Harva elinkeino on ollut niin kovan julkisen riepottelun kohteena kuin turkistarhaus. Kaltoinkohtelua on kestänyt jo ainakin vuodesta 1995 lähtien, kun kettutytöiksi myöhemmin nimetyt ”eläinaktivistit” päästivät pohjalaistarhoilta satoja eläimiä irralleen.
Tarhaterrori jatkui, kun kettutyttöjen tilalle tuli uusia tekijöitä. Pahimpana aikoina esimerkiksi härmäläiset tarhaajat joutuivat järjestämään öisin tarhoilla kiertävät vartiot.
Kettutytöt seuraajineen tuottivat suurta vahinkoa irti päästetyille eläimille, luonnolle ja laillisen elinkeinon harjoittajille.
Alan vaikeudet ovat jatkuneet vaihtelevissa suhdanteissa. Koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamat muutokset kysyntään olivat massiivisia.
Sitten tuli vielä tämä viimeisin vitsaus, lintuinfluenssa. Julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella on saattanut syntyä mielikuva, että tarhauselinkeino olisi jotenkin syyllinen tilanteeseen. Se ei pidä paikkaansa, sillä tautia ovat levittäneet luonnonlinnut, pääasiassa lokit.
Itse asiassa lintujen mukana tarhalle levinnyt tauti saatiin tiettävästi selville turkistarhan omavalvonnan kautta.
Viime kuukausina ja viikkoina turkistarhaus on joutunut vielä paljon suurempaan ahdinkoon. Tarhauksen kieltämistä vaativa kansalaisaloite keräsi nopeasti yli 100 000 kannatusilmoitusta.
Viime keskiviikkona Ruokavirasto teki järeän toimenpiteen ja päätti, että kaikki ketut ja supikoirat on lopetettava niiltä tarhoilta, joilla on todettu lintuinfluenssatartunta. Kaikki minkit on määrätty lopetettaviksi tartunnan saaneilta tarhoilta jo aiemmin.
Kyseessä on todella iso toimenpide, sillä yhteensä lopetettavaksi on nyt määrätty 250 000 eläintä. Lisäksi kaikki Suomen noin 400 turkistarhaa tarkastetaan.
Viranomaiset ovat kuitenkin pakotettuja koviin toimenpiteisiin. Ne on todettu välttämättömiksi, jotta ihmisten terveys pystytään suojaamaan.
Miten sitten tästä edetään? Jo kolmisen viikkoa sitten Lapin yliopiston tutkija Hanna Lempinen esitti alalle luopumisjärjestelmää, jossa turkisyrittäjä voisi saada korvausta toiminnan lopettamisesta. Hän vertasi tilannetta turvetuotantoa koskeneisiin viime vaalikauden päätöksiin, jotka hänen mukaansa johtivat tuotannon hallitsemattomaan ja epäonnistuneeseen alasajoon.
Tilanne on kaikkea muuta kuin selkeä ja yksiselitteinen, ja siksi tulevat päätökset on harkittava huolella. Itse vierastan, että ainoaksi ratkaisuksi tarjotaan luopumiskorvausta, vaikka moni tarhaaja sitä voisikin hyödyntää. Luopumiskorvaus ei auttaisi lainkaan niitä, jotka eivät voi lopettaa.
Taloudellinen realiteetti alan vaikeiden vuosien jälkeen on se, että useimmilla yrittäjillä on elinkeinossa kiinni sekä omat että lainatut rahat, eikä luopumiskorvaus missään tapauksessa riittäisi velkojen maksamiseen. Kiireellisintä on nyt varmistaa eläintautilain mukaiset korvaukset lopetetuista eläimistä sekä niiden viivyttelemätön maksatus ja sen jälkeen katsoa mitä muita toimenpiteitä tarvitaan.
On syytä muistaa, että turkistarhaus on edelleen laillinen suomalainen elinkeino. Alan yrittäjiä, heidän perheitään ja työntekijöitään on kohdeltava asiallisesti. Turkistarhaus on vuosikymmenten aikana tuonut pohjalaismaakuntiin todella paljon työtä ja toimentuloa. Toivottavasti myös jatkossa.
Paula Risikko
Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 15.9.2023
