Sisäministeriön hallinnonalalla ennakointi, varautuminen ja ennaltaehkäisy ovat tärkeitä toimia. Turvallisuusviranomaiset tekevätkin paljon töitä myös nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Yhtenä hyvänä esimerkkinä tästä on moniammatillinen Ankkuri-toiminta, jota laajennetaan koko maahan.
Ankkuri-toiminnassa poliisi, sosiaalityöntekijä, psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja ja nuorisotyöntekijä työskentelevät yhdessä auttaakseen nuoria, jotka oireilevat rikoksilla. Vaikka toimintamalli on valtakunnallinen, Ankkuri-toiminta mukautuu kunkin alueen erityispiirteisiin.
Nuorten rikoksilla oireilun taustalla on usein muita syitä, kuten elämänhallintaan, mielenterveyteen ja päihteisiin liittyviä kysymyksiä. Ankkuri-toiminnan tavoitteena on varmistaa, ettei nuori ajaudu pysyvästi rikollisuuden pariin.
Ankkurissa viranomainen, monesti poliisi, tapaa nuoren, joka on jäänyt kiinni kielletystä toiminnasta. Moniammatillinen ryhmä käy nuoren kanssa tämän tilannetta läpi ja katsoo mikä palvelu auttaisi nuorta elämässä eteenpäin. Tärkeintä on tunnistaa kärjistyneen tilanteen taustalla olevat syyt, jotka voivat olla esimerkiksi väärään seuraan ajautuminen, harrastusten puute, henkiset ongelmat tai aikuisen tuen puuttuminen.
Ankkuri-toiminta tarjoaa nuorelle uuden mahdollisuuden. Nuorta ei kohdella häirikkönä tai tulevana rikollisena, vaan ihmisenä, joka on vaikeuksissa, mutta jolla on mahdollisuus muuttaa elämäänsä.
Ongelmien ennalta estäminen on aina halvempaa kuin seurauksien hoitaminen.
Ankkuri-toiminta on syrjäytymisen ehkäisyn ohella tapa torjua polarisaatiota ja ylisukupolvista syrjäytymistä. Tilastojen mukaan ongelmat kasaantuvat Suomessa pienelle osalle väestöä, ja näiden perheiden lapset ovat muita suuremmassa riskissä syrjäytyä ja joutua ongelmiin. Ankkuri voi olla näiden nuorten pelastusrengas, sillä he eivätkä heidän vanhempansa aina löydä palvelujen piiriin.
Malli tarjoaa nuorille tehokkaan väylän palvelujen pariin, vaikka he eivät osaisi itse hakea apua. Kyse on yhden luukun periaatteesta, jossa tarvittavat palvelut tuodaan nuoren luo.
Toimintamallin etuna on muun muassa se, että viranomaisilla on mahdollisuus nuorten suostumuksella jakaa tarvittavaa tietoa keskenään. Usein riittämätön tiedon kulku vaikeuttaa auttamista.
Sisäministeriössä tehdään toki paljon muitakin syrjäytymistä ja rikollisuutta ennaltaehkäiseviä toimia. Ne ovat osa koko hallituksen monista toimista syrjäytymistä vastaan.
Syrjäytyminen on yksi suurimmista sisäisen turvallisuuden uhkista maassamme ja edellyttää siten kaikkien ministeriöiden ja kaikkien päätöksentekijöiden sekä kaikkien nuorten kanssa toimivien yhteisiä ponnisteluja.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä on tärkeää ottaa nuoret mukaan jo toiminnan suunnitteluvaiheessa. Siitäkin sisäministeriössä on hyvät kokemukset.
Paula Risikko
Kirjoittaja on sisäministeri.
(Julkaistu: Ilkka 26.1.2017)
