Terveyttä ja hyvinvointia palveluilla

Kunnan ja tehtävä on edistää terveyttä ja hyvinvointia

Kaikissa kunnissa on tavoitteena kuntalaisten hyvinvointi. Kuntien tehtävänä on mahdollistaa ympäristö, jossa kuntalaisilla on edellytykset voida hyvin.

Kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on tulevaisuudessakin kunnan tehtävä, vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakunnalle.

Ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavat varhaiskasvatus ja koulutus, liikunta-, ruoka- ja kulttuuripalvelut, kaavoitus, liikennejärjestelyt kuten myös monet muut kuntien hoitamat tehtävät.

Ennaltaehkäisevien palveluiden painottaminen ja perustason palveluiden vahvistaminen kuuluvat molemmat myös meneillään olevan sote-uudistuksen tavoitteisiin.

Sote-uudistuksen päämääränä on tarjota paremmat ja toimivammat palvelut. Laadukkaat sosiaali- terveyspalvelut ovat hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Tavoitteena on lisätä palveluiden laatua, saattavuutta ja tasa-arvoisuutta.

Yksi keino lisätä palvelujen saatavuutta on hyödyntää monipuolisemmin palvelujen tuottajia ja lisätä palvelujen käyttäjän valinnanvapautta. Valinnanvapaus ei ole itsetarkoitus, vaan keino nopeuttaa palvelujen saatavuutta.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on osa kuntasuunnittelua.

Nykyinen terveydenhuoltolaki antaa selkeän toimeksiannon kunnille terveyden edistämisestä. Lain mukaan kunnan on otettava kuntalaistensa terveyden edistäminen osaksi kunnan toimintojen suunnittelua. Kunnan on seurattava asukkaittensa terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä.

Kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä toteutetuista toimenpiteistä on raportoitava valtuustolle vuosittain. Lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava laajempi hyvinvointikertomus. Näin tulee olemaan myös jatkossa, vaikka sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirtyisikin hyvinvointialueiden tai maakunnan vastuulle.

Kun tarkastelemme suomalaista hyvinvointia ja sen edistämistä, terveys, talous ja työllisyys sekä niiden väliset kytkökset nousevat selkeästi esille. Usein keskustelussa kuitenkin terveys unohtuu, vaikka sillä on selkeä ja vaikuttava yhteys niin talouteen kuin työllisyyteenkin.

Ihmisten terveydellä ja terveyden edistämisen toimilla on laajakantoisia vaikutuksia niin yksilöille kuin koko yhteiskunnalle.  Terveillä elintavoilla voidaan ehkäistä tai ainakin siirtää useiden kansantautien puhkeamista. Jokainen voi siis omilla valinnoillaan vaikuttaa terveyteensä. Ja yhteiskunnan tehtävänä on tukea siinä.

Paula Risikko

                                *****

Sotesta kannattaa puhua myös kuntavaaleissa

Vaikka sote siirtyisikin kunnilta hyvinvointialueille, on niistä hyvä puhua myös kuntavaalien yhteydessä, sillä tulevat valtuutetut ovat ainakin vielä seuraavat kaksi vuotta vastuussa siitä, että sotepalvelujen siirto maakuntien järjestämisvastuulle sujuu hyvin.

Uusien valtuutettujen on varmistettava, ettei uusi hallinnontaso tuo lisää byrokratiaa ja että perusterveydenhuollon palvelut ja -sosiaalipalvelut säilyvät edelleen lähipalveluina.

Miksi myös valinnanvapaus sotepalveluissa on tärkeää? Siksi, että siitä hyötyvät palveluja tarvitsevat ihmiset.

Maassamme ongelmana se, ettei terveyskeskukseen pääse kuin pitkän odotuksen jälkeen. Lisäksi myös muiden peruspalvelujen saatavuus on heikentynyt ja kustannukset karkaavat käsistä.

Uusi hallinnon porras ei kuitenkaan auta soten ongelmiin, vaan tarvitaan lisää alan toimijoita ja valinnanvapautta.

Ennen kaikkea palvelujen saatavuus paranee koska palvelujen tuottajia on enemmän. Tämä vahvistaisi erityisesti peruspalvelujen saatavuutta, odottaminen vähenee.

