Mummillamme oli tapana sanoa aina hyvästiksi: ”Kaikkea hyvää”. Se on viisaasti sanottu.
Mielestäni sanonnan kultainen ydin on siinä, että hyvästellessään toisen henkilön toivoo, että tällä kaikki sujuisi hyvin siihen asti kun seuraavan kerran tavataan. Ja lähimmäinen on ajatuksissa läsnä kulkemassa, auttaen kantamaan elämän taakkoja.
Kaikkea hyvää -toivotus tiivistää ajatuksen siitä, että lähimmäinen on arvokas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on. Toivotus on myös täynnä toivoa, uskoa parempaan huomiseen ja tulevaisuuteen.
Tapaan paljon erilaisia ihmisiä eri yhteyksissä ja olen usein pohtinut, miten joillakin tuntuu olevan kuin luonnostaan positiivinen elämänasenne ja vaikeinakin aikoina kipinä elämään. He jaksavat aina kannustaa ja nähdä myös asioiden myönteiset puolet.
Toisia kannustavat ihmiset ovat usein itse kokeneet monenlaisia vastoinkäymisiä ja huomanneet selvinneensä. Se on antanut heille uskoa myös tulevaisuuteen. Toinen heitä yhdistävä tekijä ovat vahvat arvot elämän johtotähtinä.
Kunpa itse osaisi katsoa asioiden hyviä puolia ja ongelmien sijasta keskittyä ratkaisun etsimiseen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritän ainakin.
Elämä ei ole aina yhtä juhlaa. Kun elää tässä hetkessä ja nauttii siitä, mitä on, eikä jää murehtimaan menneitä eikä tulevaa, on paljon helpompi elää. Kannattaa siis pistää vanhan viisauden mukaisesti ”elämämme koriin ensin hyvät asiat, niin ikäville ei enää jää tilaa”.
Kaikkea hyvää!
Rauhallista Joulua!