Heikkenevään tilaan on vastattu
Kun aloitin sisäministerinä kesällä 2016, esittelin blogissani viisi teesiä, joilla katsoin Suomesta rakennettavan maailman turvallisinta maata.
Nostin esille ennaltaehkäisevien turvallisuustoimien merkityksen, kannoin huolta fyysisen ja virtuaalisen infrastruktuurin kunnossapidosta sekä eri viranomaisten toimintamahdollisuuksista ja tarpeellisen tiedon välittymisestä heidän välillään.
Lisäksi alleviivasin läheisten ihmisten ja eri yhteistyöverkostojen merkitystä turvallisuuden ja turvallisuuden tunteemme kivijalkana.
Teesini perustuivat tuolloin kokonaisvaltaiseen näkemykseen turvallisuudesta, ajatukseen siitä, etteivät turvallisuusviranomaiset voi yksin luoda turvallisuutta. Kun nyt puolitoista vuotta myöhemmin puntaroin aiempia ajatuksiani, huomaan että en ole ollut matkallani – enkä ajatuksissani – yksin.
Syksyllä 2017 valmistunut sisäisen turvallisuuden strategia, kuten koko suomalainen kokonaisturvallisuuden malli, perustuu samanlaiseen ajatteluun: turvallisuudesta ja yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä.
Valitettavasti yhteinen turvallisuusympäristömme on viimeisen puolentoista vuoden aikana muuttunut huonommaksi, entistä ennakoimattomammaksi ja aiempaa epävakaammaksi.
Hallitus on tunnistanut tämä muutoksen ja ymmärtänyt turvallisuuden merkityksen. Jo viime keväänä päätimme, että turvallisuus on yksi työmme painopisteistä koko hallituskauden lopputaipaleen.
Heikkenevään turvallisuustilanteeseen on vastattu monin eri toimin. Sisäisen turvallisuuden viranomaisten laskeva resurssikehitys on osin oikaistu. Esimerkiksi poliisien määrä voidaan säilyttää 7 200 poliisissa saatujen lisäresurssien turvin. Myös Suojelupoliisin ja Rajavartioston määrärahoihin saatiin toivottua korjausta.
Vaikka riittävät voimavarat ovat välttämätön osa turvallisuusviranomaisten toiminnan takaamista, yksin raha ei riitä.
Poliisilla ja muilla turvallisuusviranomaisilla on oltava myös riittävä suorituskyky sekä lainsäädännön turvaamat toimivaltuudet. Lisäksi meidän on tulevaisuudessa kyettävä varmistamaan turvallisuusviranomaisten voimavarat useammaksi vuodeksi kerrallaan.
Vaikka tekisimme kaikkemme turvallisuuden takaamiseksi, jokaista uhkaa ei valitettavasti voida ehkäistä ennakolta.
Tekemättä jäänyt rikos tai tapahtumatta jäänyt onnettomuus olisivat sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkeviä tavoitteita. Juuri ennaltaehkäisevät toimet lisäävät arjen turvallisuutta tehokkaimmin.
Suomi on edelleen hyvin turvallinen maa, turvallisempi kuin koskaan ennen. Sen vuoksi ei ole mitään syytä lietsoa pelkoja tai syventää minua huolestuttavaa polarisaatiokehitystä omin toimin. Toki myös riskeistä ja uhista on rohjettava puhua.
Turvallisuus ja erityisesti turvallisuudentunne syntyy lähellämme olevista ihmisistä. Vaikka maailma ympärillämme muuttuu mutkikkaammaksi, vaikka tulevaisuus joskus näyttääkin uhkaavalta, pidetään itsestämme ja toisistamme hyvää huolta.
Paula Risikko
(Julkaistu: Ilkka -lehti 18.1.2018)
