Hallituksen päättämille reformeille on asetettu kunniahimoiset tavoitteet. Sen lisäksi, että uudistusten pitää helpottaa ihmisten elämää, tulee niiden helpottaa talouden kestävyysvajetta.
Suunnitelmien mukaan kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsimisella tulisi saada aikaan miljardin euron vaikutus ja sote-uudistuksella peräti kolme miljardia.
Erityisesti sote-uudistukselle asetettu kolmen miljardin euron tavoite on todella haastava tilanteessa, jolloin väki vanhenee ja hoidot kallistuvat koko ajan.
Säästöjen saamiseksi on listattu monia toimia, kuten henkilöstön tarkoituksenmukainen käyttö, monituottajuuden hyödyntäminen, digitalisaatio eli palvelujen sähköistäminen, sairaalakapasiteetin järkevöittäminen, hankintatoimintojen kehittäminen, palveluketjujen sujuvoittaminen ja ennen kaikkea hyvä johtaminen ja organisointi.
Edellä mainitut eivät vielä riitä, niitä on nimittäin tehty maailman sivu.
Sen sijaan yksi keino listoista usein unohtuu. Se on terveyden edistäminen. Ei kolmea miljardia kurota mitenkään, jos emme saa tautitaakkaa vähemmäksi.
Otan tässä esimerkin kansantaudeista eli sellaisista sairauksista, joilla on merkitystä koko väestön terveydentilalle. Ne ovat myös yleisiä kuolleisuuden aiheuttajia. Kansantaudeilla on suuri vaikutus ihmisten työkykyyn, hoitojen tarpeeseen ja kansantalouteen.
Suomessa kansansairauksiksi luokitellaan sydän- ja verenkiertosairaudet, diabetes, astma ja allergia, krooniset keuhkosairaudet, syöpäsairaudet, muistisairaudet, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä mielenterveyden ongelmat.
Kansantautien ”myönteinen” piirre on se, että niiden riski- ja suojatekijöihin voidaan vaikuttaa ja tällä tavalla näitä tauteja voidaan ehkäistä. Huomattava osa kansansairauksista on ehkäistävissä terveellisellä ruokavaliolla, liikunnalla, välttämällä tupakointia ja runsasta alkoholin käyttöä sekä ehkäisemällä lihavuutta. Myös tehokkaalla lääkehoidolla on merkitystä.
Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut vuosille 2013–2015 kaikkia maita koskevan toimenpideohjelman, jonka tavoitteena on mm. vähentää kroonisiin sairauksiin liittyvää ennenaikaista kuolleisuutta 25 prosenttia.
WHO:n ohjelmaan Suomikin ansiokkaasti osallistuu. Menneellä viikolla esimerkiksi Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijat patistivat suomalaisia muun muassa liikkumaan.
Meillä jokaisella siis riittää tässä aiheessa työtä, mutta myös yhteiskunnan tukea tarvitaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen jää tulevan sote-uudistuksen jälkeen edelleen kuntien tehtäväksi. Toivoa sopii, että kunnilla on siihen myös resursseja ja myös sitä, että ennaltaehkäisevästä työstä on kunnille hyötyä myös taloudellisessa mielessä.
Siksi sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta mietittäessä on huomioitava sekä kunnille jäävän rahoituksen osuus, mutta myös kannustekeinot ehkäistä ongelmien syntyminen.
Paula Risikko
(Julkaistu: Kolumni, Pohjalainen 2.11.2015)
