Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Aluksi itsenäisyytemme oli hyvin rajoitettu, koska maassa oli vielä suuri venäläinen sotajoukko. Alkoi vapaussota, jonka seurauksena saavutimme todellisen itsenäisyytemme. Itsenäinen Suomi ei ollut lahja, vaan tehtävä.
Tämän itsenäisyyden jouduimme lunastamaan vielä kahteen kertaan. Ensin talvisodassa ja sitten vielä jatkosodassa. Näistä sodista selvisimme voittajina. Suomi ei menettänyt itsenäisyyttään.
Viime lauantaina 30.11 vietettiin talvisodan alkamisen muistopäivää. Sota alkoi, kun neuvostojoukot ylittivät Suomen rajan. Asetelmat olivat huonot, täysin ylivoimainen vihollinen hyökkäsi suurella voimalla itärajan yli. Vain parikymmentä vuotta aiemmin itsenäistynyt Suomi oli suuressa vaarassa menettää itsenäisyytensä. Suomi puolustautui urheasti.
Kaikkiaan 105 päivää kestänyt talvisota oli Suomelle raskas. Talvisodassa kaatui tai katosi noin 27 000 ja haavoittui noin 44 000 suomalaissotilasta. Sota oli raskas myös siviileille.
Talvisota oli suomalaisen sisun ja itsenäisyyden voimannäyttö, samalla se yhdisti lopullisesti kovia kokeneen kansan uhkaavaa vihollista vastaan. Syntyi talvisodan henki, jota ilman emme olisi kyenneet rakentamaan nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa.
Suuri kiitos maamme itsenäisyydestä kuuluu sotiemme veteraaneille, sotainvalideille, lotille, pikkulotille ja koko veteraanisukupolvelle, naisille ja miehille. He rakensivat Suomen idean: ajatuksen maasta, jossa kaveria ei jätetä, periksi ei anneta, koti on tärkeä, eikä kukaan ole toista arvokkaampi ja jossa yrittämällä pärjätään.
Meillä jokaisella on vastuumme läheisistä ja kanssaihmisistä. Meidän, joilla menee paremmin, on tehtävä tekoja, jotta he, joilla asiat eivät ole hyvin, voisivat paremmin.
Nykyiset nuoret ovat tämän oppineet ja arvostavat sodan kokeiden sukupolvien uhrausta. Meidän kaikkien tehtävänä on opettaa näitä arvoja tuleville sukupolville.
Suomi muuttuu ja kansainvälistyy, mutta sininen väri lipussamme on syvää kuin meri.
Rakkaus isänmaahan on perimmiltään vastuuta muista, kuten Sakari Topeliuksen sanat jo vuodelta 1875 muistuttavat:
”Tässä maassa asuu ihmisiä erilaisista sukuperistä ja eri kielistä, ja he kantavat suonissaan erilaisten kansakuntien verta. Mutta se on sanottu, että kaikki, jotka tunnustavat tämän maan isänmaakseen ja rakastavat tätä sellaisena – kaikki, jotka tottelevat tämän maan lakia ja tekevät työtä tämän hyväksi – ovat yksi kansa.”
Hyvää itsenäisyyspäivää.
Paula Risikko
Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 5.12.2024
