Vihdoinkin tulee mahdollisuus valita vapaammin kotikuntansa.
Monien vuosien ajan on odotettu muutosta, joka takaisi jokaiselle mahdollisuuden valita kotikuntansa. Erityisesti vanhukset ja vammaiset ovat olleet pahoillaan, etteivät ole voineet valita kotikuntansa vapaasti ja siten asua omaistensa ja läheistensä lähellä.
Pitkäaikaishoitoa tarvitsevat henkilöt voivat tulevaisuudessa muuttaa toiseen kuntaan. Muutokset kotikunta- ja sosiaalihuoltolakeihin mahdollistavat perustuslain takaaman vapauden liikkua maassa sekä valita asuinpaikkansa ja kotikuntansa. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta alkaen.
Muutokset kotikuntalakiin parantavat erityisesti vanhusten ja vammaisten mahdollisuuksia valita oma kotikuntansa. Kotikuntalain niin sanottu laitosrajoitus ei olisi jatkossa enää kotikunnan valinnan este. Valintaoikeuden käyttäminen edellyttäisi sitä, että hoidon tai asumisen arvioitaisiin kestävän tai se olisi kestänyt yli vuoden.
Pitkäaikaishoitoa tarvitsevan henkilön muuttoa toiseen kuntaan ei ole kielletty tähänkään asti, mutta siihen ei ole ollut käytännössä mahdollisuuksia, koska kunnilla ei ole ollut velvollisuutta järjestää pitkäaikaishoitoa ulkopaikkakuntalaiselle. Sosiaalihuoltolakiin nyt tehtävä muutos oikeuttaisi henkilön hakemaan palveluja muustakin kuin kotikunnastaan.
Lakimuutokset hyödyttäisivät siis erityisesti heitä, jotka eivät pysty asumaan itsenäisesti, vaan tarvitsevat apua ja tukea jokapäiväisissä toiminnoissaan.
Esityksen mukaan uuden kunnan on yhteistyössä muuttoon halukkaan henkilön kotikunnan kanssa arvioitava henkilön hoidon ja palvelujen tarve sekä järjestettävä tarvittavat palvelut. Henkilön tuleva kotikunta päättää hoidosta ja palveluista samoin perustein, kuin jos hakijana olisi kunnassa jo asuva henkilö.
Kotikunta- ja sosiaalihuoltolain muutokset vaikuttavat kuntien väliseen kustannusten jakoon.
Palvelujen järjestämisvastuu siirtyisi esityksen mukaan muuttopäivästä lukien uudelle kunnalle, mutta vastuu henkilön hoito- ja hoivapalvelujen kustannuksista säilyisi hänen aiemmalla kotikunnallaan.
Aluksi harkittiin myös sitä, että uusi kunta ottaisi saman tien vastuun myös kustannuksista. Tämä olisi sinänsä loogista: eihän muiltakaan kotikuntaa muuttavilta kysytä sairauskertomusta.
Se, että jo muuttovaiheessa tiedetään henkilön tarvitsevan pitkäaikaishoitoa, teki tilanteesta kuitenkin toisenlaisen. Jos nimittäin rahat eivät siirtyisi pitkäaikaishoitoa tarvitsevan mukana, saattaisi se vaikeuttaa hoidon ja hoivan saantia ja siten käytännössä estää muutto-oikeuden toteutumisen.
Uudistuksen vaikutuksia kuntien väliseen kustannustenjakoon, kuntalaisten asemaan ja kuntien palvelujärjestelmään tullaan seuraamaan tarkasti. Jos nyt valittu kuntakorvausmenettely osoittautuu ongelmalliseksi, sitä ollaan valmiita muuttamaan. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto laativat yhteistyössä kuntalaskutukseen liittyvät ohjeet.
Paula Risikko
Julkaistu: Ilkka-lehti 22.6.2010
