Maassamme on erinomaisesti toimivia vanhustenhuollon laitoksia ja sitten niitä, joiden toiminnassa on ongelmia. Usein julkisuuteen nousseet, yksittäisetkin ongelmat, leimaavat koko alan ja aiheuttavat pelkoja vanhuksille ja mielipahaa koko vanhustenhuollon henkilöstölle.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralta ilmestyi kesäkuussa selvitys vanhusten ympärivuorokautisten palvelujen tilasta. Tuloksissa ei ole mukana terveyskeskusten vuodeosastot, sillä heille tehdään vielä uusi kysely. Selvityksen tarkoituksena oli hankkia perustietoa vanhustenhuollon valvonnan uudistamisen tueksi.
Ei nimittäin riitä, että valvonta käynnistyy vasta kun vanhus tai omainen huomaa ongelmia ja tekee valituksen. Eikä riitä sekään, että laitokselle ilmoitetaan kahta viikkoa etukäteen, että silloin ja silloin suoritetaan valvontakäynti.
Valvira kysyi kevään aikana laitoksilta muutamaa perusasiaa, joiden tiedetään kuvaavan laitosten toimintaa yleisemminkin. Kysymykset koskivat muun muassa henkilökunnan määrää ja koulutusta, hoito- ja palvelusuunnitelmaa, lääkehoitoa, tiloja ja ruokailuvälejä.
Tulosten mukaan esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön suositusten mukainen henkilöstön vähimmäismitoitus toteutuu kahdessa kolmasosassa kyselyyn vastanneista laitoksista ja joka viidennessä laitoksessa henkilökuntaa oli vähimmäismitoitusta enemmän. Vähän yli kymmenessä prosentissa laitoksista oli kuitenkin suositeltua vähemmän henkilökuntaa hoidettaviin nähden.
Yhtenä hoidon laadun mittarina kysyttiin, kuinka pitkä tauko vanhuksilla on yöllä ruokailujen välissä. Peräti kahdessa kolmasosassa hoitolaitoksista yöaikainen tauko oli yli 11 tuntia, mikä on vanhukselle aivan liian pitkä aika.
Yksityiset laitokset pärjäsivät Valviran saamien tulosten mukaan paremmin kuin julkiset. Tähän saattaa olla yhtenä syynä se, että yksityisiä hoitoyksiköitä valvotaan tarkemmin kuin julkisia laitoksia esimerkiksi erilaisin etukäteisvalvonnan menetelmin.
Tulosten perusteella ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että vanhustenhuollon laitokset jakautuisivat kategorisesti hyviin ja huonoihin. Samassa laitoksessa jokin asia voi olla erittäin hyvin ja toisessa asiassa olla ongelmia.
Valviran on tarkoitus pyytää lisäselvityksiä niiltä toimintayksiköiltä, joiden toiminnassa näyttäisi olevan ongelmia. Selvitysten perusteella aluehallintoviranomaiset (entiset lääninhallitukset) ryhtyvät tarvittaviin toimiin.
Valvonta ei tietenkään ole ainoa keino, jolla varmistetaan laadukas vanhustenhuolto. Tarvitaan myös lainsäädäntöä, hoito- ja laatusuosituksia, osaavaa johtamista sekä ennen kaikkea riittävästi ammattitaitoisia työntekijöitä.
Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että olemme monen hallituskauden odottelun jälkeen saaneet nyt myös sosiaalipuolen valvonnan valtakunnantasolle. Suomessa ei ole ennen koottu koko maata koskevaa, valvonnan pohjaksi soveltuvaa tietoa vanhuspalveluista. Nyt on. Tästä on hyvä jatkaa.
Tehty selvitys antaa runsaasti tietoa valvonnan suuntaamiseen ja toisaalta kertoo sen, että valvonnan menetelmiä on edelleen monipuolistettava. Tärkeää on myös se, että julkisia ja yksityisiä yksiköitä valvotaan yhdenmukaisesti ja molempiin käytetään myös etukäteisvalvonnan menetelmiä.
Lisäksi laatutulosten julkistaminen tehostaa organisaatioiden laatutyötä. Ensi vuonna on tarkoitus avata nettiin Palveluvaaka-sivusto, joka tarjoaa kaikkien käyttöön vertailutietoja eri yksiköiden palvelujen laadusta.
Paula Risikko
Julkaistu: Ilkka-lehti 20.7.2010