttaminen on ajautumassa kansalliseen kriisiin. He peräänkuuluttavat ”lisää osaajia ikääntyneiden palveluihin, ei kädettömäksi tekeviä lakeja.”

Alan ammattilaisten hätähuutoja eivät tulevat hyvinvointialueiden päättäjät voi ohittaa. Muuten hyvinvointialueista tulee pahoinvointialueita.

Paula Risikko

(Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 19.12.2021)

**

Perheiden kotipalveluiden saatavuus varmistettava

Kotipalveluiden saatavuus pitää varmistaa koko maassa. Tällä hetkellä sosiaalihuoltolaissa on kirjattuna mahdollisuus perheiden kotipalveluihin, mutta laki ei tuo vahvoja oikeuksia saada sitä.

Vaikka kyse on lakisääteisestä palvelusta, sitä ei kunnissa usein saa silloin, kun palvelua tarvittaisiin. 

Kotipalvelu on perheen avustamista jokapäiväiseen elämään liittyvissä tehtävissä ja toiminnoissa. Ne voivat liittyä asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen tai asiointiin. Kyse on varhaisesta tuesta ja avusta perheille. 

Kotipalvelu on kustannustehokas tapa tukea perheitä ongelmatilanteissa. Kotipalvelun tarve voi ilmetä muun muassa synnytyksen jälkeen, perheenjäsenten sairastuessa tai muissa perheiden yllättävissä kriisitilanteissa. Koronapandemia-aikakin on lisännyt monenmoista ahdinkoa perheissä.

Jatkossa hyvinvointialueet vastaavat siitä, että kotipalveluita on saatavilla. Pelkkä hallintouudistus ei kuitenkaan apua tuo, jos laki ei sitä oikeuta, tai jos jo nyt kunnissa on pula kotipalveluista.

Nyt tarvitaan ryhtiliike sekä valtakunnan tasolla, kunnissa ja tulevilla hyvinvointialueilla.

Sosiaali- ja terveysministeriön on käynnistettävä sosiaalihuoltolain päivitys ja muut toimet, mukaan lukien rahoitus, jotta kotipalveluiden saatavuus oikeasti turvataan koko maassa. Niin ikään hyvinvointialueiden palveluista päätettäessä, on perheiden kotipalvelut varmistettava. Siihen voidaan käyttää myös palveluseteliä.

Ei ole oikein, että usein palvelua saa vasta silloin, kun perhe päätyy lastensuojelun asiakkaaksi. Silloin perheiden ongelmat ovat jo pitkälle kehittyneet ja kustannuksetkin kasvavat.

Perheiden kotipalvelun saatavuus on turvattava kaikille perheille, joiden elämäntilanne sitä edellyttää. Perheet tarvitsevat matalan kynnyksen palveluita, joiden on oltava myös helposti saatavilla.

Tein asiasta valtuustoaloitteen viime keväänä. Kaupunginhallituksessa sovimme, että vaikka lisähenkilöitä ei pystytty ensi vuodeksi palkkaamaan, sote-toimialan sisällä varmistetaan, että ainakin ”hätätilanteissa” perheet saavat apua. Ja kuten aikaisemmin totesin, myös palvelusetelit pitää ottaa käyttöön.

Toivotan Sinulle ja läheisillesi Hyvää Joulua!

Paula Risikko

(Julkaistu: Epari-lehti 15.12.2021)

**

Yksityisen sairaanhoidon Kela-korvauksia on korotettava

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti aiemmin syksyllä parlamentaarisen työryhmän, jonka tavoitteena oli terveyspalveluiden monikanavarahoituksen purkaminen.

Työryhmän yhtenä tehtävänä oli miettiä mitä tapahtuu yksityisen sairaanhoidon hoito- ja tutkimuskorvauksille (Kela-korvauksille).

Ennakolta tiedettiin, että osa eduskuntaryhmistä haluaa lopettaa Kela-korvaukset. Nykyhallitushan on jo päättänyt vähentää korvauksia.

Parlamentaarisen työryhmän loppumietintö julkistettiin torstaina.

Me kokoomuksen edustajat ja kristillisdemokraattien edustaja jätimme mietintöön esityksen, että yksityisen sairaanhoidon hoito- ja tutkimuskorvauksia korotettaisiin perus- ja erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuusongelmien ja koronapandemian aikaansaaman hoitovelan kasvamisen vuoksi.

Miksi Kela-korvauksia pitäisi korottaa, eikä vähentää?

Koronan jäljiltä on kehittynyt esimerkiksi suun terveydenhuoltoon 1,1 miljoonan potilaskäynnin palveluvelka vuonna 2020.

Syöpärekisterin alustavien ennakkotietojen mukaan vuonna 2020 uusia syöpiä todettiin 1 200 tapausta vähemmän kuin aiempana vuonna, vaikka ennusteen mukaan syövät lisääntyvät koko ajan.

Yli puoli vuotta jonottaneiden osuus kaihileikkausjonoissa ja polvien tai lonkkien tekonivelleikkauksissa on myös kasvanut. Niin ikään väestön kroonisten sairauksien hoitovelka on kasvanut ja monet diagnoosit viivästyneet. Hoitamattomana sairaudet pahenevat, aikaansaavat inhimillistä kärsimystä ja lisäävät kustannuksia entisestään.

Parlamentaarinen työryhmä ei onneksi päättänyt lopettaa Kela-korvauksia, vaan päätyi mietinnössään ainoastaan seuraamaan sote-uudistuksen toimeenpanon edistymistä.

Työryhmän mukaan yksityisen sairaanhoidon korvausjärjestelmää ja sen rahoitusta voidaan tarvittaessa uudistaa vasta sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu on siirtynyt hyvinvointialueille. Tässä yhteydessä arvioidaan myös korvausten mahdollista kohdentamista.

Olisihan se ollutkin erikoista, jos juuri nyt olisi päätetty lopettaa Kela-korvaukset, kun perus- ja erikoissairaanhoidon saatavuudessa on ongelmia, ja tilanteessa, jolloin sote on siirtymässä kunnilta hyvinvointialueille, eikä kukaan tiedä miten tulevaisuudessa julkiset palvelut pelaavat.

Sairaanhoidon Kela-korvauksia käyttää vuosittain noin kaksi miljoonaa suomalaista. Niiden poistaminen kasvattaisi hoitojonoja, kun merkittävä osa yksityisistä lääkäri- ja hammaslääkärikäynneistä siirtyisi julkisten terveyspalvelujen piiriin.

Muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ja palkansaajakeskusjärjestöt Akava, STTK ja SAK vastustavat vahvasti monikanavarahoituksen purkamista ja Kela-korvausten poistamista.

Järjestöjen mukaan korvausten poistaminen pahentaisi julkisten terveyspalvelujen saatavuusongelmia sote-uudistuksen toimeenpanolle kriittisenä ajankohtana.

Paula Risikko

Kokoomuksen kansanedustaja Seinäjoelta

(Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 21.11.2021)

**

Johtavien virkamiesten hätähuutoa ei voi ohittaa

Ensi vuoden tammikuun 23. päivänä valitaan hyvinvointialueiden valtuutetut ja hyvinvointialueet aloittavat toimintansa vuoden 2023 alussa. Maahamme perustetaan 21 hyvinvointialuetta, joille siirtyy järjestettäväksi sosiaali- ja terveyshuollon sekä pelastustoimen tehtäviä yli 200 kuntaorganisaatiolta.

Etelä-Pohjanmaalle on perustettu väliaikainen valmisteluelin (VATE), jonka tehtävänä on valmistella maaliskuussa aloittavalle aluevaltuustolle esitys Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen organisoinnista.

VATEn toiminta on jakautunut 10 jaostolle, jotka hiovat yksityiskohtia mm. sotekeskusten sijoittamisesta ja niissä tarjottavista palveluista, yhteistyöstä yksityisen sektorin ja järjestöjen kanssa sekä kunnilta siirtyvistä kiinteistöistä ja henkilöstöstä.

Ei mikään helppo tehtävä, sillä EP:n hyvinvointialueesta tulee lähes 9000 ihmisen organisaatio. Sovittavien asioiden ja erilaisten siirtosopimusten määrä on valtava.

Oman vaikeuskertoimen työlle tuo se, että kyse on vasta hallinnosta ja organisoinnista. Taustalla olevat lait eivät tuo yhtään lisähenkilöä palveluihin, ja rahastakin tulee laskelmien mukaan olemaan aikamoinen pula. Henkilöstön ja rahoituksen riittävyys ovatkin tulevien hyvinvointialueiden ”kriittiset pisteet”. Niiden varassa on uudistuksen onnistuminen.

Työ- ja elinkeinoministeriön maaliskuussa julkaiseman ammattibarometrin mukaan esimerkiksi sairaan- ja terveydenhoitajien pula on oleellisesti pahentunut. Heistä on pulaa koko maassa.

Kunta-alalla eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana neljäsosa nykyisistä sairaanhoitajista ja kolmasosa lähihoitajista. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että seuraavan 15 vuoden aikana sote-alalle tarvitaan kaikkiaan peräti 200 000 uutta työntekijää.

Kuntaliiton kääntyneiden palveluiden johdon verkosto, johon kuuluu 26 asiantuntijaa eri puolelta Suomea, julkisti jo oman hätähuutonsa kannanotossaan (Kuntaliitto 28.9). Heidän mukaansa ikääntyneen väestön palvelujen järjestäminen ja toteuttaminen on ajautumassa kansalliseen kriisiin. He peräänkuuluttavat ”lisää osaajia ikääntyneiden palveluihin, ei kädettömäksi tekeviä lakeja.”

Vanhuspalvelujen johtavien virkamiesten hätähuutoa ei voi ohittaa myöskään meillä Etelä-Pohjanmaalla. Muuten hyvinvointialueista tulee pahoinvointialueita.

Paula Risikko

E-P:n sairaanhoitopiirin valtuuston pj

(Julkaistu: Epari-lehti 13.10.2021)

**

Hyvinvointialueet tarvitsevat osaavia ammattilaisia ja päättäjiä

Sote-uudistuksen toimenpano on alkanut kunnissa ja maakunnissa. Hyvinvointialueille siirtyy sosiaali- ja terveyshuollon sekä pelastustoimen tehtäviä yli 200 kuntaorganisaatiolta.

