Koulutuksesta osaamista ja sivistystä

Tulevaisuuden sivistys tehdään kunnissa

Varhaiskasvatus ja peruskoulu ovat kuntien keskeisimpiä tehtäviä, jotka antavat pohjan sivistykselle. Elinikäistä oppimista ja jatkuvaa itsensä kehittämistä tukevat kulttuuripalvelut, vapaa sivistystyö ja kirjastot. Suomen tuleva menestys rakennetaan vahvan osaamisen perustalle. Jokaisella tulee olla taustastaan tai asuinpaikastaan riippumatta mahdollisuus kouluttautua, löytää vahvuutensa ja vaikuttaa oman elämänsä suuntaan.

Jokaisen vanhemman on voitava luottaa siihen, että oma koulu on lapselle hyvä ja turvallinen. Laadukas varhaiskasvatus ja peruskoulu ovat suomalaisen mahdollisuuksien tasa-arvon tärkeimpiä peruskiviä.

Laadukas koulupolku:

Varhaiskasvatus järjestetään kunnissa siten, että perheet saavat lapselleen hyvän hoitopaikan itselleen sopivasta paikasta. Tavoitteena on pitkällä aikavälillä maksuton varhaiskasvatus, johon osallistuu koko ikäluokka. Kunnissa valinnanvapautta varhaiskasvatuksessa vahvistetaan ottamalla kattavasti käyttöön palveluseteli.

Jokaiselle lapselle asuinkunnasta riippumatta taataan laadukas opetus ja riittävä tuki koulussa. Kouluissa on tarjottava erityistä tukea niille, jotka sitä tarvitsevat - ja toisaalta haasteita nopeammin eteneville.

Tytöillä ja pojilla on oltava koulutuksessa yhdenvertaiset mahdollisuudet. Lähikouluperiaatetta vahvistetaan tukemalla haastavimmilla alueilla toimivia kouluja palkkaamalla lisää opettajia, koulunkäyntiohjaajia ja erityisopettajia.

Jokaiselle peruskoulunsa päättävälle nuorelle taataan paikka lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta ja riittävä opinto-ohjaus opinpolun löytymiseksi. Lisätään käytännönläheisiä opiskelutapoja ammatilliseen koulutukseen uuden koulutussopimuksen avulla, jotta yhä useampi nuori suorittaa aloittamansa koulutuksen loppuun. Tulevaisuuden osaamispohjan kannalta keskeistä on vahvistaa toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä.

Maailman parhaat opettajat:

Uudet oppimisympäristöt ja -teknologiat otetaan ennakkoluulottomasti käyttöön jokaisessa koulussa ja niitä sovelletaan tarpeiden mukaisesti. Oppimisympäristöjen, oppimateriaalien ja välineiden on oltava toimivia ja ajanmukaisia. Digitalisaatiota hyödynnetään pedagogiikassa ja osaamisen mittaamisessa. Ensimmäisen vieraan kielen opetus aloitetaan jo ensimmäisellä luokalla tai varhaiskasvatuksessa kielikylpyopetuksena.

Koulukiusaamiseen puututaan tehokkaasti koulujen ja kotien välisellä yhteistyöllä. Koulujen järjestyssäännöt laaditaan koskemaan myös nettikiusaamista. Säännöt laaditaan yhdessä oppilaiden ja kotien kanssa, jotta niistä tulee paremmin toimivat.

Edistetään kotien ja koulujen yhteistyötä opettajien autonomiaa ja ammattitaitoa kunnioittaen. Sekä perheen että opettajien roolit ovat tärkeitä kasvatustehtävässä onnistumiseksi.

Terve ja turvallinen koulu:

Kouluympäristö pitää olla terveellinen myös sisäilman osalta. Se vaatii esimerkiksi toimivaa rakennusvalvontaa, ilmanvaihdon oikeanlaista käyttöä ja riittävää siivousta. Oppilaiden sekä opettajien ja muun henkilöstön oireiluun on reagoitava ripeästi. Samat periaatteet koskevat kaikkia muitakin rakennuksia kuin kouluja.

