Ilman äitejä ei ole tulevaisuutta

Tänään on kaikille Suomen äideille omistettu päivä, myös valtakunnallinen liputuspäivä, äitienpäivä. Muistamme ja kiitämme äitejä.

Kiitos, että jaksoit, ja kiitos vaikka et aina olisi jaksanutkaan. Kiitos opeista ja neuvoista, avusta ja ymmärryksestä. Kiitos rakkaudesta, mutta kiitos myös rajoista.

Äitienpäivä on Suomessa ollut aina kodin juhlan lisäksi myös arvokas isänmaallinen juhla.
Äitienpäivän isänmaallinen merkitys korostuu erityisesti tänä keväänä, kun seuraamme Venäjän raakalaismaista hyökkäystä Ukrainaan. Ja kun näemme median välityksellä kuvia surevista ukrainalaisista äideistä, tai kun luemme heidän kertomuksiaan heidän omista ja perheittensä järkyttävistä kohtaloista.

Äitienpäivä tuli Suomeen silloisen Kotikasvatusyhdistyksen (nykyinen Vanhempainliitto) pääsihteerin Vilho Reiman johdolla. Hänen pyrkimyksensä alun perin oli omistaa päivä nimenomaan kansalaissodassa leskiksi jääneille tai poikansa menettäneille äideille.

Ensimmäistä äitienpäivä vietettiin Alavieskan kirkonkylän kansakoululla heinäkuussa 1918. Syksyllä 1919 äitien juhlaa vietettiin jo sadoissa tilaisuuksissa. Lapsia ja nuoria kannustettiin ottamaan vastuuta päivän järjestämisessä. Jälkipolvia haluttiin näin muistuttaa, kuinka äidit antoivat kaikkensa perheen ja lasten parhaaksi.

Muutama vuosi sitten eduskunnassa oli vieraana amerikkalainen politiikantutkija. Hänelle esiteltiin perinpohjaisesti eduskuntataloa. Kun kierros oli tehty, hän oli sanonut: ”Ihmettelen, koska niin monessa eduskuntatalon taideteoksessa naiset ovat keskellä eikä sivussa. Kongressitalon maalauksissa ja veistoksissa naiset nimittäin tavallisesti ovat reunassa, eivät keskellä.”

Tämä huomio liittyy esimerkiksi eduskunnassa olevaan Wäinö Aaltosen ”Työ ja tulevaisuus” -veistossarjaan, joka asetettiin istuntosaliin lokakuussa 1932.

Viiden patsaan veistossarjan tärkein, keskellä oleva teos ”Tulevaisuus”, kuvaa nuorta äitiä ja tulevaisuuteen katsovaa pientä lasta. ”Tasavallan äidiksi kypsynyt Suomi-neito pitää sylissään tulevaisuutta”, todetaan eräässä patsaista kertovassa lähteessä.

Ilman äitejä ei ole tulevaisuutta. Suomessa tämä ymmärrettiin hyvin sodan aikana. Vuonna 1942 kaikille Suomen äideille myönnettiin Vapaudenristi. Tämä erityinen huomionosoitus on vieläkin kehystettynä monissa maamme kirkoissa muistuttamassa meitä äitien merkityksestä kansamme historiassa.

Tämän ristin haluaisin nyt antaa jokaiselle äidille Ukrainassa. Saatteeksi ukrainalaisille äideille lausuisin Immi Hellénin runon:

”Ja minä kerään
kaikki kauniit ja hyvät sirpaleet
ja muovailen niistä äitini kuvan.”

Paljon onnea ja kiitos kaikki äidit - tulevaisuuden tekijät!

Paula Risikko (kok)

(Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 8.5.2022)