Suomessa järjestettiin vuonna 2007 Mikael Agricolan merkkivuoden kunniaksi äänestys suomen kielen kauneimmasta sanasta. Kilpailussa paljon ääniä saivat sanat rakkaus, rakas, kiitos, lumi, kaunis, kulta, usva, aamu ja koti. Voittajaksi kilpailussa selviytyi sana äiti.
Kielentutkijat eivät olleet yllättyneitä. Äiti on kaunis asia. Se on meitä kaikkia koskettava asia.
Mistä on hyvät äidit tehty?
On vaikeaa kuvitella toista tehtävää, joka olisi niin täynnä erilaisia ennakko-odotuksia ja vaatimuksia, kuin äitinä olemisen tehtävä.
Jokaisella meistä on mielikuva hyvästä äidistä. Äiti on samaan aikaan voimakas ja ymmärtävä, hellä mutta johdonmukainen. Täydellinen monin eri tavoin, kasvattajana ylivertainen.
Äiti ei hermostu tai väsy tai käyttäydy sopimattomasti. Äiti laittaa lapsen tarpeet aina omien tarpeidensa edelle ja on paljon lapsen kanssa.
Jokainen äiti haluaa olla pelkäämätön ja välittävä. Omat unelmat eivät kuitenkaan aina toteudu. Todellisuus on usein toinen. Äiditkin väsyvät, masentuvat ja turhautuvat. Nykyisin Suomessa joka kymmenes äiti sairastuu synnytyksen jälkeen masennukseen. Tiettyä hetkittäistä alakuloa kokee melkein jokainen.
Arjen vaatimukset ja elämän kiireinen rytmi vaativat veronsa. Yleistynyt sanonta ruuhkavuosista todella konkreettisesti kuvastaa monen perheen aikataulutettua elämää. Meillä Suomessa monet äidit käyvät töissä jo ihan taloudellisten realiteettien vuoksi.
On hyvä muistaa, ettei äitiys automaattisesti jalosta ihmistä paremmaksi tai ole meissä olemassa valmiina ominaisuutena. Jokainen äiti toimii oppimiensa ajattelu- ja toimintamallien mukaan niin hyvin kuin parhaaksi kokee ja jaksaa.
Sigmund Freudin mukaan Jumala ei voi olla kaikkialla, siksi hän loi äidin. Näin suurta tehtävää kukaan ei kuitenkaan aina jaksa kantaa. Monet saattavat tuntea jopa häpeää, kun eivät jaksa olla niin hyviä äitejä kuin tahtoisivat ja toivoisivat.
Lapsen näkökulmasta äiti kuitenkin aina riittää. Voimakkaana, mutta myös vähemmän vahvana.
Jokainen äiti kokee samanlaisia tunteita: paljon iloa, joskus huolta ja suruakin. Harmaina päivinä minä kuljen luonnossa ja mielessäni usein on Helvi Juvosen runo:
Lumien sulamisaikaan, kun tulevat kalliot näkyviin,
on kallio iän uurtamat äitini kasvot, lämpimät päivän paisteessa,
kun rakkaus on sulattanut jään
Juuri keväällä, äitienpäivän aikaan, nämä sanat aina puhuttelevat syvästi. Äidin rakkaus sulattaa jäänkin.
Tänä äitienpäivänä toivon meidän muistavan kaikkia äitejä. Sankariäidit ovat mitalinsa ansainneet, mutta niin ovat myös muutkin. Myös äidit, jotka kokevat itsensä epäonnistuneiksi.
Ei ole huonoja äitejä, joku voi olla toista vähemmän vahva, mutta kaikki yhtä tärkeitä.
(Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 10.5.2020)