Kaiken lähtökohtana tulee aina olla ihminen ja hänen hyvinvointinsa – ei hallinto.

Paula Risikko

*****

 Yhteistyötä tarvitaan lapsen ja nuoren hyväksi

Viime keväänä 2020 Suomeenkin rantautunut koronaepidemia on vaikuttanut paljon meidän kaikkien elämään.

Apua tarvitsevien lasten ja nuorten hätä ei kuitenkaan saa jäädä epidemian ehkäisyn ja hoidon ”jalkoihin”.

Suomessa on noin 73 000 lastensuojelun palveluiden piirissä olevaa lasta ja noin 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Lisäksi lapsilla, nuorilla ja perheillä on monenlaisia ongelmia ja arjen haasteita, jotka voivat pahentuessaan johtaa tilanteisiin, joissa auttaminen on entistä vaikeampaa.

Syrjäytyminen on sekä inhimillinen tragedia että kansantaloudellinen ongelma, jonka estämiseksi on jo vuosikausia etsitty keinoja. Silti Suomessa on kymmeniä tuhansia syrjäytyneitä nuoria.  Määrä on vielä suurempi, kun laskemme mukaan kaikki ikäluokat, sillä ei syrjäytyminen ole yksin nuorten ongelma.

Meidän kaikkien on hyvä katsoa peiliin ja arvioida toimiamme. Onko jotain jäänyt huomaamatta, onko painopiste ollut oikea tai ovatko keinot olleet oikeita?

Pelkillä projekteilla ei syrjäytymistä taklata, tarvitaan myös pysyviä rakenteellisia ratkaisuja ja juurisyihin vaikuttamista – hyvissä ajoin. Tarvitaan panostamista lapsen varhaisin vuosiin muun muassa varhaiskasvatuksen ja muiden peruspalveluiden keinoin. Tarvitaan yksilöllinen laadukas koulupolku ammattiin asti.

Tarvitaan myös matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluja, joissa esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivät nuoret saavat apua heti, eikä vasta pitkän jonotuksen jälkeen.

Tarvitaan nuorille työpaikkoja, joissa saa oppia työelämätaitoja.

Tarvitaan myös parempaa koulun ja kodin sekä viranomaisten välistä yhteistyötä ja tiedon kulkua. Tarvitaan myös kansalaisjärjestöjen toimia ja yhteistyötä heidän kanssaan.

Tasavallan Presidentti Niinistö asetti aikoinaan asiantuntijaryhmän estämään syrjäytymistä ja hakemaan keinoja auttaa. Asiantuntiryhmä julkaisi ”ihan tavallisia asioita” eli arkikeinoja, joiden avulla voidaan tehdä lasten ja nuorten arjesta turvallisempaa. Työryhmä esitti muun muassa mitä voimme tehdä yhdessä, mihin voimme tarttua ja miten itse kukin voi auttaa.

Pidän em. asiantuntijaryhmän valitsemaa näkökulmaa ja heidän tekemiään ehdotuksia hyvinä. Ne ovat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaiseen ongelmaan. Työryhmä mm. muistutti nuoren kannustamisen merkityksestä sekä perheen, mutta myös lähimmäisen vastuusta.

Syrjäytymisen ongelma ei ratkea pelkillä viranomaistoimilla. Lasten ja nuorten sekä heidän perheittensä auttamisessa tarvitaan myös muita. Syrjäytymisen vastaisessa työssä tarvitaan myös minua ja sinua - ihmisinä. Meillä kaikilla on vastuu ja sen antama oikeus auttaa.

Yhdessä tekemällä onnistutaan!

Paula Risikko

                                             *****

Vanhuksille vahvemmat oikeudet palveluihin

Ylen uutinen (14.11.2020) toi esille, kuinka vanhustenhuollon laatusuositukset ja todellisuus ovat kaukana toisistaan. Tämä ei ole uusi tieto. Sekään ei ole uutta, ettei Suomessa katsota kokonaisuutta, vaan tartutaan aina yhteen ongelmaan kerrallaan.