Myös koulumatkan on oltava turvallinen. Koulujen ympäristössä on oltava hyvät suojatiet ja pyörätiet turvallista koulumatkaa varten.

Kulttuurista hyvinvointia:

Sivistys- ja kulttuuriperintö kuuluu kaikille. Kirjastoja on uudistettava monipuolisiksi media- ja kulttuurikeskuksiksi sekä kohtaamispaikoiksi. Tulevaisuuden kirjastot tekevät yhteistyötä koulujen, kansalaisjärjestöjen, urheiluseurojen, kansan- ja kansalaisopistojen, museoiden ja taiteen perusopetuksen kanssa. Vapaa sivistystyö antaa mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen, harrastamiseen, käsillä tekemiseen ja liikkumiseen. Suomalainen kulttuuriperintö arvorakennuksineen ja kulttuuriympäristöineen ovat säilyttämisen arvoisia.

Harrastustakuu:

Harrastustakuu toteutetaan jokaisessa kunnassa siten, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen. Kuntien liikuntatiloja tarjotaan joko maksutta tai hyvin edullisesti lasten ja nuorten harrastus- ja seuratoiminnan käyttöön.

Tavoitteena on, että jokainen koululainen liikkuisi vähintään tunnin päivässä. Liikkuva koulu -ohjelma laajennetaan myös lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin.

Päätavoitteet:

  • Tehdään jokaiselle lapselle ja nuorelle turvallinen koulutie ja katkeamaton opinpolku
  • Jokaiselle lapselle tarjotaan mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen
  • Digitaalisten työskentelytapojen haltuunottoon tarjotaan tukea ja toimivat puitteet
  • Kouluja kehitetään tukemaan terveyttä panostamalla rakennusterveyteen ja lisäämällä liikuntaa koulupäivään kaikilla koulutusasteilla
  • Pidetään huolta monipuolisesta, saavutettavasta ja laadukkaasta kulttuuripalveluiden tarjonnasta.

Kokoomus

****

Lasten ja nuorten pahoinvointiin puututtava teoilla

Lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Noin 20%:lla on neuropsykologisia- tai mielenterveysongelmia. Lisäksi esiintyy oppimisvaikeuksia sekä päihde- ja huumeongelmia. Myös vanhempien tai huoltajien ongelmat heikentävät lasten ja nuorten hyvinvointia.

Korona-aika on pahentanut tilannetta. Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry:n tuoreessa tutkimuksessa 75 % vastaajista kertoo, että koronarajoitukset ovat heikentäneet henkistä hyvinvointia.

Medioista on voitu lukea kiusaamisista ja järkyttävistä tapahtumista, joissa nuorten väkivalta on koventunut henkirikoksiksi.

Ei tämä ole mikään uusi ilmiö. Kukaan meistä päättäjistä ei voi sanoa, ettemme ole näistä tienneet.

On valtiovaltakin reagoinut. Työryhmiä on ollut ja monia raportteja koulukiusaamisen ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen on tehty. Mm. vuonna 2018 OKM:n selvitys, vuonna 2020 opetushallituksen toimintaohjeet. Tänä vuonna on julkaistu uudet OKM:n toimenpiteet.

Mutta aina kun jotain sattuu, me eduskunnassa kyselytunnilla taivastelemme, että "jotain tarttis teherä"!

Pelkällä puheella emme kuitenkaan auta. Tarvitaan enemmän, tarvitaan konkreettisia tekoja.

Kouluun tarvitaan enemmän aikuisia ja heillä tulee olla aikaa keskittyä jokaiseen lapseen ja nuoreen yksilöinä – kuunnella ja kuulla heitä, olla läsnä.

Tarvitaan aikaisempaa puuttumista lapsen tai nuoren häiriökäyttäytymiseen ja oireiluun. Jo päivähoidossa ammattilaiset näkevät ”heikot signaalit”.  Jo silloin pitää olla ”työkaluja” ja resursseja toimia.

