Paula Risikko

Kotihoidosta käydään tällä hetkellä paljon keskustelua, ja hyvä niin. On tärkeää, että myös haasteista puhutaan avoimesti. On totta, että kotihoidon asiakkaat ovat aiempaa huonokuntoisempia ja ikääntyneiden määrä kasvaa. Samalla kotihoidossa hoidetaan yhä vaativampia asiakkaita kuin vielä muutama vuosi sitten. Silti haluan tuoda keskusteluun myös toisen näkökulman. Kotihoidon arki ei ole pelkkää kriisiä. Asiakkaiden palveluntarve arvioidaan yksilöllisesti, ja ratkaisuja tehdään moniammatillisesti. Jos kotona asuminen on turvallista ja asiakkaan toiveiden mukaista, sitä pyritään tukemaan. Moni haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään, vaikka ympärivuorokautinen hoivapaikka olisi jo tarjolla. Kotihoitoa on myös kehitetty paljon. Digitaaliset palvelut, lääkeautomaatit ja muut teknologiset ratkaisut eivät korvaa hoitajaa, mutta ne voivat helpottaa arkea ja vapauttaa aikaa niihin kohtaamisiin, joissa ihmisen läsnäolo on välttämätöntä. Tulevaisuuden haaste on kuitenkin todellinen. Väestö ikääntyy nopeasti, asiakkaiden hoidollisuus lisääntyy ja hoitoalalle tarvitaan uusia työntekijöitä. Siksi tarvitsemme hyvää johtamista, toimivaa yhteistyötä, riittäviä apuvälineitä ja rohkeutta kehittää palveluja edelleen. Kotihoidossa tehdään joka päivä vaativaa ja arvokasta työtä. Haasteita ei pidä vähätellä, mutta on yhtä tärkeää tunnistaa myös se hyvä työ ja kehittäminen, jota eri puolilla Suomea tehdään ikääntyneiden hyväksi.

Keski-Suomessa sosiaalihuoltolain pykälät laadukkaasta hoidosta ja huolenpidosta sekä toiminnan ja vuorovaikutuksen ylläpidosta eivät toteudu. Käynnit ovat pahimmillaan 2-7 min. Siinä ajassa pitäisi huolehtia turvallisesta lääkehoidosta, hygieniasta, ravinnosta ja kuntouttaa. Käyntien määrä myös kertoo omaa tarinaansa. Hyvinvointialueella hoitaja tekee 18-28 asiakaskäyntiä vuorossa. Ei tämmöisellä määrällä pysty tuottamaan laadukasta hoitoa, hoitajien työmoraali on kovilla eivätkä he jaksa. Ei kuntouttava hoito ja ei laadukas hoito lyhentävät ikäihmisen mahdollisuutta asua kotona. Olen pyytänyt sote-valiokuntaa puuttumaan laaduntarkkailuun myös kotihoidossa. Kotihoito on kuitenkin hoitomuuodoista toivotuin ja inhimillisin ikäihmisille, edullisin loppuelämän hoitomuodoista hyvinvointialueille ja kaikkien tavoite. Se pitkälti määrittelee kuinka kauan ikäihmisellä on mahdollisuus asua kotona muistisairauksia lukuunottamatta. Kuntoutuksella, hyvällä hoidolla, sosiaalisella kanssa käymiselle siihen on mahdollisuus. Tässä tulee myös huomioida yksityiset palveluntuottajat. HVA tekee meidän alueella mitätöntä yhteistyötä yksityisten kanssa. Jos Hva ei kerkeä tuottamaan laadukasta hoitoa, se pitää ” hankkia” muualta. Se on kotihoidossa vielä se edullisempi vaihtoehto ( palvelusetelillä) hyvinvointialueelle. Ikäihmisemme ovat oikeutettuja laadukkaaseen kotihoitoon, tuotti sen mikä taho tahansa.

Rallia riittää joka puolella ja osa siitä heijastuu kotihoitoonkin, eikä niin hyvällä tavalla. Sairaaloista ihmiset turhan usein kotiutetaan kovalla kiireellä, keskeneräisin hoitosuunnitelmin, ilman reseptejä tai jatkohoito-ohjeita. Se keskeneräisyys hirvittää heidän osalta, joilla ei ole sitä seuraavaa peräänkatsojaa, esimerkiksi kotihoitoa. Kotihoidon asiakkailla se selvitystyö kaatuu kotihoidolle. Se tietokoneella ja puhelimessa istuminen on suoraan pois välittömästä asiakastyöajasta, mikä kotihoidossa nykyään vain työksi lasketaan ja niiden taulukoiden perusteella resursseja järkeillään tietämättä kokonaisuudesta tuon taivaallista. Joku mainitsi jutun kommenteissa välimatkat. Jos työvuorossa tulee maaseudulla auton mittariin vaikkapa 90km, niin ottaahan se oman aikansa, välttämätöntä, mutta ei välitöntä asiakastyötä. Puhumattakaan kaikenmaailman vaatimuksista, mitä ylhäältä tipahtelee. Edellistä ohjetta ei ole ehditty laittaa täytäntöön, kun tulee jo seuraavaa, verkkokoulutusta ja uutta järjestelmää ja mitä milloinkin. Ja todellakin se hoitoisuus kotihoidon asiakkailla on lisääntynyt huimasti, siinä ohessa selvitystyön määrä. Kaikki lääkärikonsultaatiot perustuvat kotihoidon hoitajan näkemyksiin ja arviointikykyyn. Täytyy osata havainnoida, raportoida ja kysyä oikeat asiat, koska lääkärin täytyy tehdä päätöksiä potilastaan näkemättä. Lääkehoito saattaa olla saman aikaisesti monen yksikön vastuulla, mutta tieto muutoksista ei välttämättä kulje toteuttavalle taholle ja virheiden riski on suurehko. Hosumalla ei yleensä ole mitään hyvää saatu aikaan ja siltä tässäkin tuntuu. Ja Kotisairaala on erinomainen yksikkö, mutta tosiaankin aivan eri asia kuin kotihoito! Täydentävät toisiaan, mutta eivät tosiaan korvaa.

Hukkaamme voimavarojamme, kun heitämme eläkeläiset tai asevelvollisuusiän ylittäneet turvallisuutemme ylläpitämisestä. Minulla itselläni oli toimivat yhteistoimintasuhteet kolmen maakunnan eri viranomaisiin ja itse asiassa toimin aina asevelvollisuusiän loppuun saakka alueen yhteysupseeriryhmän johtajana. 31.12,2017 nämä toimivat yhteydet ja taidot katkaistiin. Ajattelin, että minulla olisi ollut vielä paljon annettavaa turvallisuutemme kehittämiseen. Onneksi sain vielä 10 vuoden ajan olla mentorina 1.vuosikurssin kadettien johtamisopinnoissa. Myönteiset kokemukset tästä toiminnasta olivat kaksisuuntaiset. Sain paljon uusia ajatuksia upseeriksi valmistuvilta henkilöilta ja he saivat kokemustietoa vanhemmalta upseerilta.

Ehdottomasti tämä asia on saatava pikaisesti eteenpäin. On tärkeää saada kaikki koulutuksissa hankittu osaaminen laajempaan käyttöön 🙌🏻 Kiitos Paula kun pidät tätä asiaa esillä 🇫🇮💙💎