Yhdet vaalit ovat jälleen ohitse ja tulos on selvillä. Saimme maallemme hyvän presidentin. Sauli Niinistö on vuosien saatossa omalla työllään osoittanut olevansa suomalaisten luottamuksen arvoinen.
Nyt tämä luottamus voidaan lukea myös kansalaisten antamista äänistä. Tulos oli harvinaisen selvä. Se antaa tulevalle Tasavallan Presidentille huomattavasti vahvemman valtakirjan kuin hänen edeltäjilleen.
Niinistö lähti vaaleihin ennakkosuosikin asemasta. Se ei ollut helppo lähtökohta. Ensimmäisellä kierroksella oli mukana useita asiansa osaavia naisia ja miehiä. Sen osoittivat monet tv- ja radiotentit. Henkilökin ratkaisi, ei pelkästään puolue.
Toiselle kierrokselle karsiutui kaksi tasavahvaa, hyvin käyttäytyvää asiaosaaja. Kilpailusta muodostui odotetun tiukka. Suoran kaksivaiheisen kansanvaalin luonteeseen kuuluu, että kannatus ehdokkaiden välillä tasoittuu.
Onko elämää vaalien jälkeen?
Kyllä on, mutta monelle kampanjaan osallistuneelle hieman erilaista. Monissa Café Niinistöissä eri puolilla Suomea vierailleena ei voi kuin ihailla sitä intoa, millä ihmiset yli puoluerajojen olivat auttamassa ja tekemässä henkeä kampanjaan. Yhteen hiileen puhaltamisen meininki oli käsin kosketeltava. Kiitos siitä kaikille!
Mikä muuttuu näiden vaalien jälkeen? Opposition edustajien mukaan ei mikään.
Oma mielipiteeni on, että kyllä muuttuu. Presidentti on ollut ja tulee kiistatta olemaan jatkossakin arvojohtaja. Presidentin tehtävänä on mahdollisuus, oikeus ja velvollisuuskin vaikuttaa asioihin.
Arvelen, että Sauli Niinistö ei sillä saralla jää edeltäjäänsä heikommaksi. Päinvastoin, uskon että lumi ei ehdi sulamaan, kun jo kuulemme häneltä mitä tarttis teherä.
Olen tyytyväinen, että Niinistön kampanja perustui asiapohjalle ja katsoi pitkälle tulevaisuuteen. Hän nosti esiin työn sekä tekemisen että työn teettämisen näkökulmasta. Hän liitti sen myös syrjäytymisen ehkäisyyn ja syrjäytyneiden auttamiseen.
Mikä onkaan parempaa sosiaaliturvaa kuin työ?
Syrjäytyminen on tärkeänä teemana myös Niinistön tulevassa presidentin työssä. Hyvä niin, sillä se on myös hallituksen yksi tärkeimmistä tehtävistä. Viranomaistoimet eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan kansanliike ja siihen taas tarvitaan presidentin vetoapua.
Tästä joka tapauksessa alkaa uusi aika. Niinistön aika. Aika, jonka voidaan ennustaa olevan asiapitoinen ja erilaisuuttakin ymmärtävä. Totesihan Niinistö voiton ratkettua, että ”presidentin on ymmärrettävä, että Suomessa on erilaisia ajatuksia ja presidentin pitää olla koko kansan presidentti”.
Tulosiltana pukkasi tekstiviestejä. Moni halusi kommentoida. Eräässä niistä todettiin ”Onneksi olkoon, Suomi voitti!”
Niin voittikin. Me kaikki voitimme.
Paula Risikko
sosiaali- ja terveysministeri (kok)
Julkaistu: Ilkka 15.2.2012.
