Lakolla tarkoitetaan työntekijöiden yhteistä päätöstä jäädä pois töistä. Lakon avulla työntekijät pyrkivät ajamaan omia oikeuksiaan työnantajan kanssa käytävissä neuvotteluissa.
Poliittinen lakko taas tarkoittaa sitä, että töistä pois jäämisellä halutaan vastustaa hallituksen tai eduskunnan tekemiä tai suunnittelemia päätöksiä.
Poliittisia lakkoja käytettiin laajemmin edellisen porvarihallituksen aikana. Silloin taidettiin vastustaa lähinnä hallituksen suunnitelmia Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi lähemmäs kilpailijamaitamme.
Tuolloin pohjalaismaakunnissa esimerkiksi koulujen ja päiväkotien ruokahuollosta vastaava henkilöstö oli poliittisessa lakossa. Ruokailut järjestettiin mm. esimiestyövoimalla ja kotona tehdyillä eväillä.
Esimerkiksi Seinäjoella yksittäiset yritykset järjestivät koululaisille korvaavia ruokatarjoiluja.
Moni ihmetteli silloin ammattiyhdistysliikkeen logiikkaa: Jos halutaan vastustaa poliittisia päätöksiä, niin miksi sitten halutaan kohdentaa lakon vaikutukset heikentämällä koululaisten ruokailumahdollisuuksia?
Eikä se ollenkaan huono kysymys ollut – silloinkaan.
Nyt poliittiset lakot ovat taas alkaneet. Sattumoisin on taaskin tarkoituksena vastustaa porvarihallitusta, mutta lakkojen haitat koskevat hallituksen asemesta jälleen ihan viattomia ihmisiä.
Toinen ”sattuma” on se, että poliittiset lakot alkavat samaan aikaan kun lehdissä kerrotaan viime vuoden verotietoja.
Kateus on Suomessa niin väkevä voima, että sitäkin kannattaa näköjään yrittää hyödyntää.
Ei tietenkään ole mikään salaisuus, että poliittinen lakko on myös hengennostatuksen työkalu. Sen avulla voidaan ainakin yrittää hidastaa ay-liikkeen laskevaa jäsenmäärää.
Ja tottahan ay-liikettä lähellä olevia puolueitakin voidaan poliittisella kuohunnalla koittaa tukea.
Valitettavasti näillä poliittisilla lakoilla ei halutakaan puuttua kansakunnan varsinaisiin ongelmiin eli ylivelkaantumiseen ja rapautuneeseen kilpailukykyyn esimerkiksi pohjoismaisiin verrokkimaihin nähden.
Vielä pari vuotta sitten vihervasemmistosta opetettiin, ettei valtion velkoja tarvitse koskaan maksaa ja että velkaa kannattaa ottaa, kun korko on olematon.
No eipä pitänyt paikkaansa, kuten nyt näemme.
Ja lisääkin ongelmia on tulossa. Työikäisten osuus tulee romahtamaan jo lähivuosikymmenten aikana. Se tarkoittaa, että yhteiskunnan menojen maksajat käyvät vähiin.
Vauraus syntyy vain työnteolla ja yrittämisellä. Niiden edellytyksistä on pidettävä huolta mm, siten, että Suomen kilpailukyky on kunnossa. Sitä hallitus tavoittelee, samoin kuin velkaantumisen hillitsemistä.
Molemmat ovat elintärkeitä tavoitteita.
Pitää muistaa, että Suomen talous on ollut pysyvästi alijäämäinen vuodesta 2008 asti. Ainakaan velaksi elämällä ei hyvinvointivaltiota turvata.
Eikä mitään muutakaan. Siksi nyt on viimeinen hetki toimia.
Paula Risikko
Julkaistu: Ilkka-Pohjalainen 10.11.2023
