Liikenteellä on valtava merkitys elinkeinoelämälle ja sen myötä maamme kilpailukyvylle, työllisyydelle, turvallisuudelle ja ihmisten hyvinvoinnille. Liikennejärjestelmän suunnittelussa tarvitaan nykyistä parempaa pitkäjänteisyyttä ja tulevaisuuden ennakointia.
Mielestäni Suomelle on laadittava parlamentaarisessa yhteistyössä 12-vuotinen liikennepoliittinen suunnitelma. Suunnitelma sisältäisi muun muassa periaatteet liikenneinfrastruktuurin ja -palvelujen ylläpitoon sekä niiden kehittämiseen.
Liikennepoliittisen suunnitelman olisi vastattava pitkäjänteisesti liikenteen kehittämisen tarpeisiin eri näkökulmista. Ennustettavuus on yksi tärkeimmistä asioista, jota elinkeinoelämä poliitikoilta odottaa.
Useissa muissa maissa on jo siirrytty meitä pitkäjänteisempään liikennejärjestelmän suunnitteluun. Esimerkiksi Norjassa katsotaan kymmenen, Ruotsissa kaksitoista ja Virossa kahdeksan vuotta eteenpäin. Tämä on lisännyt ennustettavuutta liikennejärjestelmän kehittämisessä.
Edellinen hallitus linjasi liikenteen kehittämisen suuntaviivat liikennepoliittisessa selonteossaan vuonna 2012. Tämän lisäksi edellisen hallituksen aikana laadittiin Suomen meriliikennestrategia 2014-2022 sekä lentoliikennestrategia 2015-2030. Viime hallituskaudella työskenteli myös parlamentaarinen korjausvelkatyöryhmä, joka linjasi nykyisen hallituksen liikennepolitiikkaa.
Viime hallituskauden osatarkastelut ovat hyviä, mutta kokonaisnäkemys puuttuu. Tarvitsemme suunnitelman, jossa koordinoidaan kaikkien liikennemuotojen toimiminen yhteen. Se tarkoittaa yhteistä suunnitelmaa niin raide-, vesiväylä-, lento- kuin tieliikenteenkin ylläpitoon.
Suomessa ongelmana on erityisesti toimien ajoittaminen. Meillä reagoidaan yleisesti tarpeisiin, eli tehdään vasta sitten kun on pakko ja vielä silloinkin mahdollisimman vähän ja mahdollisimman halvalla. Ruotsissa tehdään ennakkoon, ja samalla luodaan pitkäjänteisesti toiminnan edellytyksiä yrityksille ja ylipäänsä elinkeinotoiminnalle.
Väylähankkeisiin investoiminen on kaikin puolin kannattavaa. Miljoonan euron panostus työllistää rakentamisaikaisina vaikutuksina 15-17 henkilötyövuotta. Liikenneinvestoinneilla on jo sinänsä elvyttävä vaikutus, mutta vielä keskeisempiä ovat hankkeiden liikenteelliset ja laajemmin myös muut yhteiskunnalliset vaikutukset.
Satsauksia liikenneverkkoon ei pidä nähdä kuluerinä, vaan investointeina yhteiskunnan toimintaedellytysten ja kansallisen kilpailukyvyn turvaamiseen. Liikennepolitiikka on olennainen osa muuta yhteiskuntapolitiikkaa. Niin maankäyttöä, asumista kuin liikennettäkin pitää katsoa kokonaisuutena.
Suomen pitää olla yrityksille kannattavaan liiketoimintaan houkutteleva paikka. Tämä edellyttää toimivaa, olemassa olevaa infraa.
Hyvänä esimerkkinä tästä on Vaasan radan sähköistäminen. Sitä ei aluksi pidetty kannattavana, kun h/k-luku oli 0,3. Jälkitarkasteluissa luku onkin yli kahden. Sähköistys on tuonut mukanaan liikennettä eli tavara liikkuu siellä. Ei liikkuisi ilman sitä sähköistystä.
Paula Risikko
(Julkaistu: Pohjalainen, 15.5.2016)
