Dag Hammarskjöld on sanonut, että ”yksinäisyys ei sen vuoksi ole kidutusta, ettei ketään ole jakamassa taakkaani, vaan siksi, ettei minulla ole muuta kannettavaa kuin oma taakkani.”
Elämä saa merkityksensä vain muiden ihmisten myötä. Myös monilla kuntapäättäjillä on vilpitön tahto kantaa toisten ihmisten taakkoja. Parhaansa mukaan.
Jokaisessa valintatilanteessa kuntapäättäjän kuitenkin pitäisi kysyä itseltään neljä kysymystä: onko tämä totta?; onko tämä oikeudenmukaista kaikkia kohtaan?; luoko tämä hyvää tahtoa?; onko tämä kaikkien edun mukaista?
Kysymys totuudesta on politiikassa aina vaikea. On selvää, että päätösten pitää aina perustua tutkittuun tietoon ja mahdollisimman tarkkoihin tosiasioihin. Tästä yleensä olemme samaa mieltä, mutta sitten asiat muuttuvat monimutkaisiksi.
Politiikassa on aina nimittäin kyse siitä, minkälaisen näkökulman valitsemme faktoihin. Joskus politiikka on rinnastettu samanlaiseksi kokemukseksi, jonka ihminen kokee katsoessaan jalustalla olevaa patsasta. Jos kierrämme Yrittäjäpatsasta liikenneympyrässä, näemme sen aina eri näkökulmasta kuin joku toinen.
Aivan samalla tavalla poliitikot näkevät yhteiskunnan aina eri kulmista. Tästä syystä on vaikea löytää yhteistä totuutta.
Kysymys oikeudenmukaisuudesta on myös vaikea, koska ihmisillä on niin erilaisia kriteerejä sille, mitä se oikein tarkoittaa. Pitkän työuran tehneen seniorille oikeudenmukaisuus voi tarkoittaa eri asiaa kuin juuri ensimmäisessä työpaikassa aloittaneelle nuorelle.
Päätösten valmistelussa arviointia pitää tehdä myös sukupolvien näkökulmasta, sillä päätökset saattavat vaikuttaa eri tavoin eri ikäisiin. Tästä huolimatta täydelliseen oikeudenmukaisuuteen tuskin missään inhimillisessä toiminnassa koskaan päästään.
Tärkeätä on kuitenkin pitää huolta siitä, että päätökset eivät kasaudu tai vinoudu. Yksikään suomalainen ei saa kokea, että häntä itseään, tai häntä ryhmän jäsenenä, jatkuvasti kohdellaan yhteiskunnassa epäoikeudenmukaisesti.
Kuntapäättäjän kyky luoda ihmisten välille hyvää tahtoa on rajallinen, mutta ei merkityksetön. Ihmisten elämään vaikuttavat niin monet muut asiat kuin vain poliitikkojen päätökset. Toki niillä on myös merkityksensä, jos päätökset koetaan epäoikeudenmukaisiksi.
Itse olen sitä mieltä, että päättäjä luo hyvää tahtoa parhaiten silloin, kun pitää mielessään kultaisen säännön: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”
Neljäs kysymys – onko tämä kaikkien edun mukaista? – on eräs tärkeimmistä politiikassa. On selvää, että politiikassa puolueet ajavat eri ryhmien etua. Jokainen pitää omiensa puolta, mutta samalla pitää miettiä myös koko kuntaa.
Valtuutetut joutuvat miettimään, miten eri ryhmien edut saadaan ratkaistua niin, että kokonaisuus on mahdollisimman oikeudenmukainen. Yhteinen etu saadaan muotoiltua vain, jos jokainen on valmis hieman luopumaan omasta edustaan yhteisen hyvän vuoksi.
Kuntapäättäjän tehtävä on ennen kaikkea palvelutehtävä.
Paula Risikko
kansanedustaja, kok. Seinäjoki
(Julkaistu: Epari-lehti 17.3.2021