Opettajat tai varhaiskasvatuksen henkilöstö eivät kuitenkaan voi yksin tehdä ihmeitä. Ei heillä kaikkeen riitä edes aika, sillä jo nyt heille on sälytetty monia sellaisia tehtäviä, jotka ovat muuta kuin kasvatus- ja opetustehtäviä.

On varmistettava moniammatillinen apu räätälöidysti heille, jotka sitä tarvitsevat. Tarvitaan esimerkiksi koulu- ja opiskeluterveydenhoitajien, psykologien, psykiatrien, kuraattorien ja lastensairauksien ammattilaisten palveluja.

Eräs kansanedustaja kertoi teinineuvolaideastaan. Sain TV-ohjelman jälkeen yhteydenoton kouluterveydenhoitajilta, jotka oikeutetusti hämmästelivät, eivätkö kansanedustajat tiedä, mitä kouluterveydenhoitajat tekevät? ”Mehän olemme teinineuvola täällä kouluterveydenhuollossa, jatko lastenneuvolalle”, he kirjoittivat.

Kouluterveydenhoitajat tapaavat jokaisen lapsen ja toimivat matalalla kynnyksellä.  He ovat koulun henkilöstön ja vanhempien tukena. He hankkivat myös erityspalveluja tarpeen niin vaatiessa.

”Miksi keksiä pyörä uudelleen? Tarvitaan vain lisää resursseja, niin että pystymme panostamaan enemmän ongelmien ehkäisyyn”, he aivan oikein totesivat kirjeessään.

Monipuolista tukea ja apua tarvitaan usein myös vanhemmille, joilla on kasvatuksen päävastuu. On kuitenkin paljon vanhempia, jotka eivät eri syistä jaksa tai kykene hallitsemaan edes omaa elämäänsä.  Joskus heitä auttaa lapsiperheiden kotipalvelu, joskus perheterapia jne.

Ja lopuksi: On muistettava, ettei kukaan synny kiusaajaksi, häiriköksi tai tappajaksi. Siksi on toimittava - ennen kuin on liian myöhäistä.

Ei anneta koronan sumentaa näkökenttäämme. Koronapandemia on vakava, mutta on paljon vakavampiakin ongelmia.

Paula Risikko

*****

Opettajat huomioitava koronapandemiassa

Myös opettajien toiminta koronapandemian ehkäisyssä ja hoidossa pitää tunnustaa.

- Opettajat ovat tehneet kaikkensa sen puolesta, että oppilailla on mahdollisuudet oppia, huolimatta koronapandemiasta. Tämän opettajat tekevät jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Asia on huomioitava sekä valtakunnan tasolla että kuntien opetustoimessa.

Koronapandemia on vaatinut erityisen paljon opetuksen ammattilaisilta, jotka muunsivat lähiopetuksen vain muutamassa päivässä etäopetukseksi ja epidemian jatkuessa etäopetuksenkin tarve on jatkunut.

- Tämä on ollut Suomen historian nopein digiloikka. Sen aikaansaivat ammattitaitoiset opettajat ja rehtorit. Se vaati heiltä paljon. Samalla kun piti huolehtia opetuksen sujuvuudesta etänä, oli suuri huoli niistä oppilaista, joiden opiskelu ei sujunut hyvin. Oppilailla oli jopa henkistä pahoinvointia. Tämä kaikki kuormittaa edelleen opettajia sekä ajallisesti, mutta myös henkisesti.

Myös opettajien ja rehtorien terveys ja työhyvinvointi pitää huomioida.

- Lähiopetuksessa olevat opettajat tulee suojata koronatartunnoilta kaikin keinoin. Lähiopetus on tärkeää monen oppilaan kohdalla, mutta on huomioitava myös opettajien terveys ja hyvinvointi. Opettajienkin keskuudessa on myös monia riskiryhmään kuuluvia henkilöitä.

