”Tarvitaan myös kansanliike”
Syrjäytyminen on sekä inhimillinen tragedia että kansantaloudellinen ongelma, jonka estämiseksi on jo vuosikausia etsitty keinoja. Silti Suomessa on kymmeniä tuhansia syrjäytyneitä nuoria. Määrä on vielä suurempi, kun laskemme kaikki ikäluokat, sillä ei syrjäytyminen ole yksin nuorten ongelma.
Olemmeko siis tehneet turhia – tai jopa vääriä toimia lukuisissa projekteissa, poikkihallinnollisissa kehittämisohjelmissa, kärkihankkeissa, säädöksissä, ohjeissa ja selvityksissä?
Ei varmaankaan, mutta hyvä meidän kaikkien on katsoa peiliin ja arvioida toimiamme. Onko jotain jäänyt huomaamatta, onko painopiste ollut oikea tai ovatko keinot olleet oikeita?
Tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja
Pelkillä projekteilla ei syrjäytymistä taklata, tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja, sellaisia jotka pysyvät.
Tarvitaan panostamista lapsen varhaisin vuosiin muun muassa varhaiskasvatuksen ja muiden peruspalveluiden keinoin. Tarvitaan yksilöllinen laadukas koulutuspolku ammattiin asti.
Tarvitaan myös saatavilla olevia ja matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluja, joissa esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivät nuoret saavat apua heti, eikä vasta pitkän jonotuksen jälkeen. Silloin on usein liian myöhäistä.
Tarvitaan nuorille työpaikkoja, joissa saa oppia työelämätaitoja.
Tarvitaan myös parempaa viranomaisten välistä yhteistyötä ja tiedon kulkua. Usein vedotaan tietosuojasäännöksiin. Jos ne estävät auttamasta, on niitä muutettava. Väitän kuitenkin että, paljon enemmän voidaan tehdä jo nykysäännöksilläkin.
Tarvitaan myös järjestöjen toimia ja yhteistyötä heidän kanssaan.
Viranomaistoiminta ei riitä
Sosiaalineuvos Olli Valtonen on sanonut osuvasti syrjäytymisen vastaisesta taistelusta, että ”tarvitaan myös kansanliike”. Syrjäytymisen ongelma ei ratkea pelkillä viranomaistoimilla vaan syrjäytymisen estämisessä ja siinä auttamisessa tarvitaan myös muita.
Tasavallan Presidentti Niinistö asetti aikoinaan asiantuntijaryhmän estämään syrjäytymistä ja hakemaan keinoja auttaa syrjäytyneitä. Asiantuntiryhmä julkaisi ”ihan tavallisia asioita” eli arkikeinoja, joiden avulla voidaan tehdä lasten ja nuorten arjesta turvallisempaa.
Työryhmä esitti muun muassa mitä voimme tehdä yhdessä, mihin voimme tarttua ja miten itse kukin voi auttaa. Työryhmän näkökulma oli nimenomaan meissä itse kussakin, ei viranomaisissa.
Esitykset saivat paljon myönteistä palautetta mutta myös kritiikkiä. Kritiikkiä tuli muun muassa siitä, ettei ryhmä ollut huomioinut viranomaistoimia ja esittänyt resurssilisäyksiä. Joidenkin mielestä esitykset puuttuivat perheiden yksityisyyteen ja toisten mielestä työryhmän ehdotukset olivat liian tavallisia.
Pidän edelleen em. asiantuntijaryhmän valitsemaa näkökulmaa ja heidän tekemiään ehdotuksia hyvinä. Ne ovat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaiseen ongelmaan. Työryhmä mm. muistutti nuoren kannustamisen merkityksestä sekä perheen ja lähimmäisen vastuusta.
Syrjäytymisen vastaisessa työssä tarvitaan myös minua ja sinua. Meillä kaikilla on vastuu ja sen antama oikeus auttaa.
Paula Risikko
Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja
Julkaistu: Me Säätiön blogissa 5.7.2019 (https://www.mesaatio.fi/ajankohtaista/blogi/tarvitaan-myos-kansanliike/)