Massiivisen uudistuksen toimeenpanon rinnalla kunnissa eletään vielä keskellä koronaepidemiaa: on varmistettava koronan ja muiden sairauksien ehkäisy ja hoito, purettava pitkiä hoitojonoja ja samanaikaisesti on varauduttava myös epidemian jälkihoitoon.

Monien äänestysten jälkeen hyväksytyt sote-lait ovat rakenne- ja hallintolakeja, joilla ei puututa palvelujen sisältöön, eikä palvelujen saatavuuteen. Lait jättävät monia isoja kysymyksiä ratkaistavaksi vasta myöhemmin. Niitä lakeja joudutaan vielä odottamaan pitkään.

Rakenneuudistuksen aikataulu on tiukka, ja Kuntaliittokin on arvioinut, että toimeenpanon aikataulu sisältää merkittäviä riskejä. Kuntaliiton esiin nostamat huolet liittyvät mm. tehtävien ja omaisuuden siirtoon sekä kuntatalouteen.

Kyse on siis aikamoisesta yhdistelmästä, kun ottaa vielä huomioon, että kuntien taloudelliset näkymät eivät olleet kaksisia ennen koronaakaan. Ei siis hyvälle näytä.

Nyt tarvitaan ”selkärankaisia” päättäjiä – sekä valtakunnan tasolla, kunnissa että tulevilla hyvinvointialueilla. Hanskojen ei pidä nyt tipahtaa käsistä, eikä tuleen voida jäädä makaamaan. On tehtävä nykylakien ehdoilla parhaat mahdolliset sote-palvelut.

Niin ikään laadukkaat pelastuspalvelut on varmistettava, sillä myös pelastustoimen järjestäminen siirtyy perustettaville hyvinvointialueille. Pelastustoimenkin tulevaisuus on uhkia täynnä.

Arvioiden mukaan pelastustoimen rahoituksessa on kymmenien miljoonien euron vaje. Ja vaikka pelastustoimi on hyvinvointialueilla erillinen toimiala, pelastustoimella ei tule olemaan korvamerkittyä rahoitusta.

Pelastustoimen liittäminen samaan hallintoon soten kanssa synnyttää väistämättä hyvinvointialueiden sisäiseen resurssien jakoon kilpailutilanteen pelastustoimen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen välille.  On vaarana, että sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvaessa mm. palvelutarpeiden lisääntyessä ja kustannusten kallistumisen myötä säästökohteita tullaan hakemaan pelastustoimen puolelta.

Nykyisten kuntapäättäjien ja tulevien hyvinvointialueiden päättäjien onkin varmistettava, että hyvinvointialueet muodostetaan ilman että kuntalaisten sote- ja pelastuspalvelut ja niiden laatu heikkenevät. Suuri vaarahan on, että palvelut keskittyvät, välimatkat pitenevät, palvelujen saatavuus jopa entisestään heikkenee, ja kaiken kukkuraksi rahat eivät riitä.

On myös muistettava, että tärkein tekijä tulevien hyvinvointialueiden toimivuudelle on osaava ja työhönsä motivoitunut monipuolinen ammattihenkilöstö. Vain heidän avullaan sote- ja pelastuspalvelut ovat laadukkaita ja vaikuttavia.

Siitä tullaankin kysymykseen: Miten varmistetaan sote- ja pelastusalojen henkilöstön pito- ja vetovoima? Vastaaminen ei ole helppoa varsinkaan nyt, kun joka puolella maatamme on pulaa juuri näiden alojen henkilöstöstä. Tästä syystä aiheeseen on kuitenkin vastattava jo tänään.

Yhtä keinoa lisätä henkilöstön pito- ja vetovoimaa ei ole. Keinovalikoimassa ovat mm. palkkaus ja sen harmonisointi siirryttäessä yhdelle palvelujen järjestäjälle, työnantajalle ja isommille alueille, joihin siirtyvät myös monien eri kuntien ja kuntayhtymien työntekijät.

Kyse on myös työn sisällöstä ja määrästä, työajoista ja monista muista työhön liittyvistä tekijöistä. Myös työyhteisöjen johtamisella on suuri merkitys työssä viihtymiselle ja siinä pysymiselle.

Paula Risikko

(Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 26.9.2021)

**

Kokoomuslaisia päättäjiä tarvitaan myös hyvinvointialueilla

Sote-uudistuksen toimenpano on alkanut kunnissa. Hyvinvointialueille siirtyy sosiaali- ja terveyshuollon ja pelastustoimen tehtäviä yli 200 kuntaorganisaatiolta. 

Massiivisen uudistuksen toimeenpanon rinnalla kunnissa eletään vielä keskellä koronaepidemiaa: on varmistettava koronan ja muiden sairauksien ehkäisy ja hoito, purettava pitkiä hoitojonoja, ja samanaikaisesti on varauduttava myös epidemian jälkihoitoon.

Monien äänestysten jälkeen hyväksytyt sote-lait ovat rakennelakeja, jotka jättävät monia isoja kysymyksiä ratkaistavaksi vasta myöhemmin. Niitä lakeja joudutaan vielä odottamaan pitkään. 
Rakenneuudistuksen aikataulu on tiukka, ja Kuntaliittokin on arvioinut, että toimeenpanon aikataulu sisältää merkittäviä riskejä. Kuntaliiton esiin nostamat huolet liittyvät mm. tehtävien ja omaisuuden siirtoon sekä kuntalouteen. 

Kyse on siis aikamoisesta yhdistelmästä, kun ottaa vielä huomioon, että kuntien taloudelliset näkymät eivät olleet kaksiset ennen koronaakaan. Ei siis hyvälle näytä. 

Nyt tarvitaan ”selkärankaisia” päättäjiä – sekä valtakunnan tasolla, kunnissa että tulevilla hyvinvointialueilla. Hanskojen ei pidä nyt tipahtaa käsistä, eikä tuleen voida jäädä makaamaan. 
Viimeksi kuntavaaleissa nähtiin, että Kokoomukseen luotetaan. Eikä muuten ihme, eihän mikään muu puolue enää kanna huolta kunnista. Kokoomuksen on jälleen näytettävä osaamisensa - nyt hyvinvointialueilla. 

Kokoomuspäättäjien on varmistettava, että hyvinvointialueet muodostetaan ilman että kuntalaisten sote- ja pelastuspalvelut heikkenevät. Suuri vaarahan on, että palvelut keskittyvät, välimatkat pitenevät, palvelujen saatavuus jopa entisestään heikkenee, ja kaiken kukkuraksi rahat eivät riitä. 

Paula Risikko
Kansanedustaja, terveystieteiden tohtori

(Kirjoitus julkaistu Pohjanmaan Kokoomuksen jäsenviestissä 6/2021)

**

Tiedote 8.6.2021

Kokoomusedustajat: Sote-uudistus uhkaa kunnallista työpajatoimintaa

Kokoomuksen kansanedustajat ja sivistysvaliokunnan jäsenet Paula Risikko, Sari Multala ja Sofia Vikman eivät hyväksy sitä, että hallituksen sote-uudistus uhkaa romuttaa kunnallisten työpajojen toimintaedellytykset. Sote-uudistuksen myötä kunnalliset työpajat eivät voi enää tuottaa hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle siirtyvää kuntouttavaa työtoimintaa tai sosiaalista kuntoutusta.

”Hallitus ei ole arvioinut sote-uudistuksen vaikutuksia työpajatoimintaan ja sen asiakkaiden palveluihin. Tämä on merkittävä puute, sillä on aito uhka, että kunnallinen työpajatoiminta joudutaan ajamaan alas”, edustajat aloittavat.

Kuntouttavaan työtoimintaan liittyvän valtion korvauksen poistuminen vaarantaa usean työpajan toimintaedellytykset. Tämä voi monessa kunnassa johtaa työpajatoiminnan alasajoon ja asiakkaiden jäämiseen ilman tarpeisiinsa vastaavia palveluita. Sote-uudistuksen vaikutukset ovat ristiriidassa hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen kanssa.

”Pääministeri Marinin hallitusohjelmassa todetaan, että työpajatoiminnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vahvistetaan. Sote-uudistus vie juuri päinvastaiseen suuntaan”, jatkavat edustajat.

Hallitus päätti puoliväliriihessä jatkaa valmistelua TE-palvelujen siirtämiseksi kunnille. Heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllisyyden edistäminen edellyttää tarpeisiin vastaavia palveluita. Kunnilla tulee säilyä vahvat välineet työllisyydenhoitoon.

”Mikäli kunnat eivät voisi jatkossa tuottaa työpajojen kautta esimerkiksi kuntouttavaa toimintaa tai sosiaalista kuntoutusta hyvinvointialueille, tuhansien syrjäytymisvaarassa olevien nuorten palvelut ovat vaarassa. Tätä emme voi hyväksyä!” edustajat päättävät.

**

Tiedote 21.5.2021

Kokoomusedustajat: Perustuslakivaliokunnan esiin nostamien ongelmien lisäksi Sote-lakipaketti on täynnä valuvikoja

Vaikka ylitsepääsemättömiä perustuslaillisia ongelmia ei noussut esille PeV-lausunnossa, niin kokoomuksen Mia Laihon, Sari Sarkomaan, Anna-Kaisa Ikosen ja Paula Risikon mukaan siitä kuitenkin tuli iso korjauslista. Korjaustyö ei muuta sitä tosiasiaa, että esitys, jonka piti parantaa, on vahingollinen koko Suomelle. Edustajien mukaan hallituksen sote-lakipaketissa on useita mittavia ongelmia ja valuvikoja, jotka ovat välttämätöntä korjata. Maakuntasote vaarantaa palvelut, kiihdyttää kustannusten kasvua, eikä se ratkaise niitä hoitoon pääsyn ja kustannusten hillinnän ongelmia, mitä uudistuksella on tavoiteltu.

”Lakipaketissa on useita ongelmia, jotka vaativat ehdottomasti korjausta. Perustusvaliokunnan puheenjohtaja Rinne antoi tiedotustilaisuudessa ymmärtää, että muutokset voidaan korjata sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, mutta voiko eduskunta tehdä näin mittavia korjauksia, joita tämä massiivinen maakuntasote-esitys pitää sisällään. Tämä vaatii välttämättä hallitukselta täydentävän lakiesityksen”, edustajat vaativat.

