19.02.2014 – Kirjoitukset, Pohjalainen-lehti
Menneellä viikolla käytiin eduskunnassa keskustelu hallituksen EU-selonteosta. Sosiaaliturvaan liittyviä erityiskysymyksiä ei selonteossa juurikaan käsitellä, vaikka asia on monelta kantilta katsoen merkittävä.
Asian merkittävyyden johdosta olen käynnistänyt selvityksen Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan ja EU-lainsäädännön vaatimusten yhteensovittamisesta.
Tänä keväänä valmistuvassa selvityksessä Suomen lainsäädännön yhteensopivuus EU-lainsäädännön kanssa käydään perusteellisesti läpi.
Suomeen ulkomailta tulevien henkilöiden oikeus sosiaaliturvaan perustuu joko siihen, että henkilö muuttaa vakinaisesti Suomeen asumaan tai tulee Suomeen töihin. Suomen lainsäädännön mukaan kaikilla Suomessa vakituisesti asuvilla ihmisillä on oikeus suomalaiseen sosiaaliturvaan.
EU-lainsäädännön perusajatus on toinen. EU-lainsäädännössä se, missä maassa ihminen on töissä, määrää sen, mikä maa vastaa hänen sosiaaliturvastaan. Taustalla on EU:n perusperiaate työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta. Suomeen työhön tulevaa ihmistä on kohdeltava yhdenvertaisesti suomalaisen kanssa, kun on kyse oikeudesta sosiaaliturvaan.
Suomeen tulee henkilöitä ulkomailta monin eri perustein. Kuhunkin näistä ryhmistä kohdistuu omat lainsäädäntönsä. Kun kaikkia eri sääntöjä sitten sovelletaan yhdessä suomalaisen lainsäädännön kanssa, niin viidakkohan siitä on muodostunut. Eikä eri direktiivien yhteensovitus omaan lainsäädäntöömme ole helppoa myöskään lainsäätäjille.
Meidän onkin löydettävä ratkaisu Suomen lainsäädännön ja EU-lainsäädännön yhteensovittamiseen ilman, että meidän täytyy tinkiä oman sosiaaliturvajärjestelmämme perusperiaatteista.
Oikeustaju on kieltämättä koetuksella, jos esimerkiksi Suomessa pelkästään työssä käyvän henkilön kotimaassa asuvalle perheelle maksetaan Suomesta lapsilisää ja kotihoidon tukea.
Haluan vastauksen myös siihen, kuinka paljon liikkumavaraa EU jättää meille sosiaaliturvakysymyksissä. On oltava valppaana, jotta pystymme hyödyntämään mahdollisuudet kansalliseen sääntelyyn.
Kaiken kaikkiaan selvityksessä arvioidaan Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan haasteita ja kehittämisvaihtoehtoja. Erityisesti työntekijöiden liikkuminen yhä enemmän maasta toiseen sekä EU-lainsäädännön muutokset ovat aiheuttaneet selvitystarpeita. On määriteltävä Suomen järjestelmään kuulumisesta seuraavat oikeudet ja velvoitteet sekä varmistettava, ettei synny väliinputoajaryhmiä.
Kun nyt liikkeelle laittamani selvitys keväällä valmistuu, uskon, että saamme hyvän ja rakentavan keskustelun asiasta eduskunnassa ja EU-parlamenttiin pyrkivien kanssa.
Suomi haluaa jatkossakin vaikuttaa sosiaaliturvalainsäädäntöönsä ja sen soveltamiseen.
Paula Risikko
