Maassamme on laadukkaita palveluja vanhuksille. Samoin meillä on osaavaa ja vanhustyöhön motivoitunutta henkilöstöä.
Meillä on myös paljon kehitettävää: erilaisia senioriasumisvaihtoehtoja ja toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta ei ole riittävästi tarjolla, kotiin tuotavien palvelujen ja omaishoidon tuen saatavuudessa on ongelmia, ja jos palveluja saadaan, niin ei riittävästi. Suurin osa asiakkaista on kotihoidossa, mutta henkilöstöstä kotihoidossa työskentelee vain kolmannes.
Muun muassa edellä mainitusta syystä kotihoidossa olevat vanhukset voivat usein huonosti ja tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa nopeammin kuin tilanteessa, jos kotihoito toimisi.
Tehostettuun palveluasumiseen tai muuhun ympärivuorokautiseen hoitoon on kuitenkin pitkät jonot. Myös monessa ympärivuorokautisen hoidon yksikössä on liian vähän henkilöstöä ottaen huomioon autettavien kunto.
Mitä pitää tehdä?
Vanhusten on saatava vahvempi oikeus palveluihin. Vanhuspalvelulailla pyrittiin aikoinaan varmistamaan vanhuspalvelujen riittävyys ja laatu sekä parantamaan ikääntyneiden asemaa ja hyvinvointia. Voimaantullessaan laki oli kuitenkin vesitetty. Vahvoja oikeuksia palveluihin ei ole luotu.
Palvelut ovat määrärahasidonnaisia, eli jos kunnalla ei ole rahaa, ei palveluja välttämättä anneta, vaikka tarve olisi todettu.
Oikeuksien vahvistaminen lakiin on kaiken a ja o, sillä mitä tehdään laadukkailla palveluilla, jos niitä ei saa. Mallia oikeuksien vahvistamisesta kannattaa ottaa mm. vammaispalvelulaista.
Palvelut on saatava ajoissa. Liian usein vanhus joutuu odottamaan tarvitsemiaan palveluja. Lain mukaan kiireellinen palvelu tulee järjestää heti ja kiireetön palvelu viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksenteosta. Vanhuspalvelulakia on kiristettävä siten, että kiireetön palvelu on järjestettävä nopeammin.
Henkilöstön osaaminen on laadukkaan palvelun perusta. Palveluissa tulee olla monipuolinen, koulutettu ja riittävä henkilöstö. Henkilöstön määrän tulee perustua autettavien kuntoon. Mitä huonompikuntoisia asiakkaita, sitä enemmän henkilöstöä tarvitaan. Myös tilat ja käytössä olevat apuvälineet vaikuttavat henkilöstön määrään.
Lailla voidaan säädellä henkilöstömitoitusta, mutta pitää ottaa huomioon autettavien määrä ja kunto eli hoitoisuus. Pelkän vähimmäismitoituksen määrä ei riitä. Ja jos henkilöstömitoitus säädetään vain yhteen osaan vanhuspalveluita, on suuri vaara, että henkilöstö otetaan muista vanhuspalveluista tai vammaispalveluista.
Valvontaa on tehostettava. Vanhusten palveluja valvovat mm. Valvira ja aluehallintoviranomaiset. Lisäksi valvontaa tekee Eduskunnan oikeusasiamies asiantuntijoineen, joiden tehtävä on vanhuksen oikeuksien, palvelujen, mutta myös valvojien valvonta. Nämä kaikki ovat myös toimivaltaisia viranomaisia.
Eduskunta lisäsi tälle vuodelle kaikkien edellä mainittujen viranomaisten määrärahoja. Sen ansiosta muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehen asiantuntijat ovat lisänneet yllätystarkastuksia.
Edellä esittämäni toimet parempiin vanhuspalveluihin perustuvat tutkittuun tietoon. Jokainen niistä vaatii lisää rahaa. Kaiken perusta on asenne ikääntyneitä kohtaan. Tärkeää on myös ymmärtää, ettei ole yhtä keinoa, jolla ongelmat saadaan pois.
Meidän poliitikkojen kannattaa lopettaa riitely vanhuksista. Se mitä Suomeen tarvitaan, on poliittisista intohimoista vapaa asiantuntijaryhmän arvio siitä, mitkä toimet ovat vaikuttavimpia, ja mitä se maksaa. Ja mikäli rahaa on käytössä vain X euroa, mitä sillä kannattaa tehdä.
Paula Risikko
Kokoomuksen kansanedustaja Seinäjoelta
(Julkaistu: Pohjalainen 27.10.2019)