Edustajien mukaan, huolimatta siitä, että perustuslakivaliokunta tyytyi vain korostamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden toteutumisen ja rahoituksen riittävyyden osalta seurantaa, on rahoituksessa jo lähtökohtaisesti todettavissa valtavia puutteita. Erityisesti suurten kaupunkien osalta rahoituksen uudelleen järjestely tarkoittaa, että kaupungeista tehdään valtionosuus riippuvaisia, niiden investointikyky heikkenee dramaattisesti ja velkaisuus kasvaa. Rahoituksen vähentyessä nykytasosta tämä tulee johtamaan väistämättä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ja opetuksen leikkauksiin.

”Suomen kuudesta isoimmasta kaupungista tulee sote-uudistukseen liittyvän rahoituksen uudelleen järjestelyn takia valtioriippuvaisia ja kriisikuntia. Miksi hallitus haluaa leikata melkein kahden miljoonan kaupunkilaisen palveluita ja ajaa isot kaupungit ahdinkoon?”, eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sarkomaa huomauttaa.

Edustajat pitävät merkittävänä ongelmana myös, ettei lakiesityksessä ole huomioitu yliopistosairaaloiden asemaa ja rahoitusta sekä nykyisiä toimivia järjestelyjä.

”Hallitus turmelee sote-uudistuksessa yliopistotasoisen sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen, erikoissairaanhoidon tulevaisuuden sekä sivuuttaa täysin yliopistollisten sairaaloiden kritiikin ja hädän”, sanoo sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Laiho.

”Perustuslakivaliokunnan lausunto paljasti sen, että hallitus on tehnyt ideologisia valintoja, jotka eivät ole olleet perustuslain kannalta välttämättömiä. Esimerkiksi virkalääkärivaatimus, riittävän oman tuotannon vaade ja se, että julkisyhtiöt, kuten Coxa ja Sydänsairaala, on hallituksen esityksessä luokiteltu ulkoisiksi palveluntuottajiksi, ovat olleet tällaisia valintoja. Onneksi uuden lausunnon valossa korjaukset voidaan tehdä, mutta se ei hoidu valiokunnassa vaan se vaatii täydentävää esitystä eli ministeriön valmistelua. Tämä taas uhkaisi uudistuksen tiukkaa aikataulua. Se on vähintä, mitä tulisi tehdä, mutta onko hallitus valmis ottamaan aikalisän? On pöyristyttävää, jos hallitus ei niin tekisi”, puolueen varapuheenjohtaja Ikonen sanoo.

”Maakuntauudistus keskittää sekä palvelut että vallan. Pienten kuntien vaikutusmahdollisuudet kuntalaisten palveluihin heikkenevät dramaattisesti. Tämä tulee tarkoittamaan lähipalveluiden näivettymistä ja hoitojonojen kasvua.” entinen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko sanoo.

”Suomen ollessa keskellä globaalia pandemiaa, pitäisi viimeistään herätä siihen, ettei ole mitään järkeä laittaa rahaa mittavaan hallintouudistukseen, kun ihmiset tarvitsevat kipeästi hoitoa ja palveluita. Ei pitäisi rikkoa toimivia rakenteita, vaan lähteä korjaamaan sitä mikä on rikki”, edustajat päättävät.

**

Hallituksen esittämää sotea ei pidä hyväksyä

Maahamme ollaan luomassa uudistusta, joka keskittää sotepalvelut entisestään ja tuo byrokratiaa lisäävän kalliin julkishallinnon portaan lisää. Tämä hankaloittaa kansalaisten hoidon saamista ja sujuvuutta.

Soten maksajiksi joutuvat maamme suuret kaupungit, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Myös monet nykyiset maakunnat menettävät soterahoitusta verrattuna nykyiseen, muun muassa siksi, ettei laskemissa huomioida riittävästi väestön kasvavaa palvelutarvetta. Eikä esityksessä ole kannustimia kustannusten hillitsemiseksi.

Lisäksi maakuntauudistus keskittää sote-vallan suurille kaupungeille: lähes puolet kunnista on saamassa vain 0-1 paikkaa tuleviin aluevaltuustoihin (Ajatuspaja Toivo 6.5.). Myös valtion ohjausvalta kasvaa.

Yksityiset palvelutuottajat halutaan karsia mahdollisimman vähäiseksi. Jopa julkisomisteisten osakeyhtiöiden toiminta halutaan lopettaa. Näistä esimerkkeinä ovat mm. Tampereella toimivat Coxa ja Sydänsairaala.

Yksi esityksen suurimmista ongelmista kansalaisten kannalta on se, ettei hallituksen esittämä sote vastaa ollenkaan niihin ongelmiin, jonka vuoksi uudistus tarvitaan.

Selvitysten mukaan (mm. OECD) Suomen terveydenhuollon ongelmat ovat erityisesti perusterveydenhuollon saatavuudessa ja palveluketjujen sujuvuudessa.

Liian monessa kunnassa perusterveydenhuollon palveluja ja sosiaalihuollon palveluja joutuu odottamaan liian kauan. Jonoissa odottaessa taudit ja ongelmat pahentuvat ja niiden hoito on usein entistäkin vaikeampaa.

Palvelujen pirstaleisuus ja muut palveluketjujen ongelmat heikentävät erityisesti moniongelmaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten hoidon ja palvelun laatua ja vaikuttavuutta.

Eikä tässä vielä kaikki. Saadun tiedon mukaan (mm. Lännen Media 17.4.) hallituksen pöydällä ovat esitykset yksityisen hoidon ja tutkimuksen Kela-rahoituksen lopettamisesta, Kelan kuntoutustoiminnan siirtämisestä suunnitelluille hyvinvointialueille, lääkekorvausten poistaminen yksityislääkäreiden määräämistä lääkkeistä sekä matkakorvausten poistamisesta yksityiseen hoitoon tai tutkimukseen matkustamisesta.

Yksityisen hoidon ja tutkimuksen Kela-korvausten poistaminen vaikuttaisi erityisesti niihin potilaisiin, jotka tarvitsevat lastenlääkärien, silmälääkärien, hammaslääkärien ja gynekologien palveluja. Siis juuri niitä palveluja, joita ei julkiselta sektorilta saa riittävästi, tai ei saa ollenkaan.

Kuvitteleeko hallitus, että tulevassa sotessa nämä palvelut hoituvat julkisena palveluna, vaikka ne eivät tähänkään asti ole hoituneet?

Entäs sitten Kelan kuntoutustoiminnan siirto hyvinvointialueille? Luuleeko hallitus tässäkin kohdassa, että nykyistä Kelan järjestämää ja rahoittamaa kuntoutusta tuottavat ammattilaiset siirtyvät hyvinvointialueille töihin, ja siten varmistettaisiin kuntoutuspalvelut?

Jos hallitus näin kuvittelee, ei sillä todellakaan ole oikea tilannekuva.

Lääke- ja matkakorvausten poistokaavailut yksityislääkärin (siis myös monen työterveyslääkärin) määräämistä lääkkeistä ja yksityisen hoidon ja tutkimuksen matkoista ovat erityisen järkyttäviä. Ne viimeistään paljastavat hallituksen ideologiaperusteisen yksityissektoriallergian, mikä on todella vakava ja vertaansa vailla.

Tarvitaan kansalaisten tarpeista lähtevä soteuudistus.

Soteuudistus toki tarvitaan. On kuitenkin luotava sellainen järjestelmä, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut sekä perus- ja erikoispalvelut integroidaan kansalaisten tarpeista lähteviksi, kokonaisvaltaisiksi palvelukokonaisuuksiksi.

Erityisesti perustason palveluiden vahvistaminen on vaativa tehtävä. Esimerkiksi nykyisin terveyskeskuksista puuttuu joko rahaa tai työntekijöitä – useimmiten molempia.

Eli tarvitaan lisää rahaa, lisää osaavia ja motivoituneita työntekijäitä sekä hyvää johtamista. Koska lisätyöntekijöitä ei ”tuosta noin vain” kuitenkaan mistään oteta, ehdotan, että uskalletaan hyödyntää yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa. Niin tekevät muutkin maat. Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon yhteistoimintaa on maassamme kehitetty monin tavoin vuosien varrella. Hyödynnetään rohkeasti niitä kokemuksia.

Perusterveydenhuollon ja -sosiaalihuollon palvelujen pikainen vahvistaminen on välttämätöntä. Ei ainoastaan sairaiden ihmisten, vaan myös erikoissairaanhoidon kustannusten hillitsemisen kannalta. Mitä nopeammin se tehdään, sen parempi, nimittäin korona-aika on lisännyt hoidon tarvetta ja hoitojonoja.

Sen sijaan emme tarvitse lisää hallintoa. Emme myöskään sellaista sotea, jolla ei ole kytköstä kunnan muuhun toimintaan. Suuri osa ihmisen hyvinvointiin vaikuttavista asioista on kunnissa, mm. asuminen, koulutus, liikkuminen, harrastukset sekä kulttuuri- ja sivistyspalvelut jne.

Soten järjestäminen kannattaa pitää kuntien käsissä, siten julkinen sektori pysyy palvelujen järjestäjänä, joten siitäkään ei vihervasemmistohallituksen tarvitse huolehtia.

Suomessa on monia hyviä esimerkkejä kuntayhtymistä, joissa sotepalvelujen järjestäminen on laajemmilla ”harteilla”, ja palvelut integroidaan apua tarvitsevan ihmisen parhaaksi. Niissä palvelujen tuottamisessa hyödynnetään myös yksityistä sektoria ja järjestöjä.

Miksi maassamme ei tueta erilaisin kannustein vapaaehtoisten sote-kuntayhtymien syntymistä, vaikka ne olisivat kaikkein järkevin ratkaisu?

Nyt on kaikkien herättävä vastustamaan eduskunnan käsittelyssä olevaa hallituksen sote-esitystä.

Onneksi mediakin on asiaan tarttunut. Vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi kiteyttää asian kolumnissaan (Kauppalehti 7.5.): ”Hallituksen sote-esitys on niin susi, ettei sitä missään tapauksessa pidä hyväksyä”.

