Hallituksen ohjelman mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen yhteydessä myös pelastustoimen järjestäminen siirretään perustettaville itsehallinnollisille alueille.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistä koskeva hallituksen esitys on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä, mutta esitys vaatii monia korjauksia myös pelastustoimen osalta.
Nykymuodossa esitys olisi pelastustoimelle kohtalokas, sillä se ei riittävällä tavalla turvaa pelastustoimen palveluihin tarvittavia resursseja, eikä siten varmista pelastuslaitosten toimintaedellytyksiä.
Suurin huolenaihe on rahoitus. Arvioiden mukaan ehdotetussa lakisääteisen pelastustoimen palvelutason rahoituksessa on noin 80 miljoonan euron vaje.
Kun tiedämme, että pelastustoimeen kohdistuu sote- ja pelastuspalvelujen uudistuksesta riippumattakin tulevina vuosina merkittäviä menopaineita muun muassa väestörakenteen muutoksen, palvelutasovaatimusten lisääntymisten, työaikasäännösten muutosten sekä ICT-kustannusten merkittävän kasvun vuoksi, on tilanne kestämätön.
Sisäministeriö on ilmoittanut, että hyvinvointialueen pelastustoimen laskennallisten kustannusten keskeisen määräytymistekijän, riskikertoimen, sisältö tarkastellaan tarvittaessa uudelleen.
Valtiontalouden tarkastusvirastokin totesi syksyllä, että rahoitusmallissa on todennäköisesti tarpeen muuttaa myös pelastustoimen rahoituksen määräytymistekijöitä ja painokertoimia.
Pelkästään kertoimia säätämällä ei voida kuitenkaan korjata pelastustoimen kokonaisrahoituksen vajetta, eikä sitä valuvikaa, joka uudistuksessa on pelastustoimen hallinnollisen aseman osalta.
Vaikka esityksen mukaan pelastustoimi on hyvinvointialueilla erillinen, sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa rinnakkainen toimiala, ei sillä ole korvamerkittyä rahoitusta, koska hyvinvointialueiden rahoitus on yleiskatteista.
Siirtyvistä määrärahoista 98 prosenttia on soten rahoitusta ja vain 2 prosenttia pelastustoimen rahoitusta.
Lisäksi pelastustoimen liittäminen samaan hallintoon soten kanssa synnyttää väistämättä hyvinvointialueiden sisäiseen resurssien jakoon kilpailutilanteen pelastustoimen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen välille.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvaessa mm. väestön ikääntymisen ja kustannusten kallistumisen myötä, säästökohteita tullaan hakemaan pelastustoimen puolelta.
Järkevintä olisi järjestää sekä sote-palvelut että pelastustoimen palvelut kuntaa suuremmilla alueilla kuntapohjaisella hallinnolla, kuten pelastustoimi on jo nykyään.
Myös pelastustoimelle tulee varmistaa riittävä rahoitus ja selkeä itsenäinen asema.
Pelastustoimen uudistukselle asetetut tavoitteet pelastustoimen palvelujen saatavuuden, kattavuuden ja laadun turvaamisesta ovat oikeita ja kannatettavia.
Valitettavasti niihin ei päästä sillä, että tavoitteita korotetaan ja lisätään, mutta rahoitusta vähennetään.
Eikä siitä mitään tule, että pelastustoimi joutuu joka vuosi taistelemaan rahoituksesta soten kanssa.
(Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 17.1.2021)
