Talouden taantuma on ajanut myös maamme kunnat taloudelliseen kriisiin. Verotulot ovat tipahtaneet kun samanaikaisesti menot ovat kasvaneet. Tällainen yhtälö on pidemmän päälle mahdoton.
Ainoa keino sosiaali- ja terveyspuolen kustannusten hillitsemiseen on ennaltaehkäisy. Tähän ei kunnissa kuitenkaan löydy rahaa, koska kaikki käytettävissä olevat varat menevät jo syntyneiden ongelmien hoitamiseen. Tulipaloja sammutellaan, vaikka pitäisi estää ennakolta niiden syntyminen.
Tänä vuonna ja ensi vuonna tulevat useat kunnat nostamaan kunnallisveroja. Veronkorotuksen hyödyt kuntatalouden tasapainottamiselle ovat kuitenkin vain väliaikaisia, mikäli samanaikaisesti ei tehdä mitään rakenteellisia toimia, joilla voitaisiin vähentää tulevia menopaineita.
Esitän, että niiden kuntien, jotka nyt päättävät veronkorotuksista, pitäisi samassa yhteydessä myös päättää painopisteen muuttamisesta ehkäiseviin toimenpiteisiin. On hyödytöntä käyttää veronkorotuksilla kerättävät rahat vain nykyjärjestelmän rahoittamiseen. Ehkäisevään sosiaali- ja terveyspolitiikkaan panostaminen säästää menoja jatkossa.
Kunnat voivat myös omilla päätöksillään vaikuttaa menojensa kasvuun tulevaisuudessa. Rakenteelliset muutokset palvelujen tuottamisen tavoissa sekä erityisesti satsaaminen ennaltaehkäiseviin toimiin sosiaali- ja terveydenhuollossa vähentävät määrärahojen tarvetta jatkossa. Tästä painopisteen muutoksesta voi jokainen kunta itse päättää. Siihen ei tarvita lupaa eduskunnalta. Nyt tarvitaan uudenlaista luovuutta ja uskallusta kunnallisilta päätöksentekijöiltä.
Jos kyseessä olisi vain suhdanneluontoinen kuoppa, josta kunnat yleisen taloustilanteen jälleen parantuessa parin kolmen vuoden jälkeen nousisivat entiseen menoon, tästä tilanteesta varmasti selvittäisiin ilman merkittäviä ongelmia.
Nyt ei kuitenkaan ole kysymys vain akuutin taloustilanteen kuntataloudelle aiheuttamista ongelmista. Jo hyvien kasvuvuosien aikana kuntatalous kärsi rakenteellisesta ongelmasta. Monissa kunnissa jouduttiin korottomaan veroa.
Ikärakenteen muutos ja vanhusväestön määrän kasvaminen merkitsevät sitä, että kuntien pitää jatkossa varautua kasvaviin sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin. Samanaikaisesti kunnat joutuvat maksamaan niitä lainoja, joita ne nykyisestä talouden taantumasta selvitäkseen joutuvat ottamaan. Kuntatalouden tilanne tulee siten olemaan hyvin vaikea vielä pitkään.
Nyt on aika entistä tehokkaammin ennalta ehkäistä ongelmia tai estää niiden paheneminen. Näiden tavoitteiden saavuttamista edistävät esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelut, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut, vanhusten kotipalvelut ja kuntoutus, liikunta- ja harrastustoiminta sekä etsivä nuorisotyö.
Paula Risikko (kok)
peruspalveluministeri
Sosiaali- ja terveysministeriö
Julkaistu: Ilkka-lehti 12.10.2009