Paula Risikko

Kansanedustaja, terveystieteiden tohtori

(Kangasalan Kokoomuksen vaalilehdessä toukokuussa 2021)

**

Koronan varjossa tuhotaan myös soten rahoitus

Valitettavasti pakkaa olla niin, että yhteiskunnalliseen keskusteluun mahtuu kerrallaan vain yksi tai enintään kaksi teemaa. Tällä hetkellä ne ovat korona ja VTV eli Valtiontalouden tarkastusvirasto.

Samanaikaisesti hallitus vie eri ministeriöissä eteenpäin asioita ja toimia, joilla on suuria vaikutuksia jokaisen suomalaisen elämään. Näistä hyvänä esimerkkinä on sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavarahoituksen purkaminen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus tulee monesta kanavasta. Kunnat järjestävät palvelunsa valtionosuuksilla, omilla tuloilla ja asiakasmaksuilla. Työterveyshuollon rahoittavat käytännössä kokonaan työnantajat, palkansaajat ja yrittäjät. Yleisiä verovaroja siihen ei juuri käytetä.

Verovaroista tuetaan yksityisten terveyspalvelujen käyttöä korvauksella, joka kattaa alle viidenneksen asiakkaan kustannuksista.

Kelan järjestämää kuntoutusta rahoitetaan verovaroin. Lisäksi verovaroin ja Suomessa asuvilta perittävillä sairaanhoitomaksuilla rahoitetaan lääkekorvauksia ja matkakorvauksia. Liikenteeseen osallistujat ja työnantajat rahoittavat pakollisten vakuutusten kautta liikenneonnettomuuksissa ja työtapaturmissa loukkaantuneiden hoidon.

Vaikka monikanavarahoituksessa on paljon hyviäkin puolia, on jo vuosien ajan koettu tarvetta tehdä rahoitukseen muutoksia.

Siihen ei kuitenkaan pidä tehdä mitä tahansa muutoksia. Monikanavarahoituksella on nimittäin suuri merkitys sekä taloudellisesti että periaatteellisesti.

Useampi työryhmä on tällä hetkellä valmistelemassa monikanavarahoituksen purkua. Jokaiselle ryhmälle on määritelty omat tehtävänsä. Näistä ryhmistä kantautuu nyt todella kummallisia tietoja.

Saadun tiedon mukaan (mm. Lännen Media 17.4.) pöydällä ovat mm. esitykset yksityisen hoidon ja tutkimuksen Kela-rahoituksen lopettamisesta, Kelan kuntoutustoiminnan siirtämisestä suunnitelluille hyvinvointialueille, lääkekorvausten poistaminen yksityislääkäreiden määräämistä lääkkeistä sekä matkakorvausten poistamisesta yksityiseen hoitoon tai tutkimukseen matkustamisesta.

Yksityisen hoidon ja tutkimuksen Kela-korvausten poistaminen vaikuttaisi erityisesti niihin potilaisiin, jotka tarvitsevat lastenlääkärien, silmälääkärien, hammaslääkärien ja gynekologien palveluja. Siis juuri niitä palveluja, joita ei julkiselta sektorilta saa riittävästi, tai ei saa ollenkaan.

Kuvitteleeko hallitus, että tulevassa sotessa nämä palvelut hoituvat julkisena palveluna, vaikka ne eivät tähänkään asti ole hoituneet? Sitä paitsi soten resurssit tulevat edelleen vähenemään. Kuvitteleeko hallitus, että nämä erikoisasiantuntijat siirtyvät julkiselle sektorille?

Entäs sitten Kelan kuntoutustoiminnan siirto hyvinvointialueille? Luuleeko hallitus tässäkin kohdassa, että nykyistä Kelan järjestämää ja rahoittamaa kuntoutusta tuottavat ammattilaiset siirtyvät hyvinvointialueille töihin, ja siten muka varmistettaisiin kuntoutuspalvelut?

Jos hallitus niin kuvittelee, ei sillä todellakaan ole oikea tilannekuva.

Lääke- ja matkakorvausten poistoesitykset yksityislääkärin (siis myös monen työterveyslääkärin) määräämistä lääkkeistä ja yksityisen hoidon ja tutkimuksen matkoista ovat erityisen järkyttäviä. Ne viimeistään paljastavat hallituksen ideologiaperusteisen yksityissektoriallergian, mikä on todella vakava ja vertaansa vailla.

Siis nyt herätys! ”Juna” menee kovaa ja linjauksia tehdään. Vaikka monikanavarahoituksen purkuun on myöhemmässä vaiheessa luvattu parlamentaarinen ryhmä, ei sen varaan voida laskea. Nykyisen hallituksen parlamentaariset ryhmät ovat osoittautuneet pelkiksi infoiksi, joissa vain kerrotaan mitä hallitus on päättänyt.

Paula Risikko

(Julkaistu 17.4.2021)

**

Tiedote 23.3.2021

Kokoomusedustajat: Ei romuteta toimivaa opiskeluhuoltoa

Kokoomuksen kansanedustajat ja sivistysvaliokunnan jäsenet Paula Risikko, Sari Multala ja Sofia Vikman vaativat, että hallituksen sote-uudistuksen oppilas- ja opiskelijahuollon siirto maakuntiin perutaan. Edustajat esittävät, että lakiesitystä muutetaan niin, että kunnan on mahdollista jatkossa järjestää palvelut tai halutessaan siirtää ne muun toimijan järjestämisvastuulle.

”Useat asiantuntijat ovat jatkuvasti lainvalmistelun aikana esittäneet, että sotea koskevaa lakiesitystä muutetaan ja opiskeluhuolto säilyy tulevaisuudessakin kuntien järjestämisvastuulla. Valitettavasti hallitus ei ole vielä tähän huoleen mitenkään reagoinut”, aloittavat edustajat.

Tänään julkaistun Nuorisobarometri 2020 -tutkimuksen mukaan jopa 95 prosenttia nuorista on kokenut tulleensa autetuksi koulu- tai opiskelijaterveydenhuollon palveluissa. Vuosittain julkaistava Nuorisobarometri mittaa suomalaisten 15-29 -vuotiaiden nuorten arvoja ja asenteita. Tämän vuoden teemana oli nuorten kokemukset ja näkemykset eri palveluista.

”Tuore barometri kertoo, että nykyinen opiskeluhuollon järjestämismalli on toimiva ja nuoret kokevat saavansa tarvitsevansa palvelut. Hallituksen esitys uhkaa pahimmillaan tuhota toimivan palvelujärjestelmämme siirtämällä koulukuraattorit ja -psykologit hyvinvointialueille”, jatkavat edustajat.

Peruskoulussa olisi tarjottava nykyistä enemmän moniammatillista tukea muun muassa kuraattori- ja psykologipalveluiden muodossa. Palveluiden siirto maakuntiin ei tue tätä tavoitetta. Turvaamalla palvelut lähellä niiden käyttäjiä voidaan paremmin varmistaa ennaltaehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen.

”Kuntalaisten tarpeita vastaavien palveluiden järjestämiseksi paras asiantuntijuus on kunnissa. Kunnille on annettava mahdollisuus tarpeen mukaan toimia yhdessä muiden kuntien tai maakunnan kanssa opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluiden järjestämiseksi”, päättävät edustajat.

**

Vaikuttava SOTE kohdentaa voimavarat ihmisen parhaaksi

Helsingin yliopisto yhdessä Itä-Suomen yliopiston kanssa on vuodenvaihteessa käynnistänyt suunnittelun vaikuttavuuskeskuksen perustumiseksi. Vaikuttavuuskeskus verkottaisi julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat tutkimuksen ja kehityksen vauhdittamiseksi, kirjoittaa Paula Risikko blogissaan.

Kun ihminen sairastuu, tarvitsee hän hoitoa ja palvelua, josta on hänelle hyötyä. Siihen hänellä on veronmaksajana myös oikeus.

Sosiaali- ja terveydenhuolto käyttää yli 20 miljardia euroa vuodessa veronmaksajien rahaa. Palveluiden vaikuttavuudesta eli siitä, mitä kaikkea hyötyä niistä on – tai mistä on hyötyä – tiedetään kuitenkin melko vähän.

Suomessa vaikuttavuus on ollut vuosia tutkimuskohteena, mutta käytännön toimintaan sen vaikutukset ovat olleet vaatimattomat.

Sote-alan toimijat ovatkin jo pitkään tunnistaneet tarpeen paremmalle kansalliselle koordinaatiolle, jotta vaikuttavuustutkimusta saataisiin laajennettua ja tieto hyödynnettyä palvelujen käyttäjille, ammattilaisille ja päättäjille.

Helsingin yliopisto yhdessä Itä-Suomen yliopiston kanssa on vuodenvaihteessa käynnistänyt suunnittelun vaikuttavuuskeskuksen perustumiseksi. Vaikuttavuuskeskus verkottaisi julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat tutkimuksen ja kehityksen vauhdittamiseksi.

Väestön ikääntyessä sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuu paineita sekä resurssien niukkuuden että palvelutarpeiden lisääntymisen vuoksi. Vaikuttavuuskeskuksen päätavoitteena onkin muun muassa tuottaa parempaa vaikuttavuustietoa palvelujen parantamiseen ja auttaa ammattihenkilöitä, johtajia ja päätöksentekijöitä päätöksissä kohdentaa resursseja eettisesti kestävällä tavalla.

Eniten vaikuttavuudesta hyötyy sairas ja apua tarvitseva ihminen.

Paula Risikko, Sydänliiton puheenjohtaja

Julkaistu 25.1.2021. Saatavissa: https://www.mynewsdesk.com/fi/sydan/blog_posts/vaikuttava-sote-kohdentaa-voimavarat-ihmisen-parhaaksi-98373

**

Pelastustoimen rahat ja itsenäisyys vaarassa


Hallituksen ohjelman mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen yhteydessä myös pelastustoimen järjestäminen siirretään perustettaville itsehallinnollisille alueille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistä koskeva hallituksen esitys on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä, mutta esitys vaatii monia korjauksia myös pelastustoimen osalta.

Nykymuodossa esitys olisi pelastustoimelle kohtalokas, sillä se ei riittävällä tavalla turvaa pelastustoimen palveluihin tarvittavia resursseja, eikä siten varmista pelastuslaitosten toimintaedellytyksiä.

