Menneellä viikolla saimme maahamme uuden hallituksen. Onnea matkaan – sillä onneakin hallitus tarvitsee!
Uudet ministerit olivat todella onnellisia ja niin kannattaa ollakin. Onhan ministeripesti varmaan jokaiselle kansanedustajalle suuri tavoite, joka kuitenkin niin harvoille osuu kohdalle.
Tapaan itse antaa uusille ministereille neuvoksi, että kannattaa nauttia nimittämispäivästä. Silloin kaikki on vielä hyvin. Seuraavana päivänä se totuus sitten alkaa paljastua.
Kokemuksesta voin sanoa, että nimittämispäivänä ”ei tiedä edes sitä, mitä ei tiedä”. Huomisin arki koittaa ja alkaa tietää sen, mitä ei tiedä. Lohduttavaa on, että kyllä ”kissa kynnet löytää, kun puuhun pitää” – ainakin useimmiten.
Lisäksi ministeriöissä on niin ammattitaitoiset ja kokeneet virkamiehet, etteivät he hämmästy mistään, vaan auttavat aivan varmasti.
Tulevalla viikolla alamme eduskunnassa keskustella uudesta hallitusohjelmasta. Keskustelu ei välttämättä ole kovin helppoa, koska ohjelman yksityiskohdista ei kovin paljon ole vielä tietoa, ja se ”piru” on aina tunnetusti yksityiskohdissa. Siksi niiden arvioimiseen on palattava myöhemmin.
Hallitusohjelmassa on paljon hyviä asioita lueteltu, mutta konkretia puuttuu. Samoin riittävä rahoitus. Sen pystyy valitettavasti päättelemään jo ilman, että tietää yksityiskohtia.
Lisäksi monet asiat on siirretty selvityksiin, työryhmiin ja komiteoihin. Näitä mainintoja on niin paljon, ettei voi välttyä johtopäätöksestä, että kyllä neuvotteluissa on tiukkaa tehnyt. Niistäkin teemoista kuitenkin olisi pitänyt sopia mahdollisimman pitkälle, jotta kansalaiset tietäisivät ja me eduskunnassa tietäisimme, mitä aiotaan oikeasti tehdä.
Hallitus on päättänyt 1.2 miljardin euron pysyvistä menolisäyksistä, jotka rahoitetaan verotusta kiristämällä. Lisäksi hallitus on päättänyt myydä valtion omaisuutta kolmella miljardilla eurolla kattaakseen menolupauksiaan.
Itse en ole verotuksen kiristämisen kannattaja, vaikka kiristykset kuulemma kohdistuvat nk. haittoihin. Usein se vain pakkaa olla, että kun verotusta kiristetään, kohdistuvat ne samoille henkilöille ja juuri vähävaraisimmille.
Vielä vähemmän olen valtion omaisuuden myymisen kannalla. Ei lypsävää lehmää kannata myydä, sanotaan meillä maalla. Ja jos meillä on tuottamatonta tai myymiskelpoista omaisuutta, niin miksi sitä ei Sipilän hallitus pistänyt ”lihoiksi”, kun kaikesta jouduttiin leikkaamaan.
Kun omaisuus on myyty, niin se on sitten siinä. Saadut rahat pitäisi vähintäänkin sijoittaa tuottavasti. Nyt ei siltä näytä ollenkaan.
Suomalaisten hyvinvoinnin kasvattaminen, huolenpito palveluista ja suomalaisten korkeasta osaamisesta onnistuu vain, jos pidämme kiinni kestävästä talouskasvusta ja työllisyydestä. Se tarkoittaa, että veroastetta ei saa nostaa ja velaksi eläminen pitää saada loppumaan.
Tarvitaan myös tehokkaita toimia työllisyysasteen nostamiseksi 75 %:iin. Vain työstä ja yrittämisestä syntyy niitä verotuloja, joilla kestävästi rahoitamme palvelut.
(Julkaistu: Pohjalainen-lehti 8.6.2019)