Maassamme on paljon laadukkaita palveluja vanhuksille. Samoin meillä on osaavaa ja vanhustyöhön motivoitunutta henkilöstöä.

Ongelmia on kuitenkin runsaasti. Erilaisia senioriasumisvaihtoehtoja ja toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta ei ole riittävästi tarjolla, kotiin tuotavien palvelujen ja omaishoidon tuen saatavuudessa on ongelmia, ja jos palveluja saadaan, niin ei riittävästi. Suurin osa asiakkaista on kotihoidossa, mutta henkilöstöstä kotihoidossa työskentelee vain kolmannes.

Muun muassa edellä mainitusta syystä kotihoidossa olevat vanhukset voivat usein huonosti ja he tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa nopeammin kuin silloin, jos kotihoito toimisi.

Tehostettuun palveluasumiseen tai muuhun ympärivuorokautiseen hoivaan on kuitenkin pitkät jonot, koska paikkoja on vähennetty. Myös monessa ympärivuorokautisen hoivan yksikössä on liian vähän henkilöstöä ottaen huomioon autettavien kunto.

Hiljattain julkaistiin Aalto-yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijaryhmän julkaisu: Sote ja ikääntymisen ongelmat – selviämispolun etsintää.

Asiantuntijat sanovat suoraan moniakin tärkeitä asioita, mutta erityisesti he korostavat ikäihmisten kotiin saatavia palveluja ja hyvissä ajoin alkavaa kuntoutusta. Heidän mukaansa lisää resursseja tarvitaan nimenomaan ikäihmisten kotihoitoon ja kuntoutukseen.

Mitä pitää tehdä?

Vanhuksille vahvempi oikeus palveluihin

Vanhuspalvelulailla pyrittiin aikoinaan varmistamaan vanhuspalvelujen riittävyys ja laatu sekä parantamaan ikääntyneiden asemaa ja hyvinvointia laajemminkin. Voimaantullessaan laki oli kuitenkin vesitetty. Vahvoja oikeuksia palveluihin ei ole luotu.

Palvelut ovat siis määrärahasidonnaisia, eli jos kunnalla ei ole rahaa, ei palveluja välttämättä anneta, vaikka tarve olisi todettu.

Oikeuksien vahvistaminen lakiin on kaiken a ja o, sillä mitä tehdään kirjauksella laadukkaat palvelut, jos niitä ei saa.

Palvelujen tarpeenmukaisuus ja oikea-aikaisuus varmistettava

Palvelutarpeen arviointi on lakisääteistä, mutta valitettavan usein ikäihmiset eivät saa palveluja, joita hänen on arvioitu tarvitsevan, ja jotka ovat palvelusuunnitelmaan kirjattu.

Liian usein vanhus joutuu myös odottamaan/jonottamaan tarvitsemiaan palveluja. Lain mukaan kiireellinen palvelu tulee järjestää heti ja kiireetön palvelu viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksenteosta. Vanhuspalvelulakia on kiristettävä siten, että palvelusuunnitelma on velvoittava ja kiireetön palvelu on järjestettävä paljon nopeammin.

Osaavaa henkilöstöä riittävästi

Henkilöstön osaaminen on laadukkaan palvelun perusta. Palveluissa tulee olla monipuolinen, koulutettu henkilöstö. Henkilöstön määrän tulee perustua autettavien kuntoon. Mitä huonompikuntoisia asiakkaita, sitä enemmän hoitajia ja muita erikoisosaajia tarvitaan.

Myös tilat ja käytössä olevat apuvälineet vaikuttavat henkilöstön määrään. Hoitajien on voitava keskittyä hoitamiseen, joten tukipalveluihin tarvitaan muuta henkilöstöä. Nämä kaikki on huomioitava koulutettavien määrissä.

Lailla voidaan säädellä henkilöstömitoitusta. Se pitää kuitenkin tehdä niin, että otetaan huomioon autettavien määrä ja kunto eli hoitoisuus.  Pelkän vähimmäismitoituksen määrä ei riitä. Tähän päätyi myös vanhuspalvelulakityöryhmä aikoinaan.

