Hyvää Uutta Vuotta kaikille Pohjalaisen lukijoille! Omalta osaltani työ sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseksi jatkuu.
Suomalaiset vaativat palveluiltaan yhä enemmän. Emme enää tyydy siihen, että viranomainen kertoo meille mitä tarvitsemme. Nykypäivän suomalaiset tietävät itse omat tarpeensa ja toiveensa. Olemme myös huomattavasti aiempia sukupolvia tietoisempia oikeuksistamme.
Lisääntynyt tietoisuus omista oikeuksista on yleismaailmallinen ilmiö. Suomessa muutos on ollut kuitenkin vielä suurempi. Meillä oli historiamme painolastina ”tsaristinen” hallintokulttuuri, jonka mukaan virkamies tietää suomalaisen puolesta mikä tälle on parasta.
Sosiaali- ja terveyspalveluissamme on paljon kehittämistä, jotta ne vastaisivat asiakkaan tarpeisiin ja toiveisiin. Palvelujen laatu on sinänsä hyvä ja henkilökunta osaavaa, mutta palvelut on monesti järjestetty mallilla, joka ei parhaalla mahdollisella tavalla palvele asiakkaan etua.
En voi mitenkään ymmärtää sitä, että vielä vuonna 2009 kuntarajat ja muut hallinnolliset rajat vaikeuttavat ihmisten hakeutumista tarvitsemiinsa sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Pienten lasten päivähoito on tyypillinen esimerkki palvelusta, jossa kunnalliset hallintorajat pitää murtaa. Lapsen ja vanhempien kannalta toimiva päivähoitopaikka löytyy yleensä joko kodin tai työpaikan lähettyviltä tai sitten niiden väliltä. Ongelmaa ei ole, mikäli koti ja työpaikka sijaitsevat saman kunnan alueella. Nykyisin kuitenkin yhä useamman suomalaisen koti ja työpaikka sijaitsevat eri kuntien alueella. Tämä on rajoittanut mahdollisuutta valita sijainniltaan paras hoitopaikka lapselle.
Kevään 2010 aikana aion antaa hallitukselle esityksen päivähoitolain muuttamiseksi siten, että suomalaisilla perheillä on jatkossa oikeus hakea päivähoitopaikkaa myös oman kuntansa rajojen ulkopuolelta. Tämä muutos helpottaa perheiden arkea, eikä se saa kaatua kuntabyrokratian vastustukseen. Asioita tehdään nyt toisella tavalla: asiakkaiden, ei byrokratian ehdoilla.
Toinen esimerkki hallinnollisten rajojen vahingollisuudesta on terveydenhuollon kuntayhtymien hallinnolliset rajat. Kiireellistä hoitoa voi nykyisinkin hakea oman kunnan tai perusterveydenhuollon kuntayhtymän ulkopuolelta. Sen sijaan muuta hoitoon hakeutumista ovat hallinnolliset rajat estäneet.
Yhä useammat suomalaiset – varsinkin jo eläkeikään ehtineet – viettävät pitkiäkin aikoja oman varsinaisen kotipaikkakuntansa ulkopuolella esimerkiksi ympärivuotiseen asumiseen sopivassa loma-asunnossa tai sitten vanhemmilta perityssä lapsuudenkodissa. Tällöin on varsin luonnollista, että heillä pitäisi myös kiireettömissä tilanteissa olla oikeus hakea terveyspalveluita ns. kakkosasuntonsa mukaiselta terveyskeskukselta tai sairaalalta.
Sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteilla oleva terveydenhuoltolaki tulee asteittain mahdollistamaan hoitoon hakeutumisen kotipaikkakunnan terveyskeskuksen tai sairaalan ulkopuolelle. Esitys on tarkoitus viedä eduskuntaan vielä kevään 2010 aikana.
Paula Risikko
(Julkaistu: Pohjalainen-lehti 3.1.2010)
