30.01.2015 – Ilkka-lehti
Olen hämmästellyt, miten vähän julkisuudessa puolustetaan kuntia tai puhutaan niiden tulevaisuudesta, vaikka niiltä ollaan ottamassa suuri osa tehtävistä pois. Nyt olisi puolustamisen aika.
Suomalaista kuntauudistusta on tehty viimeiset kymmenen vuotta, eikä lopputulosta ole näköpiirissä. Toimintaympäristö on tuona aikana muuttunut paljon.
Kuntauudistuksen lähtökohtana on ollut kuntarakenne. Rakenne on toki tärkeä, mutta yhtä lailla kuntien merkitys ja toiminta. Jotta saataisiin laajempaa näkökulmaa asiaan, näitä pohtimaan nimesin viime syksynä asiantuntijatyöryhmän.
Asiantuntijaryhmän mielestä kuntauudistuksen lähtökohtina pitää olla vahva kunnallinen itsehallinto, kaupunkiseutujen kilpailukyky, palvelutuotannon monimuotoisuus sekä valinnanvapaus ja vähäisempi normitus. Ryhmä ehdotti kolmea erilaista kuntatyyppiä: metropoli, seutukaupunki ja kunta.
Metropoleja olisi 3–5 ja niissä olisi kaksitasoinen hallinto, jossa metropoli vastai
si maankäytöstä, kaavoituksesta, sotesta ja toisen asteen koulutuksesta. Metropolin sisällä olisi palvelukuntia, joiden vastuulla olisivat muun muassa päivähoito ja peruskoulu. Molemmille valittaisiin valtuusto, mutta verotusoikeus olisi metropolilla.
Seutukaupungit muodostettaisiin kaupunkiseuduista (20–30) ja niillä olisi vaativaa erikoissairaanhoitoa lukuun ottamatta samat tehtävät kuin metropolilla, mutta yksitasoinen hallinto. Osallisuutta vahvistettaisiin kunnanosavaltuustoilla.
Lisäksi olisi kuntia, jotka järjestäisivät lähipalveluita ja ostaisivat muut palvelut seutukaupungeilta, metropoleilta tai yrityksiltä. Asemakaavoitus olisi kuntien omissa käsissä, mutta alueelliset yleiskaavat valmisteltaisiin metropolien tai seutukaupunkien johdolla. Maakuntakaavoista luovuttaisiin, samoin kun pääsääntöisesti kuntayhtymistä, jotka sulautettaisiin metropoleihin ja seutukaupunkeihin.
Asiantuntijaryhmän mukaan näin saataisiin kuntien toiminnallinen rakenne palveluiden kannalta järkeväksi ja päätöksenteko palautettaisiin suorilla vaaleilla valituille päättäjille.
Paraskaan rakenne ei takaa laadukasta
toimintaa. Siihen tarvitaan viisaita päättäjiä, vuorovaikutteista johtamisotetta, henkilöstön kehittämistä, digitalisaation ja markkinoiden hyödyntämistä sekä jatkuvaa uudistumista.
Miten nyt käsittelyssä oleva sote-uudistus suhteutuu asiantuntijaryhmän ehdotukseen?
Sote-uudistuksessa kunnallinen päätöksenteko katoaa kuntayhtymien hallintoon; kaupunkiseutujen kilpailukykyyn liittyvä maankäytön, asumisen, liikennesuunnittelun ja elinkeinojen kehittämisen tehtävien seudullinen järjestäminen jää edelleen ratkaisematta; julkisen talouden kestävyysvaje ei korjaannu; valinnanvapaus ei vahvistu eikä palvelutuotannon monimuotoisuus lisäänny. Työryhmän ehdotus sen sijaan ratkaisisi edellä mainittuja ongelmia elegantisti.
Työryhmän jäsen Siv Sandberg kiteytti hienosti raportin julkistamistilaisuudessa miksi uudistamisen tulisi olla kuntalähtöistä: ”Kunta on hyvä idea”. Tältä pohjalta jatkamme valtiovarainministeriössä ponnisteluja kuntien puolesta.
Paula Risikko