Ja jos henkilöstömitoitus säädetään vain yhteen osaan vanhuspalveluita, on suuri vaara, että henkilöstö otetaan muista vanhuspalveluista tai vammaispalveluista.

Valvontaa tehostettava

Vanhusten palveluja valvovat mm. Valvira ja aluehallintoviranomaiset. Lisäksi valvontaa tekee Eduskunnan oikeusasiamies asiantuntijoineen. Heidän tehtävänään on vanhuksen oikeuksien, palvelujen, mutta myös valvojien valvonta.

Nämä kaikki ovat toimivaltaisia viranomaisia, joten heidän päätöksillään on merkittäviä vaikutuksia. Eduskunnan oikeusasiamiehen asiantuntijat ovat mm. lisänneet yllätystarkastuksia.

Paula Risikko

                                                *****

Ikäihmisten saatava palveluja ajoissa

Syksyllä 2020 julkaistiin Aalto-yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijaryhmän julkaisu: Sote ja ikääntymisen ongelmat – selviämispolun etsintää. Raportti on tervetullutta ravistusta myös meille päättäjille.

Asiantuntijat sanovat suoraan moniakin tärkeitä asioita, mutta erityisesti he korostavat ikäihmisten kotiin saatavia palveluja ja hyvissä ajoin alkavaa kuntoutusta. Heidän mukaansa lisää resursseja tarvitaan nimenomaan ikäihmisten kotihoitoon, kevyeen hoivaan ja kuntoutukseen.

Heidän mukaansa passioiva laitoshoito on lopetettava, sillä se tekee useista potilaista pitkäaikaispotilaita, vaikka heillä olisi mahdollisuus kuntoutua. Kuntoutus erityisesti akuutin sairaalajakson jälkeen vähentää pitkäaikaisen hoidon tarvetta.

Emeritusprofessorit Ryynänen ja Vauramo ovat jo aikaisemmin todenneet, että kuntoutus on edellytys sille, että vanhukset pysyvät toimintakykyisinä ja pystyvät hoitamaan päivittäiset askareensa itse tai vähemmällä avustamisella, jolloin vastaavasti hoivaresursseja säästyy. Kuntoutus on edellytys myös sille, että vanhusten lihasmassa säilyy, eikä elämä pääty ennenaikaisesti liikkumattomuuden vuoksi.

Asiantuntijoiden esitykset ovat samoja, joita viime eduskuntakaudella ikääntyvien palveluiden maakunnalliset muutosagentit raportoivat. Onko heidän sanansa kuultu kunnissa?

Maassamme on laadukkaita palveluja vanhuksille. Samoin meillä on osaavaa ja vanhustyöhön motivoitunutta henkilöstöä.

Meillä on kuitenkin paljon kehitettävää, kuten monet tutkimukset osoittavat: erilaisia asumisvaihtoehtoja ja toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta ei ole riittävästi tarjolla, kotiin tuotavien palvelujen ja omaishoidon tuen saatavuudessa on ongelmia, ja jos palveluja saadaan, niin ei riittävästi.

Erityisesti kotihoidon saatavuudessa on ongelmia eri puolilla Suomea. Suurin osa ikäihmisistä on kotihoidossa, mutta henkilöstöstä kotihoidossa työskentelee vain kolmannes.

Muun muassa edellä mainitusta syystä kotihoidossa olevat vanhukset voivat usein huonosti ja tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa nopeammin kuin siinä tilanteessa, että kotihoitoa olisi resursoitu riittävästi.

Palvelut on saatava ajoissa. Liian usein ikäihminen joutuu odottamaan tarvitsemiaan palveluja. Lain mukaan kiireellinen palvelu tulee järjestää heti ja kiireetön palvelu viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksenteosta. Vanhuspalvelulakia onkin kiristettävä siten, että kiireetön palvelu on järjestettävä nopeammin.

Henkilöstön osaaminen on laadukkaan palvelun perusta. Palveluissa tulee olla monipuolinen, koulutettu ja riittävä henkilöstö. Henkilöstön määrän tulee perustua autettavien kuntoon. Mitä huonompikuntoisia asiakkaita, sitä enemmän henkilöstöä tarvitaan, myös kotihoidossa.