Suurin huolenaihe on rahoitus. Arvioiden mukaan ehdotetussa lakisääteisen pelastustoimen palvelutason rahoituksessa on noin 80 miljoonan euron vaje.

Kun tiedämme, että pelastustoimeen kohdistuu sote- ja pelastuspalvelujen uudistuksesta riippumattakin tulevina vuosina merkittäviä menopaineita muun muassa väestörakenteen muutoksen, palvelutasovaatimusten lisääntymisten, työaikasäännösten muutosten sekä ICT-kustannusten merkittävän kasvun vuoksi, on tilanne kestämätön.

Sisäministeriö on ilmoittanut, että hyvinvointialueen pelastustoimen laskennallisten kustannusten keskeisen määräytymistekijän, riskikertoimen, sisältö tarkastellaan tarvittaessa uudelleen.

Valtiontalouden tarkastusvirastokin totesi syksyllä, että rahoitusmallissa on todennäköisesti tarpeen muuttaa myös pelastustoimen rahoituksen määräytymistekijöitä ja painokertoimia.

Pelkästään kertoimia säätämällä ei voida kuitenkaan korjata pelastustoimen kokonaisrahoituksen vajetta, eikä sitä valuvikaa, joka uudistuksessa on pelastustoimen hallinnollisen aseman osalta.

Vaikka esityksen mukaan pelastustoimi on hyvinvointialueilla erillinen, sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa rinnakkainen toimiala, ei sillä ole korvamerkittyä rahoitusta, koska hyvinvointialueiden rahoitus on yleiskatteista.

Siirtyvistä määrärahoista 98 prosenttia on soten rahoitusta ja vain 2 prosenttia pelastustoimen rahoitusta.

Lisäksi pelastustoimen liittäminen samaan hallintoon soten kanssa synnyttää väistämättä hyvinvointialueiden sisäiseen resurssien jakoon kilpailutilanteen pelastustoimen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen välille.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvaessa mm. väestön ikääntymisen ja kustannusten kallistumisen myötä, säästökohteita tullaan hakemaan pelastustoimen puolelta.

Järkevintä olisi järjestää sekä sote-palvelut että pelastustoimen palvelut kuntaa suuremmilla alueilla kuntapohjaisella hallinnolla, kuten pelastustoimi on jo nykyään.

Myös pelastustoimelle tulee varmistaa riittävä rahoitus ja selkeä itsenäinen asema.

Pelastustoimen uudistukselle asetetut tavoitteet pelastustoimen palvelujen saatavuuden, kattavuuden ja laadun turvaamisesta ovat oikeita ja kannatettavia.

Valitettavasti niihin ei päästä sillä, että tavoitteita korotetaan ja lisätään, mutta rahoitusta vähennetään.

Eikä siitä mitään tule, että pelastustoimi joutuu joka vuosi taistelemaan rahoituksesta soten kanssa.

Paula Risikko

(Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 17.1.2021)

**

Hallitus heikentää maakuntien erikoissairaanhoitoa

Erikoissairaanhoidon työjakoa ja keskittämistä ollaan jälleen muuttamassa. Erityisesti vaativaa kirurgiaa keskitetään yliopistosairaaloihin. Kaavaillut muutokset tulevat vaikuttamaan myös Seinäjoen ja Vaasan keskussairaaloiden palveluihin.

Muutokset ovat kylmää kyytiä kaikkien maakuntien keskussairaaloille, eli käytännössä siis sairaanhoitopiirien alueilla asuville kansalaisille. Muutokset tulevat heikentämään entisestään perustuslain edellyttämää kansalaisten yhdenvertaisuutta terveyspalvelujen saannissa.

Mikäli kaavaillut muutokset astuvat voimaan, tulevat viiveet etenkin syöpäsairauksien hoidossa väistämättä kasvamaan. Pahimmillaan maakuntien keskussairaaloiden kirurginen päivystysvalmius tulee heikkenemään, koska osaajat siirtyvät työhön sinne, missä ammattitaitoa voi käyttää ja kehittää.

Monet leikkaavat erikoislääkärit hoitavat laajasti myös ei-leikattavia potilaita. Erikoislääkärien siirtyessä pois, heikkenee erikoissairaanhoidon laatu ja saatavuus olennaisesti.

Erikoissairaanhoidon ja erityisesti vaativien hoitojen keskittämistä toki tarvitaan, mutta keskittämisen pitää perustua korkeaan osaamisen ja sen tuomaan laatuun ja vaikuttavuuteen. Tällä hetkellä keskittäminen perustuu liian paljon sairaaloissa tehtävien toimenpiteiden ja leikkausten määriin – ei laatuun ja vaikuttavuuteen.

Korkeaa osaamista on laajalti myös muualla kuin yliopistosairaaloissa.

Erikoissairaanhoidon keskittäminen pitää uudistaa osana sote-uudistusta ja asettaa keskittämisen perustaksi palvelujen laatu ja vaikuttavuus. Tässä työssä voidaan hyödyntää mm. Vaasan sairaanhoitopiirin potilasturvallisuustyötä sekä kehitteillä olevaa valtakunnallista sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuuden tutkimus- ja kehittämiskeskuksen työtä.

Edellinen hallitus muutti erikoissairaanhoidon keskittämisasetusta vuonna 2018. Asetuksen toimeenpanon aikana ja jälkeen kuitenkin hyvin nopeasti huomattiin, etteivät tehdyt muutokset olleetkaan kaikilta osin järkeviä, vaan jopa heikensivät erikoissairaanhoidon palveluja. Tästä syystä tilannetta päätettiin tuolloin arvioida uudelleen ja korjata asetusta.

Nykyhallitus on nyt kuitenkin tekemässä muutoksia, jotka entisestään heikentävät maakuntien erikoissairaanhoito- ja päivystyspalveluja.

Nyt tarvitaan aikalisä. Millään pikkumuutoksilla olemassa olevaa asetusta ei korjata, eikä varsinkaan tarvita palvelujen heikentämistä.

Paula Risikko (kok.) kansanedustaja, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtaja

Seinäjoki

(Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 13.1.2021)

**

Vanhuksille vahvemmat oikeudet palveluihin

Ylen uutinen (14.11) tuo esille, kuinka vanhustenhuollon laatusuositukset ja todellisuus ovat kaukana toisistaan. Tämä ei ole uusi tieto. Sekään ei ole uutta, ettei Suomessa katsota kokonaisuutta, vaan tartutaan aina yhteen ongelmaan kerrallaan.

Maassamme on paljon laadukkaita palveluja vanhuksille. Samoin meillä on osaavaa ja vanhustyöhön motivoitunutta henkilöstöä.

Ongelmia on kuitenkin runsaasti. Erilaisia senioriasumisvaihtoehtoja ja toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta ei ole riittävästi tarjolla, kotiin tuotavien palvelujen ja omaishoidon tuen saatavuudessa on ongelmia, ja jos palveluja saadaan, niin ei riittävästi. Suurin osa asiakkaista on kotihoidossa, mutta henkilöstöstä kotihoidossa työskentelee vain kolmannes.

Muun muassa edellä mainitusta syystä kotihoidossa olevat vanhukset voivat usein huonosti ja he tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa nopeammin kuin silloin, jos kotihoito toimisi.

Tehostettuun palveluasumiseen tai muuhun ympärivuorokautiseen hoivaan on kuitenkin pitkät jonot, koska paikkoja on vähennetty. Myös monessa ympärivuorokautisen hoivan yksikössä on liian vähän henkilöstöä ottaen huomioon autettavien kunto.

Hiljattain julkaistiin Aalto-yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijaryhmän julkaisu: Sote ja ikääntymisen ongelmat – selviämispolun etsintää.

Asiantuntijat sanovat suoraan moniakin tärkeitä asioita, mutta erityisesti he korostavat ikäihmisten kotiin saatavia palveluja ja hyvissä ajoin alkavaa kuntoutusta. Heidän mukaansa lisää resursseja tarvitaan nimenomaan ikäihmisten kotihoitoon ja kuntoutukseen.

Mitä pitää tehdä?

Vanhuksille vahvempi oikeus palveluihin

Vanhuspalvelulailla pyrittiin aikoinaan varmistamaan vanhuspalvelujen riittävyys ja laatu sekä parantamaan ikääntyneiden asemaa ja hyvinvointia laajemminkin. Voimaantullessaan laki oli kuitenkin vesitetty. Vahvoja oikeuksia palveluihin ei ole luotu.

Palvelut ovat siis määrärahasidonnaisia, eli jos kunnalla ei ole rahaa, ei palveluja välttämättä anneta, vaikka tarve olisi todettu.

Oikeuksien vahvistaminen lakiin on kaiken a ja o, sillä mitä tehdään kirjauksella laadukkaat palvelut, jos niitä ei saa.

Palvelujen tarpeenmukaisuus ja oikea-aikaisuus varmistettava

Palvelutarpeen arviointi on lakisääteistä, mutta valitettavan usein ikäihmiset eivät saa palveluja, joita hänen on arvioitu tarvitsevan, ja jotka ovat palvelusuunnitelmaan kirjattu.

Liian usein vanhus joutuu myös odottamaan/jonottamaan tarvitsemiaan palveluja. Lain mukaan kiireellinen palvelu tulee järjestää heti ja kiireetön palvelu viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksenteosta. Vanhuspalvelulakia on kiristettävä siten, että palvelusuunnitelma on velvoittava ja kiireetön palvelu on järjestettävä paljon nopeammin.

Osaavaa henkilöstöä riittävästi

Henkilöstön osaaminen on laadukkaan palvelun perusta. Palveluissa tulee olla monipuolinen, koulutettu henkilöstö. Henkilöstön määrän tulee perustua autettavien kuntoon. Mitä huonompikuntoisia asiakkaita, sitä enemmän hoitajia ja muita erikoisosaajia tarvitaan.

Myös tilat ja käytössä olevat apuvälineet vaikuttavat henkilöstön määrään. Hoitajien on voitava keskittyä hoitamiseen, joten tukipalveluihin tarvitaan muuta henkilöstöä. Nämä kaikki on huomioitava koulutettavien määrissä.

