Seurakuntavaalit ovat tänään sunnuntaina 20.11. Niiden mainos muistuttaa meitä kaikkia, että olemme ”uskottuja, toivottuja ja rakastettuja”.
Vaalivuonna kirkossa herätetään keskustelua seuraavien viestien kautta: tulevaisuus tehdään nyt, yhdessä yksinäisyyttä vastaan, myötätunnon ääni ajassamme.
Tänään tosiaan päätämme tulevaisuudestamme. Teemme päivittäin omaa elämämme koskevia päätöksiä, samoin niitä tehdään alue-, paikallis- ja valtakunnan tasolla.
Yksinäisyys on ollut monen ihmisen ongelma jo pitkään. Korona-pandemia on lisännyt kaiken ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien yksinäisyyden kokemuksia, erityisen voimakkaasti se on koetellut nuoria ja yksin asuvia.
Kouluterveyskyselyn (2021) mukaan lukiossa opiskelevista tytöistä koki toistuvaa yksinäisyyttä joka neljäs. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan pandemia-ajan yksinäisyyden kokemuksista raportoi useampi kuin joka kolmas korkeakouluopiskelija. Ikääntyneiden ihmisten yksinäisyys on valitettavasti kovin monelle tuttua.
Entä sitten myötätunto? Tulevaisuuden tutkija Perttu Pölönen kertoi keväällä nuorille eduskunnassa kokoontuneen nuorisoparlamentin kokouksessa, että tärkein tulevaisuustaito on myötätunto.
Ihminen tarvitsee pelastuakseen sanaa ja saippuaa. Tämä vanha kristillinen periaate on saanut moninaisia muotoja seurakuntien työssä. Hädässä oleville ihmisille tarjotaan ruoka-apua, jokaiselle hengellistä ravintoa. Toiminta tavoittaa ihmisiä elämän eri tilanteissa, hyvin vaikeissakin. Kristillisen etiikan mukaan ketään ei käännytetä pois, jokainen ihminen on yhtä arvokas.
Esimerkiksi juhlavuottaan viettävän diakoniatyön ytimessä on haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten puolustaminen ja auttaminen.
Kynnys diakoniatyön apuun on tunnetusti matalampi kuin avun hakeminen sosiaali- ja terveysviranomaisten luota. Apua haetaan talousongelmiin, ihmissuhdeongelmiin ja moniin muihin elämän karikoihin – niin yllättäviin kuin ennakoitaviinkin.
Seurakuntien työllä on valtava merkitys ihmisten kriisinkestokyvyn lisääjänä, auttajana ja myötäeläjänä. Seurakunnilla on myös tärkeä toivon sanoma meille kaikille näinä aikoina, jolloin turvallisuuden tunnettamme haastetaan monelta taholta.
Seurakunnat ovat jäsenilleen elämän alusta, jonka varassa ihmisten tärkeät tapahtumat tapahtuvat kasteesta aina hautajaisiin asti. Seurakunta on aina läsnä, niin kukkien kuin kyyneltenkin aikana.
Arkea eletään seurakunnan ulkopuolella, mutta tämä alusta kannattelee ihmistä eri elämän vaiheissa ja tilanteissa.
Tulevien hyvinvointialueiden kannattaa olla yhteistyössä seurakuntien kanssa. Yhteistä niille on ihminen ja hänen hätänsä. Yhteistyö tuottaa synergiaa. Näin tullaan tekemään Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella, ja siitä yhteistyöstä kannattaa ottaa oppia myös muiden hyvinvointialueiden.
Vuoden 2023 Herättäjäjuhlien tunnus on: Anna toivo huomiseen. Se on hyvä pyyntö. Toivoa me kaikkia tarvitsemme.
Pysytään kaikki toivon tällä puolen. Seurakunnat auttavat siinä.
Paula Risikko
(Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 19.11.2022)