Kaiken perusta on oikea asenne ikääntyneitä kohtaan.

Lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina vietettiin perinteistä valtakunnallista Vanhustenpäivää ja sitä seuraava viikko oli Vanhustenviikko.  Vuonna 2020 viikkoa vietettiin teemalla: ”Onni on vanheta”.

Itse jatkaisin: Onni on vanheta, jos asenne yhteiskunnassa on oikea ja tarpeen mukaisia palveluja saa ajoissa.

Paula Risikko

                                          *****

Kasvava hoitovelka voi johtaa ennenaikaisiin kuolemiin

Koronaepidemia on koetellut maatamme viime keväästä saakka. Epidemialla on monia vaikutuksia.

Eri lähteissä on kuvattu epidemian vaikutuksia mm. terveyteen, koulujen ja oppilaitosten toimintaan sekä oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointiin, ihmisten yksinäisyyteen, mielenterveyteen, lastensuojelun tarpeeseen, lähisuhde- ja muuhun väkivallan esiintymiseen, kuntien talouteen, yrittäjien selviytymiseen jne.

Terveydenhuollossa koronaepidemialla on vaikutuksia myös hoitojen ja palvelujen saatavuuden vaikeutumiseen, ja onkin syntynyt paljon nk. hoito- ja palveluvelkaa. Suunniteltuja hoitoja ja toimenpiteitä terveydenhuollon yksiköissä on jouduttu koronavirusepidemian takia siirtämään ja odotusajat ovat venyneet.

Hoitovelkaa on kerryttänyt myös se, että potilaat itse ovat pitkittäneet tutkimuksiin ja hoitoon hakeutumista sekä peruneet vastaanottoaikoja.

Hoitovelka on kasvanut merkittävästi monien sairauksien hoidossa. Korona-aika on pidentänyt mm. sydämen ja syöpien leikkausjonoja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan suun terveydenhuollossa hoitovelkaa on kertynyt yhteensä noin 1,3 miljoonan käynnin verran.

Hoito- ja seurantakäyntien viivästymiset johtavat usein sairauksien pahenemiseen. Jo pelkästään hammashuollon saatavuusongelmat tulevat vaikuttamaan esimerkiksi sydän- ja verisuonisairastumisiin, koska hammasterveydellä ja sydänterveydellä on selkeä todettu yhteys. Suun tulehdukset ylläpitävät kehossa matala-asteista tulehdustilaa, jolla on vaikutusta myös valtimotaudin syntyyn.

Hammashoidon saatavuusongelmat voivat pitkittää myös jo muutenkin venyneitä leikkausjonoja. Useat leikkaukset nimittäin edellyttävät, että suun ja hampaiden terveys on tarkastettu ennen leikkausta.

Kansainvälisten kokemusten mukaan on olemassa riski, että koronaepidemian takia hoitamatta jäävät vaivat voivat aiheuttaa sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia jopa enemmän kuin koronavirus. Siksi hoitovelka on saatava nopeasti pois.

Terveyskeskuksissa ja sairaaloissa tulee seurata tarkkaan, ettei jonoja pääse syntymään.  Näiden tietojen on oltava julkisia, mitä ne eivät vielä tällä hetkellä ole.

Kansalaisten tulee pystyä avoimesti näkemään hoitojonojen tilanne esimerkiksi sairaaloiden ja terveyskeskusten nettisivuilta, voidakseen tehdä päätöksiä mihin kannattaa hakeutua. Terveydenhuoltolain mukaan potilaalla on vapaus valita hoitava organisaatio julkisella sektorilla.

Hoitovelan ratkaisemiseksi tarvitaan lisää rahaa ja yhteistyötä julkisten ja yksityisten toimijoiden kesken – niin alue- kuin valtakunnankin tasolla. Siten hoitojonoja saadaan nopeasti purettua.

Sairastuneella itsellään on myös tärkeä rooli oman hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämisessä. Hoito- ja seurantakäyntejä ei kannata jättää käyttämättä, sillä hoito-organisaatioissa huolehditaan turvallisuudesta monin eri tavoin. Ja mikäli jokin asia omassa terveydessä huolettaa, kannattaa ottaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisiin – ennen kuin on liian myöhäistä.