Lailla voidaan säädellä henkilöstömitoitusta. Se pitää kuitenkin tehdä niin, että otetaan huomioon autettavien määrä ja kunto eli hoitoisuus.  Pelkän vähimmäismitoituksen määrä ei riitä. Tähän päätyi myös vanhuspalvelulakityöryhmä aikoinaan.

Ja jos henkilöstömitoitus säädetään vain yhteen osaan vanhuspalveluita, on suuri vaara, että henkilöstö otetaan muista vanhuspalveluista tai vammaispalveluista. 

Valvontaa tehostettava

Vanhusten palveluja valvovat mm. Valvira ja aluehallintoviranomaiset. Lisäksi valvontaa tekee Eduskunnan oikeusasiamies asiantuntijoineen. Heidän tehtävänään on vanhuksen oikeuksien, palvelujen, mutta myös valvojien valvonta.

Nämä kaikki ovat toimivaltaisia viranomaisia, joten heidän päätöksillään on merkittäviä vaikutuksia. Eduskunnan oikeusasiamiehen asiantuntijat ovat mm. lisänneet yllätystarkastuksia.

Paula Risikko

**

Tiedote 29.10.2020

Kokoomusedustajat: Sote-uudistus vaarantaa pelastustoimen rahoituksen ja itsenäisen aseman – ”Hallituksen mallissa sote on käenpoika, joka syö pelastustoimi-varpusen eväät”

Kokoomuksen kansanedustajat Anna-Kaisa Ikonen, Paula Risikko ja Mia Laiho kritisoivat kovin sanoin Marinin hallituksen sote-uudistusesitystä pelastustoimen osalta. Edustajien mukaan esitys ei riittävällä tavalla turvaa pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi tarvittavaa rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.

”Hallituksen sote-uudistus olisi pelastustoimelle kohtalokas. Suurin huolenaihe on rahoitus. Sisäministeriön arvion mukaan ehdotetussa lakisääteisen pelastustoimen palvelutason rahoituksessa on noin 79 miljoonan euron vaje vuoden 2020 tasossa arvioituna. Kun tiedämme, että pelastustoimeen kohdistuu sote- ja pelastuspalvelujen uudistuksesta riippumattakin tulevina vuosina merkittäviä menopaineita muun muassa palvelutasokriteereiden, työaikasäännösten ja ICT-kustannusten merkittävän kasvun vuoksi, on tilanne kestämätön”, Anna-Kaisa Ikonen sanoo.

Sisäministeriö on ilmoittanut, että hyvinvointialueen pelastustoimen laskennallisten kustannusten keskeisen määräytymistekijän, riskikertoimen, sisältö tarkastellaan uudelleen vuoden 2020 loppuun mennessä. Tällä viikolla valtiontalouden tarkastusvirasto totesi katsauksessaan, että rahoitusmallissa on todennäköisesti tarpeen muuttaa myös pelastustoimen rahoituksen määräytymistekijöitä ja painokertoimia.

Kokoomusedustajien mukaan kertoimia säätämällä ei voida kuitenkaan korjata sitä pysyvää valuvikaa, joka uudistuksessa on pelastustoimen hallinnollisen aseman osalta.

”Hallituksen mallissa sote on käenpoika, joka syö pelastustoimi-varpusen eväät. Hyvinvointialueiden rahoitus on yleiskatteista, eikä pelastustoimen rahoitusta ole korvamerkitty. Siirtyvistä määrärahoista 98 % on soten rahoitusta ja vain 2 % pelastustoimen rahoitusta. Lisäksi pelastustoimen liittäminen samaan hallintoon soten kanssa synnyttää väistämättä hyvinvointialueiden sisäiseen resurssien jakoon kilpailutilanteen pelastustoimen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen välille. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvaessa mm. väestön ikääntymisen myötä säästökohteita tullaan hakemaan pelastustoimen puolelta. Pelastustoimelle tarvitaan korvamerkitty riittävä rahoitus ja hallinnollisesti itsenäinen asema”, Paula Risikko vaatii.

Kokoomusedustajat toteavat, ettei esitys täytä pelastustoimen osalta uudistukselle asetettuja tavoitteita.

”Hallituksen sote- ja pelastustoimen uudistukselle asetetut tavoitteet pelastustoimen palvelujen saatavuuden, kattavuuden ja laadun turvaamisesta ovat oikeita ja kannatettavia. Hallituksen keinot tavoitteisiin pääsemiseksi ovat kuitenkin väärät. Pelastustoimen palvelujen saatavuutta, laatua ja integraatiota on kehitettävä nykymallin pohjalta. Esimerkiksi ensihoitopalvelujen tuottamisesta pelastustoimen resursseja ja organisaatiota hyödyntäen laintasolla säätäminen on toimi, joka olisi tehtävissä nopealla aikataululla ja ilman hallituksen kaavailemaa massiivista hallintouudistusta”, Mia Laiho sanoo.

**

Ikäihmisten saatava palveluja ajoissa

Hiljattain julkaistiin Aalto-yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijaryhmän julkaisu: Sote ja ikääntymisen ongelmat – selviämispolun etsintää. Raportti on tervetullutta ravistusta myös meille päättäjille.

Asiantuntijat sanovat suoraan moniakin tärkeitä asioita, mutta erityisesti he korostavat ikäihmisten kotiin saatavia palveluja ja hyvissä ajoin alkavaa kuntoutusta. Heidän mukaansa lisää resursseja tarvitaan nimenomaan ikäihmisten kotihoitoon, kevyeen hoivaan ja kuntoutukseen.

Heidän mukaansa passioiva laitoshoito on lopetettava, sillä se tekee useista potilaista pitkäaikaispotilaita, vaikka heillä olisi mahdollisuus kuntoutua. Kuntoutus erityisesti akuutin sairaalajakson jälkeen vähentää pitkäaikaisen hoidon tarvetta.

Emeritusprofessorit Ryynänen ja Vauramo ovat jo aikaisemmin todenneet, että kuntoutus on edellytys sille, että vanhukset pysyvät toimintakykyisinä ja pystyvät hoitamaan päivittäiset askareensa itse tai vähemmällä avustamisella, jolloin vastaavasti hoivaresursseja säästyy.

Kuntoutus on edellytys myös sille, että vanhusten lihasmassa säilyy, eikä elämä pääty ennenaikaisesti liikkumattomuuden vuoksi.

Asiantuntijoiden esitykset ovat samoja, joita viime eduskuntakaudella ikääntyvien palveluiden maakunnalliset muutosagentit raportoivat. Onko heidän sanansa kuultu kunnissa?

Maassamme on laadukkaita palveluja vanhuksille. Samoin meillä on osaavaa ja vanhustyöhön motivoitunutta henkilöstöä.

Meillä on kuitenkin paljon kehitettävää, kuten monet tutkimukset osoittavat: erilaisia asumisvaihtoehtoja ja toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta ei ole riittävästi tarjolla, kotiin tuotavien palvelujen ja omaishoidon tuen saatavuudessa on ongelmia, ja jos palveluja saadaan, niin ei riittävästi.

Erityisesti kotihoidon saatavuudessa on ongelmia eri puolilla Suomea.

Suurin osa ikäihmisistä on kotihoidossa, mutta henkilöstöstä kotihoidossa työskentelee vain kolmannes.

Muun muassa edellä mainitusta syystä kotihoidossa olevat vanhukset voivat usein huonosti ja tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa nopeammin kuin siinä tilanteessa, että kotihoitoa olisi resursoitu riittävästi.

Palvelut on saatava ajoissa. Liian usein ikäihminen joutuu odottamaan tarvitsemiaan palveluja.

Lain mukaan kiireellinen palvelu tulee järjestää heti ja kiireetön palvelu viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksenteosta.

Vanhuspalvelulakia onkin kiristettävä siten, että kiireetön palvelu on järjestettävä nopeammin.

Henkilöstön osaaminen on laadukkaan palvelun perusta. Palveluissa tulee olla monipuolinen, koulutettu ja riittävä henkilöstö. Henkilöstön määrän tulee perustua autettavien kuntoon. Mitä huonompikuntoisia asiakkaita, sitä enemmän henkilöstöä tarvitaan, myös kotihoidossa.

Kaiken perusta on oikea asenne ikääntyneitä kohtaan.

Lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina vietettiin perinteistä valtakunnallista Vanhustenpäivää ja sitä seuraava viikko oli Vanhustenviikko. Tänä vuonna viikkoa vietettiin teemalla: ”Onni on vanheta”.

Itse jatkaisin: Onni on vanheta, jos asenne yhteiskunnassa on oikea ja tarpeen mukaisia palveluja saa ajoissa.

(Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 25.10.2020)

**

Tiedote 7.10.2020


Eduskuntaan perustettiin SOTE-palvelujen vaikuttavuustyöryhmä
Sosiaali- ja terveydenhuoltoon käytetään vuosittain yli 20 mrd euroa. Kaikelta verorahoitteiselta resurssikäytöltä tulee edellyttää tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Vaikuttavuus on noussut kansainväliseksi megatrendiksi julkisten palveluiden ohjaamisessa ja johtamisessa ja on jo muuttanut sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta, seurantaa ja toimintalogiikkaa mm. Hollannissa, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa.


Suomessa vaikuttavuus on ollut vuosia tutkimuskohteena, mutta käytännön toimintaan sen vaikutukset ovat olleet suhteellisen vähäiset. Käytännössä emme tiedä julkisten palveluiden vaikuttavuudesta riittävästi.


Eduskuntaan perustettavan työryhmän tavoitteena on edistää SOTE-palvelujen vaikuttavuutta. Tavoitteena on myös vahvistaa näyttöön perustuvaa päätöksentekoa. Työryhmä kuulee asiantuntijoita ja luo yhteistyöverkostoja mm. meneillään olevien tutkimushankkeiden sekä hiljattain perustetun Vaikuttavuusseura ry:n kanssa.


Eduskunnan SOTE-palvelujen vaikuttavuustyöryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja, TtT Paula Risikko (kok) ja varapuheenjohtajana kansanedustaja, TtT Merja Mäkisalo-Ropponen (sd). Työryhmä on avoin kaikille eduskunnassa ja sen alaisissa organisaatioissa työskenteleville.

**

Vanhustenviikko tulee - onko onni vanheta?