Sivistysvaliokuntakin on edellyttänyt opetusjärjestelyissä räätälöityjä opetuksen ratkaisuja, joilla sekä oppiminen varmistetaan, että tartuntoja voidaan estää. Etäopetukseen on hyvä siirtyä tautitilanteen sitä vaatiessa, mutta lasten ja nuorten sivistyksellisten oikeuksien tulee toteutua myös poikkeavissa opetusjärjestelyissä.

  • Opettajien ja rehtorien työhyvinvointiin ja työolosuhteisiin on sekä valtakunnan tasolla että kunnissa kiinnitettävä enemmän huomioita, ettei alan houkuttelevuus laske entisestään.

Paula Risikko

*****

Oppivelvollisuuden pidentämiselle on vaihtoehto

Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti oppivelvollisuusiän pidentämisestä - ja hyvä niin. Tavoite on kannatettava, noin 15% ikäluokasta ei saavuta toisen asteen tutkintoa.

Oppivelvollisuuden pidentäminen ei kuitenkaan ole pätevä keino. Pakottaminen ei toimi. Sitä paitsi oppivelvollisuus pitenisi 16 ikävuodesta 18 ikävuoteen, mutta toisen asteen koulutus kestää pääsääntöisesti vähintään vuoden enemmän.

Ongelmat, joista toisen asteen koulutuksen keskeyttämiset johtuvat, ovat monisyisiä ja niihin tarvitaan monia erilaisia ratkaisuja.

Noin joka kahdeksas nuori päättää peruskoulun ilman riittäviä valmiuksia jatko-opintoihin. Lasten ja nuorten erilaisia mielenterveysongelmia on noin 20%:lla. Samoin neuropsykiatriset ongelmat ovat lisääntyneet, esimerkiksi ADHD:n esiintyvyys on noin 5%. Lisäksi esiintyy paljon muita ongelmia, kuten päihteet ja huumeet.

Korona-ajan vaikutuksia oppimistuloksiin ei olla vielä analysoitu, mutta on selvää, että oppimisvaikeudet ovat osalla oppilaista kasvaneet ja oppimistulokset heikentyneet.

Nyt on oikea hetki varmistaa, että kaikista lapsista ja nuorista pidetään huolta. Jos perusta ei ole kunnossa, ei sitä oppivelvollisuusiän pidentämisellä korjata. Eihän taloonkaan rakenneta uutta kerrosta, jos sen kivijalassa on murtumia.

Hallitus kyllä aivan oikein kohdentaa lisää määrärahoja varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen. Lisäykset ovat kuitenkin määräaikaisia. Niillä ei kestävää perustaa tehdä.

Myöskään oppivelvollisuuden pidentämiseen varatut rahat eivät riitä sen toteuttamiseen. Siitä seuraa, että rahat otetaan talousvaikeuksissa kipuilevissa kunnissa opettajien selkänahasta ja koulutuksen laadusta.

Hallitus vetoaa taloustieteilijöihin, jotka ovat kuitenkin itsekin todenneet, ettei oppivelvollisuuden pidentäminen takaa, että kaikki suorittavat tutkinnon.

Hallituksen olisi vihdoin kuultava kasvatustieteen asiantuntijoiden kanta asiasta – ja otettava se vakavasti. Näin mittavassa koulutuspoliittisessa uudistuksessa koulutuksen ja kasvatuksen asiantuntijoiden osaaminen on sivuutettu täysin.

En ole esimerkiksi saanut yhdeltäkään opettajalta viestiä, jossa he kertoisivat kannattavansa uudistusta tässä tilanteessa. Päinvastoin, he ovat suuresti huolissaan.

Koronavuoden jälkeen ja epidemian edelleen jatkuessa meillä on paljon tehtävää varmistaaksemme, että jokainen koululainen saavuttaa valmiudet ja motivaation, jonka turvin hän kykenee ja haluaa saavuttaa vähintään toisen asteen tutkinnon.

Paula Risikko

*****