Menneellä viikolla julkistettiin askelmerkit siitä, millä aikataululla sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksessa eli sotessa edetään. Aikataulu on kunnianhimoinen huolimatta siitä, että vuosien saatossa on tehty paljon esityötä ratkaisujen löytämiseksi.
Monia avoimia kysymyksiä on vielä. Miten varmistetaan palvelujen saatavuus? Entä miten varmistetaan lähipalvelujen säilyminen? Montako aluetta Suomeen tulee? Miten rahoitus järjestetään? Entä miten hoidetaan omaisuuden siirto? Vaikuttaako riittävästi kestävyysvajeeseen? Onko kysymys vain sotesta vai koko aluehallinnosta? Kuka vastaa palvelujen integraatiosta – järjestäjä vai tuottaja? Näihin ja moniin muihin pienempiin yksityiskohtiin on olemassa monia vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta ne on tarkkaan arvioitava.
Soteuudistuksessa tiedetään ”potilaan” sairaus, mutta ”hoidot” pitää valita monista vaihtoehdoista. Jos valitaan hoito ilman riittävää eri vaihtoehtojen vaikutusarviointia, voi käydä niin, että tulee valittua väärä ”hoito”, josta sitten kärsii koko yhteiskunta.
Pohjanmaan maakunnissa pohditaan eri konklaaveilla näitä samoja kysymyksiä. Samanaikaisesti odotetaan valtakunnan päätöksiä. Pohdittavana on erityisesti, valmisteleeko kukin kolmesta Pohjanmaan maakunnasta oman soten vai tehdäänkö yhdessä kahden maakunnan tai jopa kolmen maakunnan kanssa? Kaikille löytyy kannattajia.
Kaikki vaihtoehdot kannattaa tässä vaiheessa pitää keskustelussa ja arvioida kunkin vaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia.
Tämä kannattaa tehdä kahdestakin syystä. Koko valtakunnan yhteinen aluemäärä tulee vaikuttamaan siihen, kuinka isoon alueeseen täällä on mentävä. Jos mennään 9-12 tai jopa pienempään määrään alueita, silloin kukin maakunta ei saa omaa sote-aluetta. Meillä kannattaa olla siitäkin suunnitelmat valmiina. Toisaalta ko arvioinnin johtopäätösten avulla voimme vaikuttaa valtakunnantason ratkaisuihin.
Vaalipiirimme kansanedustajienkin on tarkoitus pohtia näitä asioita kun syyskausi käynnistyy. Alkulämmittelyt saadaan maanantaina, kun Vaasan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Seppo Rapo on kutsunut meitä yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan. Hyvä.
Toivottavasti keskustelu on ratkaisuhakuista ja jatkuu vilkkaana myös tulevina viikkoina. Mukaan kannattaa ottaa myös yliopistojen, korkeakoulujen sekä tutkimuslaitosten edustajat. Mukaan tarvitaan myös alan ammattilaisia ja palvelujen käyttäjiä.
Joka tapauksessa edessä on vielä pitkä ja vaikea savotta, joka on vain tehtävä. Sen tarkoitus on sote-palvelujen saatavuuden varmistaminen, peruspalvelujen vahvistaminen ja kiihtyvällä tahdilla nousevien kustannusten hallinta.
Ei kuitenkaan sovi unohtaa sitä tosiasiaa, että em. tavoitteiden saavuttamiseksi ei valitettavasti riitä tämä vuosien varrella kimurantiksi osoittautunut rakenneuudistus.
Ennen kaikkea tarvitaan osaava ja motivoitunut henkilökunta sekä hyvät toiminnan johtajat. Heidän pysymisensä alalla ja uusien saaminen on myös muistettava.
Paula Risikko
(Julkaistu: Pohjalainen 06.09.2015)