Tulevana sunnuntaina vietetään valtakunnallista Vanhustenpäivää ja sitä seuraava viikko on Vanhustenviikko. Viikkoa vietetään teemalla: ”Onni on vanheta”.

Itse jatkaisin: Onni on vanheta, jos asenne yhteiskunnassa on oikea ja palveluja saa ajoissa.

Hiljattain julkaistiin Aalto-yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijaryhmän julkaisu: Sote ja ikääntymisen ongelmat – selviämispolun etsintää. Raportti on tervetullutta ravistusta myös meille päättäjille.

Asiantuntijat sanovat suoraan moniakin tärkeitä asioita, mutta erityisesti he korostavat kotiin saatavia palveluja ja kuntoutusta hyvissä ajoin. Lisäkapasiteettia heidän mukaansa tarvitaan nimenomaan kotihoitoon, kevyeen hoivaan ja kuntoutukseen.

Heidän mukaansa passioiva laitoshoito on lopetettava, sillä se tekee useista potilaista pitkäaikaispotilaita, vaikka heillä olisi mahdollisuus kuntoutua. Kuntoutus erityisesti akuutin sairaalajakson jälkeen vähentää pitkäaikaisen hoidon tarvetta.

Tutkijaryhmän esitykset ovat samoja, joita viime eduskuntakaudella ikääntyvien palveluiden maakunnalliset muutosagentit raportoivat, ja joista mm. Seinäjoen kaupungin ikäihmisten palvelujen johto ja muut viranhaltijat ovat usein meille päättäjille puhuneet.

Maassamme on laadukkaita palveluja vanhuksille. Samoin meillä on osaavaa ja vanhustyöhön motivoitunutta henkilöstöä.

Meillä on kuitenkin paljon kehitettävää, kuten monet tutkimukset osoittavat: erilaisia asumisvaihtoehtoja ja toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta ei ole riittävästi tarjolla, kotiin tuotavien palvelujen ja omaishoidon tuen saatavuudessa on ongelmia, ja jos palveluja saadaan, niin ei riittävästi. Suurin osa ikäihmisistä on kotihoidossa, mutta henkilöstöstä kotihoidossa työskentelee vain kolmannes.

Muun muassa edellä mainitusta syystä kotihoidossa olevat vanhukset voivat usein huonosti ja tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa nopeammin kuin tilanteessa, jos kotihoitoa olisi resursoitu riittävästi.

Vanhusten on saatava vahvempi oikeus tarpeenmukaisiin ja oikea-aikaisiin palveluihin. Vanhuspalvelulailla pyrittiin aikoinaan varmistamaan vanhuspalvelujen riittävyys ja laatu sekä parantamaan ikääntyneiden asemaa ja hyvinvointia. Vahvoja oikeuksia palveluihin ei ole kuitenkaan luotu.

Palvelut ovat määrärahasidonnaisia, eli jos kunnalla ei ole rahaa, ei palveluja välttämättä anneta, vaikka tarve olisi todettu.

Palvelut on saatava ajoissa. Liian usein ikäihminen joutuu odottamaan tarvitsemiaan palveluja. Lain mukaan kiireellinen palvelu tulee järjestää heti ja kiireetön palvelu viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksenteosta. Vanhuspalvelulakia onkin kiristettävä, että kiireetön palvelu on järjestettävä nopeammin.

Henkilöstön osaaminen on laadukkaan palvelun perusta. Palveluissa tulee olla monipuolinen, koulutettu ja riittävä henkilöstö. Henkilöstön määrän tulee perustua autettavien kuntoon. Mitä huonompikuntoisia asiakkaita, sitä enemmän henkilöstöä tarvitaan.

Kaiken perusta on oikea asenne ikääntyneitä kohtaan. Tärkeää on myös ymmärtää, ettei ole yhtä keinoa, jolla ongelmat saadaan pois.

Paula Risikko

kansanedustaja (kok.)

(Julkaistu: Epari-lehti 30.09.2020)

**

Tiedote 25.9.2020

Suomen nykyisiä sote-ongelmia kuvaa hyvin State of Health Finland 2019 -maaraportti*. Sen mukaan Suomi kuuluu hoidettavissa olevien sairauksien hoidon osalta muiden pohjoismaiden kanssa EU:n kärkimaihin, mutta tautien ennaltaehkäisyssä eroamme merkittävästi muista pohjoismaista ja putoamme jopa EU:n keskiarvon alle.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen (Hyte) on oltava sote-uudistuksen yksi tärkeimmistä toimista, koska kyse on paitsi ihmisten oikeudesta terveyteen ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta myös mitä suurimmassa määrin terveydenhuollon kustannusten nousun hillitsemisestä.

Lausuntokierroksella oleva hallituksen esitysluonnos koskien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämistä koskevaa uudistusta mahdollistaa terveys ja- hyvinvointierojen kaventamisen, mutta esitystä tulisi parantaa mm. hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä tiedolla johtamisen, vaikuttavuuden kehittämisen, laaturekisterien ja ehjien hoitopolkujen rakentamisen osalta.

Sote-maakuntien tulee olla jatkossa vastuussa myös hyte-työstä

Merkittävä osa hyte-työstä tapahtuu sote-palveluiden sisällä tai rinnalla. Yksi esimerkki on korkean riskin omaavien ihmisten elintapaohjaus, jonka avulla voitaisiin ennaltaehkäistä merkittävä määrä sydän- ja verisuonisairauksia. Sydänliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Paula Risikko pitää huonona ratkaisuna sitä, että elintapaohjaus ja muut terveyttä edistävät toimenpiteet jätetään ensisijaisesti kuntien vastuulle ilman riittävää rahoitusta ja irrallisiksi muista sote-ratkaisuista. Esityksessä kuntien tulisi ilman riittävää rahoitusta edistää kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä, mikä tuo kuntien sijaan pelkästään sotemaakunnille säästöjä vähentämällä sairastumisia.

Myös Sote-maakuntien tulee olla jatkossa vastuussa hyte-työstä. Lisäksi sote-maakunnalla on oltava hyvinvointikertomuksessa ja -suunnitelmassa lista niistä toimiviksi havaituista hyte-toimista, joita sotepalveluiden rinnalla käytetään. Suuri osa näistä menetelmistä ja toiminnoista on nykyisin järjestölähtöisiä.

Vaikuttavien hoitojen edellytys on kansalliset laaturekisterit

Terveydenhuollon kansalliset laaturekisterit ovat edellytys valtakunnallisesti yhdenvertaisten palveluiden ja hoitojen kehittämiselle sekä niiden vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden parantumiselle. Laaturekisterit parantavat potilaiden saaman hoidon laatua, vaikuttavuutta ja potilasturvallisuutta. Sote-maakunnan toiminnan on nojauduttava kansallisiin laaturekistereihin ja tämän tulee olla laissa mukana.

Palveluohjauksella ja yhteistyöllä varmistetaan asiakaslähtöinen vaikuttava ja saumaton hoitopolku

Sote-uudistuksen perusteluissa näkyy pyrkimys nykyistä parempaan integraatioon yhtäältä sosiaali- ja terveyspalveluiden, toisaalta perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ja kolmanneksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja korjaavan hoidon välillä. Keskeistä onkin, että ehdotettu lakisääteinen palveluohjaus oikeasti tukee integraatiota kaikilta osin.

Palveluohjaus ja tiedolla johtaminen ovat myös keinoja tehdä sote-maakunnissa päätöksiä siitä, miltä osin maakunta käyttää muitakin kuin julkisia palveluntuottajia. Esimerkiksi palvelusetelit, joiden avulla olisi helppo hyödyntää järjestöjen palveluita, mainitaan Marinin hallitusohjelmassa, mutta nyt lausuttavasta lakipaketista ne vielä puuttuvat. Näin ollen tältä osin on mahdotonta arvioida, miten eri palveluntuottajia oikeasti aiotaan hyödyntää, jotta päästäisiin optimaalisiin hoitopolkuihin, sanoo puheenjohtaja Risikko.

* Maaprofiilisarja State of Health 2019 esitetään tiivis katsaus EU:n ja Euroopan talousalueen terveystilanteeseen ja terveysjärjestelmiin. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) ja European Observatory on Health Systems and Policies – seurantakeskus laativat profiilit yhdessä yhteistyössä Euroopan komission kanssa.

Saatavissa: https://www.mynewsdesk.com/fi/sydan/pressreleases/soteen-vahvemmin-sairauksien-ennaltaehkaeisy-3037378?fbclid=IwAR0yzesuTz9mfa5PAqIpNBl6P5eZR6mQwhk-lgObCXx_ltGGOiMazroyaGw

**

Julkisen ja yksityisen yhteistyöllä parempia sotepalveluja

Kuluneella viikolla julkaistiin sotepalveluiden alueellisen kehittämisen valtiontuet. Jokainen maakunta ja Helsinki saavat taloudellista tukea osana Tulevaisuuden sosiaali- ja terveysohjelmaa ja rakenteellista uudistamista.

Tavoitteina on mm. lyhentää perusterveydenhuollon hoitojonoja siten, että sotepalveluja saisi viikossa. Tavoitteena on myös saada siirrettyä painopistettä kalliista erikoissairaanhoidosta ennaltaehkäisyyn ja perustason palveluihin.

Yhtenä kehittämiskohteena joka maakunnalta on edellytetty mielenterveyspalvelujen helpompaa saatavuutta.

Kehittämishankkeille asetetut valtakunnalliset tavoitteet ovat erittäin kannatettavia, sillä selvitysten mukaan (mm. OECD) Suomen terveydenhuollon ongelmat ovat erityisesti perusterveydenhuollon saatavuudessa ja palveluketjujen sujuvuudessa. Viimeksi mainittu ongelma heikentää erityisesti moni- ja pitkäaikaissairaiden ihmisten (diabetes, sydänsairaudet, syöpä jne.) hoidon laatua ja vaikuttavuutta.

Ongelmien korjaaminen ei kuitenkaan ole helppoa, sen ovat menneet vuodet osoittaneet. Erityisesti perustason palveluiden vahvistaminen on vaativa tehtävä. Terveyskeskuksista puuttuu joko rahaa tai työntekijöitä – useimmiten molempia. Jos työ on pakkotahtista, etkä ammattihenkilönä pysty keskittymään potilaaseen kunnolla, on huono kierre - ja siten myös tulos - valmis.

