Tärkeätä työtä

Kirjoitukset

Kesäaamuisin tulevat mieleeni ensimmäisen sairaalatyöpaikkani, HÄYKSin eli Härmän ”yliopistollisen” sairaalan yövuoron aamut: Takana kiireinen yö. Jokainen vuode käytössä, osa potilaista vaikeasti sairaita, osa odottamassa lisätutkimuksia. Päivystyspoliklinikalta on yön aikana tullut muutama potilas lisää. Kello viideltä käynnistyy pihassa suihkulähde, aamu on tullut.

Työ oli raskasta, mutta antoisaa. Raskaaksi sen tekivät potilaiden monet sairaudet, joihin ei apua löytynyt. Raskaaksi työn teki myös suuri työmäärä, istumaan ei ehtinyt.

Mutta työ oli mielenkiintoista. Koko ajan oppi lisää, kahta samanlaista työvuoroa ei ollut. Sai myös tehdä mitä koulussa oli opetettu ja enemmänkin, sillä meitä koulutettiin jatkuvasti uusiin hoitoihin ja toimenpiteisiin. Ylihoitajat ja osastonhoitajat johtivat kannustaen.

Tärkeää oli myös työyhteisön tuki ja mainio henki. Aloittelijoita autettiin ja eri ammattiryhmät puhalsivat yhteen hiileen potilaiden parhaaksi.

Tehy ja Super julkaisivat tämän kesän aikana tuloksia jäsentensä työhyvinvoinnista. Tehyn kyselyn tulosten mukaan vastaajat kokivat tekevänsä tärkeää työtä ja ovat ylpeitä ammatistaan, mutta samaan aikaan koettiin, että alalla ei välttämättä jakseta työuran loppuun saakka. Syinä tähän mainittiin erityisesti työn kuormittavuus ja se, ettei osaamista hyödynnetä riittävästi.

Superin kyselyn tulokset ovat samansuuntaiset. Vastaajista yli puolet oli harkinnut alan vaihtamista ja yli kolmasosa ei ollut varma pystyykö työskentelemään terveytensä puolesta kahden vuoden kuluttua nykyisessä ammatissa. Puolet vastaajista koki työnsä raskaaksi.

Myös lääkärien työhyvinvointia on usein selvitetty. Erityisesti nuoret lääkärit kertovat työnsä haittapuolena olevan työn pakkotahtisuus, vanhemman kollegan tuen puute ja se, ettei voi vaikuttaa työhönsä. Nämä heidän mukaansa vaikuttavat siihen, että hakeudutaan terveyskeskusten sijaan keikkafirmoihin ja keskussairaaloihin.

Sosiaalialan ammattihenkilöitä kuormittavat samat asiat: asiakkaiden monet ongelmat sekä työmäärän ja käytössä olevien resurssien epäsuhta.

On arvioitu, että vuosina 2008-2025 tarvitaan noin 235 000 uutta sosiaali- ja terveysalan työntekijää. Hurjaa lukua selittää 70% eläkepoistuma, mutta myös se, että palveluja tarvitaan tulevaisuudessa enemmän.

Alan henkilöstötarve on suuri myös muissa maissa. Esimerkiksi Ruotsin vastaava luku on vielä suurempi.

Edellä mainitut kyselyjen tulokset ja ennakoidut työvoimatarpeet on otettava vakavasti niin valtakunnan tasolla kuin työyhteisöissäkin. Muuten ala ei pysy vetovoimaisena tai Suomessa koulutettu korkeatasoinen henkilöstö siirtyy naapurimaihin töihin.

Pelkkä koulutusmäärien lisääminen ei riitä, sillä jo nyt, Tehyn ja Superin mukaan pelkästään hoitajapuolelta on arviolta yli 30 000 vaihtanut alaa.

Alan vetovoimaan vaikuttavat monet asiat: työn vaativuutta vastaava palkkaus, osaamisen arvostaminen ja kehittymismahdollisuudet, kannustava johtajuus, vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, työn joustavuus elämäntilanteet huomioiden jne.

Sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää syksyn aikana toimia sosiaali- ja terveysalan henkilöstön työhyvinvoinnin edistämiseksi mm. osana valtakunnallista Työhyvinvointifoorumia. Yritämme vaikuttaa hyviä käytäntöjä levittämällä ja kriittisiä pisteitä perkaamalla.

Paula Risikko

Julkaistu: Ilkka 31.7.2012.

Scroll