Hiljattain julkaistiin Aalto-yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijaryhmän julkaisu: Sote ja ikääntymisen ongelmat – selviämispolun etsintää. Raportti on tervetullutta ravistusta myös meille päättäjille.
Asiantuntijat sanovat suoraan moniakin tärkeitä asioita, mutta erityisesti he korostavat ikäihmisten kotiin saatavia palveluja ja hyvissä ajoin alkavaa kuntoutusta. Heidän mukaansa lisää resursseja tarvitaan nimenomaan ikäihmisten kotihoitoon, kevyeen hoivaan ja kuntoutukseen.
Heidän mukaansa passioiva laitoshoito on lopetettava, sillä se tekee useista potilaista pitkäaikaispotilaita, vaikka heillä olisi mahdollisuus kuntoutua. Kuntoutus erityisesti akuutin sairaalajakson jälkeen vähentää pitkäaikaisen hoidon tarvetta.
Emeritusprofessorit Ryynänen ja Vauramo ovat jo aikaisemmin todenneet, että kuntoutus on edellytys sille, että vanhukset pysyvät toimintakykyisinä ja pystyvät hoitamaan päivittäiset askareensa itse tai vähemmällä avustamisella, jolloin vastaavasti hoivaresursseja säästyy.
Kuntoutus on edellytys myös sille, että vanhusten lihasmassa säilyy, eikä elämä pääty ennenaikaisesti liikkumattomuuden vuoksi.
Asiantuntijoiden esitykset ovat samoja, joita viime eduskuntakaudella ikääntyvien palveluiden maakunnalliset muutosagentit raportoivat. Onko heidän sanansa kuultu kunnissa?
Maassamme on laadukkaita palveluja vanhuksille. Samoin meillä on osaavaa ja vanhustyöhön motivoitunutta henkilöstöä.
Meillä on kuitenkin paljon kehitettävää, kuten monet tutkimukset osoittavat: erilaisia asumisvaihtoehtoja ja toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta ei ole riittävästi tarjolla, kotiin tuotavien palvelujen ja omaishoidon tuen saatavuudessa on ongelmia, ja jos palveluja saadaan, niin ei riittävästi.
Erityisesti kotihoidon saatavuudessa on ongelmia eri puolilla Suomea.
Suurin osa ikäihmisistä on kotihoidossa, mutta henkilöstöstä kotihoidossa työskentelee vain kolmannes.
Muun muassa edellä mainitusta syystä kotihoidossa olevat vanhukset voivat usein huonosti ja tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa nopeammin kuin siinä tilanteessa, että kotihoitoa olisi resursoitu riittävästi.
Palvelut on saatava ajoissa. Liian usein ikäihminen joutuu odottamaan tarvitsemiaan palveluja.
Lain mukaan kiireellinen palvelu tulee järjestää heti ja kiireetön palvelu viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksenteosta.
Vanhuspalvelulakia onkin kiristettävä siten, että kiireetön palvelu on järjestettävä nopeammin.
Henkilöstön osaaminen on laadukkaan palvelun perusta. Palveluissa tulee olla monipuolinen, koulutettu ja riittävä henkilöstö. Henkilöstön määrän tulee perustua autettavien kuntoon. Mitä huonompikuntoisia asiakkaita, sitä enemmän henkilöstöä tarvitaan, myös kotihoidossa.
Kaiken perusta on oikea asenne ikääntyneitä kohtaan.
Lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina vietettiin perinteistä valtakunnallista Vanhustenpäivää ja sitä seuraava viikko oli Vanhustenviikko. Tänä vuonna viikkoa vietettiin teemalla: ”Onni on vanheta”.
Itse jatkaisin: Onni on vanheta, jos asenne yhteiskunnassa on oikea ja tarpeen mukaisia palveluja saa ajoissa.
(Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 25.10.2020)
