Sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuus nousee aina vaalien lähestyessä keskeiseksi puheenaiheeksi. Hyvä niin. Erityisesti nyt on mietittävä miten varmistetaan palvelujen saanti ja riittävyys eri puolella Suomea myös tulevaisuudessa.
Vappuna voimaan tuleva terveydenhuoltolaki muuttaa palvelujen sisältöä. Lisäksi tarvitaan rakenneuudistus, sillä kaikki nykyiset, kovin moninaiset hallintomallit eivät ole kestäviä tulevaisuuden menojen kasvupaineissa.
Samasta syystä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitukselle on luotava kestävämpi perusta. Kyse on mittaluokaltaan suuresta asiasta: pelkästään terveydenhuollon menot ylittänevät tänä vuonna 17 miljardia euroa.
Nykyinen monikanavainen rahoitusjärjestelmä mahdollistaa osaoptimoinnin ja kokonaiskustannuksia ei hallitse kukaan. Tuloksena on kokonaisuuden kannalta koordinoimatonta toimintaa, potilaiden hoidon katkeiluja ja kiistoja hoidon maksajasta.
Vuosikausia on yritetty ratkaista monikanavarahoituksen ongelmia. Yksi toisensa jälkeen ne on ammuttu alas. Esitysten suuri ongelma on ollut se, että ne on mietitty irrallaan järjestämisestä.
Tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa pidän tärkeänä, että rahoitus- ja järjestämisvastuu ovat samoissa ”käsissä” ja väestöpohja on riittävän suuri. Kuntaperusteinen järjestelmä, jota valtionosuuksilla tuetaan, on hyvä.
Rahoituskanavia on kuitenkin syytä vähitellen vähentää. Se saattaisi auttaa myös hoidon saannin nopeutumisessa. Nyt kun toinen taho maksaa palvelusta (kunta) ja toinen sen odottamisesta (Kela) on vaarana, ettei kokonaisuus ole hallinnassa.
Eri tuotantotapojen (julkinen, yksityinen ja kolmas sektori) käyttö ja Kelan sairaanhoitokorvaukset mahdollistavat kansalaisen valinnanvapautta. Eikä kilpailu asiakkaista koskaan ole huono asia. Lääkekorvausten uudistamisesta ja maksukattojen yhdistämisestä hyötyvät erityisesti paljon palveluja käyttävät ihmiset.
Toimivaa työterveyshuoltoa ja ylioppilaitten terveydenhuoltosäätiön toimintaa ei kannata romuttaa. Ei myöskään tule muuttaa niiden rahoitusperustaa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta mietittäessä on muistettava, että kustannuksia ei saada vähennettyä, mutta niiden nousuvauhtia voidaan hillitä järkevällä organisoinnilla ja ennaltaehkäisevällä toiminnalla.
Terveydenhuoltolaki säätää palvelujen laadusta. Hyvä niin, sillä köyhän ei kannata huonoa ostaa.
Paula Risikko
peruspalveluministeri (kok)
Julkaistu: Ilkka 1.3.2011