Paula Risikko

                                     *****

Julkisen ja yksityisen yhteistyöllä parempia sotepalveluja

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveysohjelman ja rakenteellisen uudistamisen tavoitteina on mm. lyhentää perusterveydenhuollon hoitojonoja siten, että sotepalveluja saisi viikossa. Tavoitteena on myös saada siirrettyä painopistettä kalliista erikoissairaanhoidosta ennaltaehkäisyyn ja perustason palveluihin.

Yhtenä kehittämiskohteena joka maakunnalta on edellytetty mielenterveyspalvelujen helpompaa saatavuutta.

Kehittämishankkeille asetetut valtakunnalliset tavoitteet ovat erittäin kannatettavia, sillä selvitysten mukaan (mm. OECD) Suomen terveydenhuollon ongelmat ovat erityisesti perusterveydenhuollon saatavuudessa ja palveluketjujen sujuvuudessa. Viimeksi mainittu ongelma heikentää erityisesti moni- ja pitkäaikaissairaiden ihmisten (diabetes, sydänsairaudet, syöpä jne.) hoidon laatua ja vaikuttavuutta.

Ongelmien korjaaminen ei kuitenkaan ole helppoa, sen ovat menneet vuodet osoittaneet. Erityisesti perustason palveluiden vahvistaminen on vaativa tehtävä. Terveyskeskuksista puuttuu joko rahaa tai työntekijöitä – useimmiten molempia. Jos työ on pakkotahtista, etkä ammattihenkilönä pysty keskittymään potilaaseen kunnolla, on huono kierre - ja siten myös tulos - valmis.

Eli tarvitaan lisää rahaa, lisää osaavia ja motivoituneita työntekijäitä sekä hyvää johtamista. Myös eri kuntien hyviä käytäntöjä kannattaa hyödyntää. Paluuta väestövastuiseen toimintaan ja/tai omalääkäri – omahoitaja -malliinkin on ehdotettu.

Koska lisätyöntekijöitä ei ”tuosta noin vain” kuitenkaan oteta, ehdotan, että uskalletaan hyödyntää yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa. Niin tekevät muutkin maat.

Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon yhteistoimintaa on maassamme kehitetty monin tavoin vuosien varrella. Hyödynnetään rohkeasti niitä kokemuksia.

Esimerkiksi Kelan rahoituksella kokeiltiin neljässä kaupungissa vuosina 1985-1993 toimintamallia, jossa yksityisinä ammattiharjoittajina työskennelleet lääkärit toimivat omalääkäreinä ko kaupungin heille osoittamalle väestölle. Nyt voisi ammattiharjoittamistoimintaa laajentaa myös muihin ammattiryhmiin.

Viime hallituskaudella pilotoitiin hyvin tuloksin palvelusetelikäytäntöjä ja henkilökohtaista budjettia. Monissa kunnissa ja kaupungeissa on hyviä kokemusta myös yksityisistä terveyskeskuksista.

Totuus on, että uusia tapoja tuottaa palveluja tarvitaan. Hallituksen kannattaa heittää pois ideologiset, yksityisiä palveluja kammoavat aatoksensa ja lähteä kehittämään palveluja ihmisten tarpeista lähteviksi. Julkinen sektori pysyy palvelujen järjestäjänä, ja siten julkisella sektorilla on ”piuhat käsissä”, joten siitä ei tarvitse huolehtia.

Perusterveydenhuollon ja -sosiaalihuollon palvelujen pikainen vahvistaminen on nimittäin välttämätöntä. Ei ainoastaan sairaiden ihmisten, vaan myös erikoissairaanhoidon kustannusten hillitsemisen kannalta. Mitä nopeammin se tehdään, sen parempi, nimittäin tämä koronavuosi aikaansaa ennen näkemättömät kustannukset jo ennestään vaikeassa taloudellisessa tilanteessa oleville kunnille.

On myös muistettava, että pelkillä hankerahoilla soten ongelmat eivät poistu. Sekin on vuosien saatossa todettu.

Paula Risikko