Me suomalaiset vähättelemme usein saavutuksiamme. Luontainen tai opittu vaatimattomuus estää oman menestyksen esiin tuomista. Menestyksestään kertova leimataan helposti leuhkaksi. Onnikin käsketään kätkemään.
Ylenpalttinen oman hännän nosto ei tietenkään ole hyvästä. Mutta silloin kun oman porukan kehumiseen on kunnon syy, se on syytä tehdä – ilman häpeilyä tai vaivaantuneisuutta.
Itsenäinen ja hyvinvoiva Suomi on kaikille suomalaisille yhteinen syy olla aidosti ylpeitä aikaansaannoksistaan. Itsenäisyyspäivä on luonteva ja paras hetki tämän toteamiseen.
Brittiläisen Legatum-ajatushautomon mukaan olimme viime vuonna hyvinvoinnilla mitattuna maailman paras ja tänä vuonna maailman kolmanneksi paras maa. Vahvuuksiamme ovat vauraus, terveys, koulutus, turvallisuus, demokratia, hallinto sekä panostukset innovaatioihin ja yrittäjyyteen.
Gallup-tutkimusyhtiön kyselyn perusteella olemme puolestaan maailman onnellisin kansa. Tämä on hieman yllättävä tulos, sillä meitä pidetään melankolisina ja mollisointuun taipuvaisina. Onko onni siis kätketty?
Etenkin meitä aikaisemmat sukupolvet ovat kaiken tämän menestyksen fiksuudellaan ja sinnikkyydellään aikaansaaneet. Rohkeutta ja uhrautumista vaadittiin tavalla, jota tänään näissä vakaissa oloissa ei läheskään riittävästi muisteta ja arvosteta.
Vajaa sata vuotta sitten kansakunnalle hankittiin itsenäisyys. Monilta muilta kansoilta se jäi silloin saavuttamatta. Ja monet muut, jotka sen onnistuivat saamaan, menettivät itsenäisyytensä myöhemmin.
Suomi säilyi itsenäisenä, vaikka vastassa oli sotilaallinen suurvalta. Siitä suuri kiitos kuuluu sotiemme veteraaneille ja koko veteraanisukupolvelle, naisille ja miehille. Heille olemme paljon velkaa. Tämä velka pitää maksaa järjestämällä heille kunnolliset kotipalvelut ja muu hoito.
Suomen nykyinen menestys ei kuitenkaan ole mikään tae tulevasta pärjäämisestä. Menestyviä kansakuntia on ollut ja mennyt. Niin tulee käymään jatkossakin.
Vaikka pärjäämme vertailuissa hyvin, Suomikaan ei ole tietenkään mitenkään valmis. Parannettavaa on oikeastaan joka puolella: terveydessä, vauraudessa, koulutuksessa, työllisyydessä, sivistyksessä, turvallisuudessa…
Vastuullinen taloudenpito on hyvinvoinnin ja onnellisuudenkin kannalta hyvin tärkeää. Ilman rahaa ei sairaita paranneta, eläkkeitä makseta, koulutusta anneta eikä vanhuksia hoideta.
Enempää ei voi syödä kuin tienaa. Tämä koskee niin perhettä kuin valtiota ja kuntia. Jos sitä ei muisteta ja noudata, edessä ovat jossain vaiheessa kipeät ja vaikeat päätökset. Niitä kukaan ei haluaisi tehdä.
Kreikan ja Irlannin tie ei ole se tie, jota me haluamme kulkea. Näissä maissa on meneillään raju vyönkiristys ja edessä elintason lasku. Eniten niistä kärsivät heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Eli etenkin ne, joita varten hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu.
Meille tärkeintä on kansalaisten hyvinvointi. Kaikki ratkaisut tehdään suomalaisten etujen ajamiseksi. On katsottava eteenpäin, pidemmälle kuin tähän tai huomiseen päivään. Ikäviltä tuntuvia päätöksiä on tohdittava tehdä silloin kun se on lopulta oikeudenmukaisin ja viisain vaihtoehto kaikkien suomalaisten kannalta.
Tänäänkin pitää katsoa tätä päivää tai huomista pidemmälle. Niin teki myös sankareiden sukupolvi. Ja heidän valintansa oli oikea.
Paula Risikko
Julkaistu: Ilkka ja Pohjalainen 6.12.2010