Vanhuspalvelulailla pyrittiin aikoinaan varmistamaan ikäihmisten palvelujen riittävyys ja laatu sekä parantamaan ikääntyneiden asemaa ja hyvinvointia. Voimaantullessaan laki oli kuitenkin vesitetty. Vahvoja oikeuksia palveluihin ei ole. Palvelut ovat määrärahasidonnaisia, eli jos kunnalla ei ole rahaa, ei palveluja välttämättä anneta, vaikka tarve olisi todettu. Oikeuksien vahvistaminen lakiin on kaiken perusta, sanoi kansanedustaja, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Paula Risikko Kansallisen senioriliiton 50-vuotisjuhlassa sunnuntaina 10.10. Finlandia-talossa.
Maassamme on paljon laadukkaita palveluja ikääntyneille kansalaisille. Samoin meillä on osaavaa ja vanhustyöhön motivoitunutta henkilöstöä. Ongelmia on kuitenkin runsaasti. Erilaisia senioriasumisvaihtoehtoja ja toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta ei ole riittävästi tarjolla, kotiin tuotavien palvelujen ja omaishoidon tuen saatavuudessa on ongelmia. Suurin osa asiakkaista on kotihoidossa, mutta henkilöstöstä kotihoidossa työskentelee vain kolmannes.
Tehostettuun palveluasumiseen tai muuhun ympärivuorokautiseen hoivaan on pitkät jonot. Kaavamainen hoitajamitoitus on aiheuttanut jopa sen, että hoitopaikkoja on jouduttu sulkemaan, koska hoitajia ei ole tarpeeksi saatavilla. Tämä on aiheuttanut sen, että myös ne ikäihmiset ovat kotihoidossa, jotka tarvitsisivat ympärivuorokautista hoivaa.
Palvelutarpeen arviointi on lakisääteistä, mutta valitettavan usein ikäihmiset eivät saa palveluja, joita hänen on arvioitu tarvitsevan, ja jotka on palvelusuunnitelmaan kirjattu.
Liian usein ikääntynyt henkilö joutuu myös odottamaan ja jonottamaan tarvitsemiaan palveluja. Vanhuspalvelulain mukaan kiireellinen palvelu tulee järjestää heti ja kiireetön palvelu viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksenteosta. Vanhuspalvelulakia on kiristettävä myös siten, että palvelusuunnitelma on velvoittava ja kiireetön palvelu on järjestettävä paljon nopeammin, totesi Risikko.
Henkilöstön osaaminen on laadukkaan palvelun perusta. Palveluissa tulee olla monipuolinen, koulutettu henkilöstö. Henkilöstön määrän tulee perustua autettavien kuntoon. Mitä huonompikuntoisia asiakkaita, sitä enemmän hoitajia ja muita erikoisosaajia tarvitaan.
Sivistyksen mitta on se, miten yhteiskunta pitää huolta eri ikäisistä ja eri elämäntilanteessa olevista kansalaisistaan, päätti Risikko.
