Kesä alkaa olla kohtapuoliin suoritettu. Koulu tulee rytmittämään päivän ja viikon kulkua monessa perheessä. Muutenkin maailmanmeno muuttuu aina syksyllä. Elämä ikään kuin rauhoittuu ja tulee ennakoitavammaksi.
Näin tapahtuu myös politiikan puolella. Eduskunnan aloittaessa syyskuussa on edessä muun muassa tiivistä työskentelyä keväällä laaditun strategisen hallitusohjelman konkretisoinnissa. Hallitus on sitä kesän aikana valmistellut ja syksyn aikana siitä on tarkoitus keskustella myös eduskunnassa.
Kesän poliittisia keskusteluja on värittänyt erityisesti Kreikan taloustilanne, ydinvoima ja maahanmuuttopolitiikka.
Kreikan taloustilanne vaatii toki huomattavan paljon keskustelua, mutta ainakin itse olen saanut kansalaisilta toritapahtumissa sen tyyppisiä kommentteja, että miksi koko ajan puhutaan Kreikasta kun oman maan ja – kansalaisten tilanteessa on paljon tärkeitä korjattavia asioita. Puhukaa nyt jo niistä, sanottiin.
Mistä sitten toivotaan keskusteltavan, miksi ja mitä?
Yksi kestoaihe on jälleen ollut terveydenhuollon palvelujen saatavuus. Hieman helpotusta on tuonut valinnanvapauden lisääntyminen eli myös muualta kuin omalta paikkakunnalta voi saada palveluja.
Se ei kuitenkaan ole poistanut sitä tosiasiaa, että Suomessa on liian pitkät odotusajat erityisesti terveyskeskuksissa. Ja odottavan aika on pitkä.
Tänä kesänä huomattavan moni yhteydenotto on koskenut mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuutta. Ja erityisesti tilanteissa, joissa apua tarvitseva on täysi-ikäinen nuori aikuinen ja jonka omaiset ovat huolissaan kokien, ettei kukaan ota vakavasti.
Nuori seikkailee usein kuin flipperipallo hoitolaitosten ja poliisin välillä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä kokonaisuutta, koska salassapitosäädökset estävät tiedon jakamisen. Huolestunut omainenkaan ei voi puuttua asiaan, jos apua tarvitseva on täysikäinen.
Työttömyys on sekin ollut kesän tapaamisten keskustelun aihe. Olen tavannut useita ihmisiä, joilla työkykyä olisi jonkin verran jäljellä ja myös halua sen käyttämiseen, mutta kukaan ei tunnu olevan heistä kiinnostunut.
Kesän aikana kaiken kukkuraksi monesta TE-toimistosta loppuivat työllisyystukirahat, joilla tuetaan ko henkilöiden pääsyä työn syrjästä kiinni. Työpaikkoja olisi ollut, mutta ei rahoitusta tukea työkokeilua.
Tiet ja niiden kunto ovat takuuvarma aihe, ja syystä. Kun suunnitelmia tehdään, on hyvä arvioida ”kolikon kaikki kolme puolta”. On otettava huomioon niin turvallisuus, elinkeinoelämän ja arjen liikkumisen tarpeet kuin myös maanomistajien mielipiteet.
Edellä mainitut teemat edustavat osaa yhteydenotoista tältä kesältä, mutta toki muitakin ongelmia on ollut esillä. Niissä riittää päättäjillä ja ammattilaisilla korjaamista.
Muuten: Uimareissulle mennessä kaksi neitiä pohdiskeli takapenkillä, mikä on ollut kaikkein kivointa kesässä. Tietenkin uinti ja loma ja huvipuisto ja grillaaminen ja kavereiden kanssa pelaaminen… Lista oli mukavan pitkä. Lopulta he kuitenkin yhteistuumin päätyivät siihen, että kaikkein kivointa on ”puuhata yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa”.
Siinäkin hyvä neuvo syksyyn, niin lapsille kuin aikuisillekin.
Paula Risikko
Julkaisut: Pohjalainen 9.8.2015.
