Sote-uudistus tehtiin muun muassa siksi, että hoidon ja muiden palvelujen saatavuus saataisiin paremmalle tolalle. Esimerkiksi perusterveydenhuollon vastaanottopalveluihin pääsyssä on pitkään ilmennyt ongelmia eri puolilla maatamme. Kuitenkin perustason palveluiden saatavuus, sujuvuus ja laatu vähentävät erikoistason palvelujen tarvetta.
Jonoissa ei kukaan parane, vaan pahimmassa tapauksessa sairaus tai muu ongelma pahenee ja hoito vaikeutuu ja kustannukset lisääntyvät. Jokaisen on voitava luottaa siihen, että hän saa tarvitsemansa hoidon ja hoivan sekä muun palvelun oikea-aikaisesti ja sujuvasti, ilman turhia viiveitä.
Perustason palveluiden saatavuuden parantamiseen on monia keinoja, yksi niistä on lisätä julkisten ja yksityisten palveluntuottajien yhteistyötä. Maassamme onkin jo kokemusta yksityisten palveluntuottajien tuottamasta perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnasta osana julkisen sektorin järjestämää sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
Tarvitaan kuitenkin myös uusia palvelujen organisoinnin muotoja. Uudet vaihtoehdot olisivat hyvä henkilöstön kannalta, mutta myös siksi, että palvelujen tarjoajien erilaisuus luo uudenlaista kilpailua ja auttaa kehittämään uusia, kustannusvaikuttavia toimintatapoja.
Mitä jos perusterveydenhuollon vastaanottotoiminta tai jopa koko sote-keskus olisi henkilöstön omistama ja organisoitu osuuskuntamallilla? Tämä toisi sosiaali- ja terveyspalvelujen markkinoille kaivattuja uusia toimijoita.
Osaavan henkilöstön saatavuus ja työhyvinvointi ovat toimivien sote-palvelujen perusta. Uskon, että työntekijän sitoutumiseen ja motivaatioon on merkittävä vaikutus sillä, että hän on omistajana palvelun tuottavassa yrityksessä. Vaikuttamismahdollisuus omaan työhön on silloin erilaista kuin työntekijänä julkisessa organisaatiossa tai pörssiyhtiössä.
Osuuskunta on lähtökohtaisesti yhteiskunnallinen yritys. Osuuskuntalain mukaan osuuskunnan tarkoitus on harjoittaa liiketoimintaa jäsentensä taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi, ei voiton tuottaminen omistajille. Tarkoitus ei ole myöskään tuottaa voittoa millekään muulle taholle, esimerkiksi sijoittajille.
Osuuskunta päättää itse, ketä ottaa jäsenekseen ja ketä ei. Osuuskunta on demokraattisesti johdettu, perusperiaatteen mukaisesti jokaisella jäsenellä on yksi ääni riippumatta esimerkiksi hänen yritykseen sijoittamastaan rahamäärästä. Kenelläkään ei ole enempää valtaa kuin toisella.
Vaikka tarkoitus ei ole tuottaa voittoa, osuuskunta voi tuottaa ylijäämää, ja säännöissä voidaan sallia sen jakaminen jäsenille. Jakoperiaatteet ovat vapaasti päätettävissä.
Osuuskuntamuoto on esimerkiksi osakeyhtiöön verrattuna yllä kuvatuilla tavoilla joustavampi ja demokraattisempi.
Osuuskuntamuotoisesti tuotetuista terveyspalveluista on kokemusta muissa maissa – miksi emme käynnistäisi sellaisia myös Suomessa, jossa peräänkuulutamme parempaa palveluihin pääsyä ja niiden jatkuvuutta sekä parempaa henkilöstön veto- ja pitovoimaa. Myös paljon kiinnostusta saaneet omalääkäri- ja omatiimimalli voivat hyötyä osuuskuntamallista.
Kaikki mahdolliset keinot, jotka edistävät palvelujen saatavuutta, sujuvuutta, jatkuvuutta ja kustannusvaikuttavuutta sekä henkilöstön saatavuutta ja pysyvyyttä, on nyt otettava ennakkoluulottomasti käyttöön.
Paula Risikko
