Kunta on arvo, yhteisöllisyyden ja demokratian kivijalka. Kunta on kautta aikojen ollut pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan edellytys. Siellä ihminen asuu ja siellä tunnetaan hänen tarpeensa, hallinto on matalaa ja päätökset tehdään siellä, missä ne toimeenpannaan. Pohjoismaiseen politiikkaan perehtynyt Siv Sandberg on aikoinaan todennut, että ”kunta on hyvä keksintö”. Siten siis vaalimisen arvoinen.
Tällä hetkellä kuntien talous on erittäin suurissa vaikeuksissa, kuntajohtajien mielestä jopa pahemmassa kuin koskaan ennen. Ja tämä koskee kaiken kokoisia kuntia, mikä tekee asiasta vielä pahemman. Aiheesta kirjoitettiin mm Ilkka-Pohjalaisessa 11.3.
Kuntien hankalaa tilannetta todistavat karut luvut: 310 kunnasta 225 teki viime vuonna negatiivisen tuloksen ja 53 nosti veroprosenttiaan. 70 kuntaa tai kuntayhtymää aloitti yt-neuvottelut. 50 kuntaa on tehnyt lisää syömävelkaa, eli ottanut lainaa voidakseen kattaa kustannuksia. Ja koronatilanne tulee vielä pahentamaan kuntien taloutta.
Kuntien talousongelmat näkyvät nopeasti palveluiden saatavuuden ja laadun heikkenemisenä. Ja jos ei ole palveluja, laskee kuntien vetovoima sekä asukkaille että työllistäville yrityksille.
Yksittäistä ratkaisua ei ole.
Kaikkein vaikuttavin keino on työllisyyden nosto. Sillä on vaikutusta niin valtion kuin kuntienkin talouteen. Hallituksen on nyt uskallettava tehdä päätöksiä.
Hallituksen ei tule antaa kunnille yhtään uutta tehtävä, ellei se anna myös riittävää rahoitusta. Nyt uusiin tehtäviin rahaa luvataan 100 %, mutta luvut ovat hatusta vedettyjä, eivätkä riitä kattamaan todellisia kustannuksia lähimainkaan.
Tämä on todettavissa mm. oppivelvollisuuden pidentämisessä ja hoitajamitoituksessa.
Kunnissakin on toki otettava lusikka kauniiseen käteen menojen hillitsemiseksi. Meidän päättäjien on katsova peiliin. Jos lakisääteiseen arviointimenettelyyn joutuneelle kunnalle annetaan neuvoja, kannattaa ne ottaa vakavasti.
Tarvitaan myös rakenneuudistuksia niin kunta- kuin palvelurakenteeseen. Kuitenkaan kahdesta köyhästä kunnasta ei liittämälläkään rikasta tule.
Sosiaali- ja terveydenhuolto on hyvä siirtää laajemmille ”järjestämishartioille”, mutta mitä ihmettä pieni maamme tekee maakuntahallinnolla?
Uusi hallinnon porras tulee lisäämään byrokratiaa ja kustannuksia. Lisäksi se on ”kuolemansuudelma” lähipalveluille. Ei kukaan halua lisää hallintoa.
Kunnissa on niin vaikea tilanne, että hallituksen kannattaa ottaa koko eduskunta pohtimaan toimia. Suurin osa kansanedustajista on kuntapäättäjä ja kaikki me asumme kunnassa.
Myös kunnat pitää ottaa mukaan. Monissa kunnissa on hyviä käytäntöjä.
(Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 15.3.2020)
