Tänä syksynä tuli elokuvateattereihin kotimainen animaatioelokuva Niko2 – Lentäjäveljekset. Elokuva kertoo poroista, erityisesti poropoika Nikosta ja hänen perheestään.
Elokuva on erinomainen monella tapaa. Siinä muun muassa käsitellään uusperheen elämän haasteita taitavasti – kuvataan ongelmia, mutta haetaan niihin myös ratkaisuja.
Nikon isä on merkittävässä tehtävässä Korvatunturilla joulupukin porona. Elokuvassa eletään kiireistä aikaa ja porojen on harjoiteltava aattoiltaa varten. On päästävä aattovauhtiin, jotta kaikki lahjat saadaan aattoiltana perille. Ja aattovauhtiin ei pääse jos ei ole riemumieltä.
Sitten tapahtuu niin, ettei pikkuporo Niko pääse aattovauhtiin, koska ei ole riittävästi riemumieltä. Ja niin etsitään riemumieltä, joka sitten löytyykin hyvin läheltä ja elokuvassa on onnellinen loppu.
Elokuvateatterin penkissä kyyneleitä pyyhkiessäni mietin miten osuva sanoma elokuvassa on jouluun valmistautumiseen, mutta myös koko elämään.
Joulun alla kiire meillä itse kullakin usein lisääntyy. ”Aattovauhtiin” pitäisi päästä ja siinä pysyä, jotta kaikki tehtävät tulevat tehtyä ennen aattoa. Listoja on vaikka muille jakaa: Siivoukset, lahjat, joulukortit, leivonnaiset jne. jne.
Päätinkin, että tänä jouluna en stressaa listojen kanssa. Pistän paperille mitä pitää tehdä ja teen mitä ehdin. Jos jää siivoamatta joku nurkka, siivoan sen joulun jälkeen. Tärkeää on myös nauttia joulun odotuksesta ja siihen valmistautumisesta. Yhdessä läheisten kanssa.
Elokuva muistutti minua myös elämästä yleensä. Riemumieltä tarvitaan elämässäkin. Ja riemumieli tulee rakkaista, läheisistä sekä ihan arkisista ja tavallisista asioista. Kun sen vain aina muistaisi.
