”Mietittyäni asiaa viisikymmentä vuotta voin nyt sanoa, että maailma on sana.” Näin kirjoitti aikoinaan kirjailija Samuli Paronen.
Sanat haavoittavat, mutta ne myös parantavat. Sanat rikkovat, mutta ne myös rakentavat. Juuri näin kävi esimerkiksi sata vuotta sitten. Vihapuheella oli merkitystä sisällissodan syntymiseen, mutta vielä tärkeämpää oli se, että sovittelevat sanat eheyttivät kansakuntaa sodan jälkeen.
Varmasti meistä jokaisella on jokin henkilökohtainen kokemus siitä, kuinka lausumamme sanat ovat vaikuttaneet johonkin toiseen ihmiseen. Tai miten toisen ihmisen sanat ovat vaikuttaneet meihin.
Sairaanhoitajana muistan hyvin, kuinka hoitotilanteessa annetut rohkaisevat sanat auttoivat toista kestämään. Sen olen kokenut itsekin potilaana. Tähän sanojen voimaannuttavaan vaikutukseen perustuvat myös vertaistuen myönteiset vaikutukset.
Kaikki vanhemmat tietävät hyvin, kuinka niin ikään sanoilla voi lohduttaa lasta ja kertoa, miten sateisten päivien jälkeen paistaa vielä aurinkokin.
Entinen pääministeri ja puoluejohtaja Väinö Tanner seurasi kerran eduskunnassa käytävää keskustelua ja sanoi sitten, että ”toivottavasti puhujat muistavat sanojen valöörin.” Väreillä on tietty valoisuusaste, valööri, mutta Tanner muistutti, että myös sanoilla on sellainen.
Sanoja kannattaa siis käyttää niin, että ne luovat valoa ympärilleen.
Sanojen lisäksi maailma on vielä jotakin muutakin. Se on myös teko. Siteeraan vielä erästä toista kirjailijaa, William Shakespearea. Hän kirjoitti näin: ”ei sanoja, vaan tekoja taivas tahtoo.”
Meitä Sydänliiton jäseniä yhdistävät sanat ja teot, joilla pyrimme lisäämään eri keinoin kaiken ikäisten sydänterveyttä, tukemaan sairastuneita ja vaikuttamaan sydänsairauksien laadukkaaseen hoitoon.
Sydäntyössä riittää meillä kaikilla paljon tehtävää. Tehdään työtä jatkossakin sellaisilla sanoilla ja teoilla, jotka luovat valoa toisen ihmisen elämään ja koko yhteiskuntaan.
Kiitos jaksamisestasi.
Paula Risikko, Sydänliiton pj.
(Julkaistu: Sydän-lehti 24.2.2019)