06.10.2014 – Pohjalainen-lehti
Tullessani kuntaministeriksi kysyin heti kättelyssä, että mikä on kunta? Olihan se kieltämättä riskaabeli kysymys tällä tittelillä. Hieman helpotti, kun Suomi Areenan keskustelussa myös Kuntaliiton edustaja kysyi samaa.
Kysymys oli pakko lausua ilmoille todetessani mitä on tapahtunut. Vahvan peruskunnan kannattajat ovat vähentyneet. Vai näyttääkö tilanne vain siltä?
Me päättäjät olemme itse syyllistyneet kunnan roolin ja aseman hämärtämiseen. Puhumme vahvan peruskunnan puolesta, mutta samalla siirrämme kuntien tehtäviä ylikunnallisille hallinto-organisaatioille. Tällaisia ovat mm. kuntayhtymät, joissa valitettavan usein tuloksena on isännätön raha sekä hallinnon monimutkaisuus ja päällekkäisyys.
Vuosikymmenten saatossa suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu kuntien kautta. Kunnat ovat toimineet lähiyhteisöinä, palvelujen järjestäjinä, innovaatioiden ja elinvoiman ruokkijoina sekä demokratian ja osallisuuden mahdollistajina. Ei siis ihme, että vahvempien kuntien tavoittelu ja kuntaliitoskeskustelu sai aikaan myrskyn.
Monet muutostekijät, kuten esimerkiksi kansalaisten kasvavat valinnanvapauden ja laadun vaatimukset, kaupungistuminen, elinkeino- ja väestörakenteen muutos sekä hitaamman talouskasvun ajat pakottavat uudistamaan kuntien roolia. Yhtenä suurimpana muutostekijänä on tuore sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisu, jossa kunnilta lähtee sote-palvelujen järjestämisvastuu pois.
Tulevaisuuden kunnan asema ja rooli kaipaa nyt kirkastamista. Tätä ”umpihankihiihtoa” lähti perjantaina lykkimään ryhmä, jota kutsun työnimellä ”propellipääryhmä”. Nimi kuvaa mitä odotan: pelottomia esityksiä. Heidän työnään on määritellä tulevaisuuden kunta ja sen tehtävät.
Miten jatkossa vastataan kasvaviin valinnanvapauden, laadun ja tuottavuuden vaatimuksiin? Mikä rooli kunnilla on elinvoiman, yritteliäisyyden ja toimeliaisuuden mahdollistajana? Mikä rooli kunnalla on julkisten palvelujen järjestäjänä ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaajana? Miten kunnat rahoittavat palvelut ja miten ne järjestetään paikalliset erityispiirteet huomioiden? Tuotetaanko palvelut peruskunnassa vai yhteistoimintana? Miten mahdollistetaan lähidemokratia, osallisuus ja yhteisöllisyys?
Asiantuntijaryhmään on kutsuttu johtaja Juha Kostiainen, emeritusprofessori Risto Harisalo, professori Pirkko Vartiainen, kansanedustaja Osmo Soininvaara, professori Markku Sotarauta, professori Paul Lillrank, tutkija Siv Sandberg , tutkija Aleksi Neuvonen, liikenneneuvos Marko Forsblom ja neuvotteleva virkamies Katja Palonen.
On mielenkiintoista nähdä mitkä tulevat olemaan ryhmän työn tulokset. Toivottavasti kunta muodossa tai toisessa säilyttää paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on mielestäni paras vaihtoehto, jos haluamme säilyttää kansanvaltaa, taata lähipalvelut ja hallita kustannuksia.
Jos niin ei käy, tulee seuraavaan hallitukseen nimittää kuntayhtymäministeri.
Paula Risikko
liikenne- ja kuntaministeri