Eli tarvitaan lisää rahaa, lisää osaavia ja motivoituneita työntekijäitä sekä hyvää johtamista. Myös eri kuntien hyviä käytäntöjä kannattaa hyödyntää. Paluuta väestövastuiseen toimintaan ja/tai omalääkäri – omahoitaja -malliinkin on ehdotettu.

Koska lisätyöntekijöitä ei ”tuosta noin vain” kuitenkaan oteta, ehdotan, että uskalletaan hyödyntää yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa. Niin tekevät muutkin maat. 

Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon yhteistoimintaa on maassamme kehitetty monin tavoin vuosien varrella. Hyödynnetään rohkeasti niitä kokemuksia.

Esimerkiksi Kelan rahoituksella kokeiltiin neljässä kaupungissa vuosina 1985-1993 toimintamallia, jossa yksityisinä ammattiharjoittajina työskennelleet lääkärit toimivat omalääkäreinä ko kaupungin heille osoittamalle väestölle. Nyt voisi ammattiharjoittamistoimintaa laajentaa myös muihin ammattiryhmiin.

Viime hallituskaudella pilotoitiin hyvin tuloksin palvelusetelikäytäntöjä ja henkilökohtaista budjettia. Monissa kunnissa ja kaupungeissa on hyviä kokemusta myös yksityisistä terveyskeskuksista.

Totuus on, että uusia tapoja tuottaa palveluja tarvitaan. Hallituksen kannattaa heittää pois ideologiset, yksityisiä palveluja kammoavat aatoksensa ja lähteä kehittämään palveluja ihmisten tarpeista lähteviksi. Julkinen sektori pysyy palvelujen järjestäjänä, ja siten julkisella sektorilla on ”piuhat käsissä”, joten siitä ei tarvitse huolehtia.

Perusterveydenhuollon ja -sosiaalihuollon palvelujen pikainen vahvistaminen on nimittäin välttämätöntä. Ei ainoastaan sairaiden ihmisten, vaan myös erikoissairaanhoidon kustannusten hillitsemisen kannalta. Mitä nopeammin se tehdään, sen parempi, nimittäin tämä koronavuosi aikaansaa ennen näkemättömät kustannukset jo ennestään vaikeassa taloudellisessa tilanteessa oleville kunnille.

On myös muistettava, että pelkillä hankerahoilla soten ongelmat eivät poistu. Sekin on vuosien saatossa todettu.

Paula Risikko

(Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 5.7.2021)

**

Tiedote 22.2.2020

Kokoomus vaatii soveltuvuuskokeita pakollisiksi sosiaali- ja terveysalalla: ”Onko esitys haudattu?”

Kokoomuksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen ja eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja ja terveydenhuollon opettaja Paula Risikko vaativat hakijoiden soveltuvuusarvioinnin tekemistä pakolliseksi osaksi sosiaali- ja terveysalan opiskelijavalintaa.

Risikko ja Grahn-Laasonen ovat huolissaan siitä, että hallitus lisää hoitajien määrää välittämättä riittävästi laadusta eli ammattilaisten osaamisesta ja soveltuvuudesta.

”THL:n arvion mukaan Suomeen tarvitaan sosiaali- ja terveysalalle seuraavan viidentoista vuoden aikana 200 000 uutta työntekijää lisää runsaan eläköitymisen ja väestön ikääntymisen seurauksena. Miten hallitus aikoo varmistaa, että hoitoalalle hakeutuvat ihmiset ovat alalle soveltuvia?” Grahn-Laasonen ja Risikko kysyvät.

”Kuka tahansa ei voi toimia hoitajana. Suomalaisten on voitava luottaa siihen, että ihmiset, jotka vastaavat esimerkiksi lasten ja vanhusten hengestä, terveydestä ja turvallisuudesta, ovat sitoutuneita ja osaavia ammattilaisia.”

Nykyisen peruspalveluministerin Krista Kiurun opetusministerikaudella oppilaitoksilta poistettiin mahdollisuus karsia opiskelijoita soveltuvuuskokeiden perusteella. Viime hallituskaudella opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen johdolla valmisteltiin asetusmuutos, joka palautti oppilaitoksille mahdollisuuden käyttää soveltuvuuskokeita opiskelijavalinnassa karsivina, ja käynnistettiin valmistelu lakimuutoksesta, joka tekisi soveltuvuusarvioinnista pakollisen osan sosiaali- ja terveysalan opiskelijavalintaa.

Grahn-Laasonen ja Risikko kysyvät, aikooko hallitus tuoda tämän tärkeän lakiesityksen eduskunnalle vai onko valmistelu kaikessa hiljaisuudessa keskeytetty. Asiasta ei ole kirjausta hallitusohjelmassa.

”Aikooko hallitus antaa esityksen pakollisten soveltuvuuskokeiden palauttamisesta sosiaali- ja terveysalalle vai onko esitys haudattu?” kysyvät edustajat.

Myös Super ja Tehy ovat ajaneet pakollisten soveltuvuuskokeiden lisäämistä opiskelijavalinnan kriteeriksi

Grahn-Laasosen ja Risikon mukaan asia kytkeytyy myös valmistelussa olevaan esitykseen oppivelvollisuusiän pidentämisestä.

”Onko mekaanisen oppivelvollisuuden pidentämisen valmistelussa lainkaan mietitty nuorten soveltuvuutta alalle? Hoitoalalla ei voi työskennellä ilman aitoa motivaatiota ja sitoutumista hoito- ja hoivatyöhön, se on ennen kaikkea potilasturvallisuuskysymys”, edustajat päättävät.

**

Vanhuksille vahvemmat oikeudet palveluihin

Maassamme on laadukkaita palveluja vanhuksille. Samoin meillä on osaavaa ja vanhustyöhön motivoitunutta henkilöstöä.

Meillä on myös paljon kehitettävää: erilaisia senioriasumisvaihtoehtoja ja toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta ei ole riittävästi tarjolla, kotiin tuotavien palvelujen ja omaishoidon tuen saatavuudessa on ongelmia, ja jos palveluja saadaan, niin ei riittävästi. Suurin osa asiakkaista on kotihoidossa, mutta henkilöstöstä kotihoidossa työskentelee vain kolmannes.

Muun muassa edellä mainitusta syystä kotihoidossa olevat vanhukset voivat usein huonosti ja tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa nopeammin kuin tilanteessa, jos kotihoito toimisi.

Tehostettuun palveluasumiseen tai muuhun ympärivuorokautiseen hoitoon on kuitenkin pitkät jonot. Myös monessa ympärivuorokautisen hoidon yksikössä on liian vähän henkilöstöä ottaen huomioon autettavien kunto.

Mitä pitää tehdä?

Vanhusten on saatava vahvempi oikeus palveluihin. Vanhuspalvelulailla pyrittiin aikoinaan varmistamaan vanhuspalvelujen riittävyys ja laatu sekä parantamaan ikääntyneiden asemaa ja hyvinvointia. Voimaantullessaan laki oli kuitenkin vesitetty. Vahvoja oikeuksia palveluihin ei ole luotu.

Palvelut ovat määrärahasidonnaisia, eli jos kunnalla ei ole rahaa, ei palveluja välttämättä anneta, vaikka tarve olisi todettu.

Oikeuksien vahvistaminen lakiin on kaiken a ja o, sillä mitä tehdään laadukkailla palveluilla, jos niitä ei saa. Mallia oikeuksien vahvistamisesta kannattaa ottaa mm. vammaispalvelulaista.

Palvelut on saatava ajoissa. Liian usein vanhus joutuu odottamaan tarvitsemiaan palveluja. Lain mukaan kiireellinen palvelu tulee järjestää heti ja kiireetön palvelu viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksenteosta. Vanhuspalvelulakia on kiristettävä siten, että kiireetön palvelu on järjestettävä nopeammin.

Henkilöstön osaaminen on laadukkaan palvelun perusta. Palveluissa tulee olla monipuolinen, koulutettu ja riittävä henkilöstö. Henkilöstön määrän tulee perustua autettavien kuntoon. Mitä huonompikuntoisia asiakkaita, sitä enemmän henkilöstöä tarvitaan. Myös tilat ja käytössä olevat apuvälineet vaikuttavat henkilöstön määrään.

Lailla voidaan säädellä henkilöstömitoitusta, mutta pitää ottaa huomioon autettavien määrä ja kunto eli hoitoisuus. Pelkän vähimmäismitoituksen määrä ei riitä. Ja jos henkilöstömitoitus säädetään vain yhteen osaan vanhuspalveluita, on suuri vaara, että henkilöstö otetaan muista vanhuspalveluista tai vammaispalveluista.

Valvontaa on tehostettava. Vanhusten palveluja valvovat mm. Valvira ja aluehallintoviranomaiset. Lisäksi valvontaa tekee Eduskunnan oikeusasiamies asiantuntijoineen, joiden tehtävä on vanhuksen oikeuksien, palvelujen, mutta myös valvojien valvonta. Nämä kaikki ovat myös toimivaltaisia viranomaisia.

Eduskunta lisäsi tälle vuodelle kaikkien edellä mainittujen viranomaisten määrärahoja. Sen ansiosta muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehen asiantuntijat ovat lisänneet yllätystarkastuksia.

Edellä esittämäni toimet parempiin vanhuspalveluihin perustuvat tutkittuun tietoon. Jokainen niistä vaatii lisää rahaa. Kaiken perusta on asenne ikääntyneitä kohtaan. Tärkeää on myös ymmärtää, ettei ole yhtä keinoa, jolla ongelmat saadaan pois.

Meidän poliitikkojen kannattaa lopettaa riitely vanhuksista. Se mitä Suomeen tarvitaan, on poliittisista intohimoista vapaa asiantuntijaryhmän arvio siitä, mitkä toimet ovat vaikuttavimpia, ja mitä se maksaa. Ja mikäli rahaa on käytössä vain X euroa, mitä sillä kannattaa tehdä.

Paula Risikko

Kokoomuksen kansanedustaja Seinäjoelta

(Julkaistu: Pohjalainen 27.10.2019)